Katarina Alacór

[Waedolow]

Katarina Alacór

Aatelinen | Nainen | Ihminen | 29-vuotias

Maine
Katarina tunnetaan Mihrasissa ”täydellisenä aatelisnaisena”, joka on saanut elämältään kaiken, mitä kukaan voisi haluta. Hän on tuttu näky niin kirkossa rukoilemassa, kuin kuljeskelemassa Suojapaikassakin ja hänen muodikkaat vaatteensa herättävät usein ihastusta ja kateutta. Jotkut aatelismiehet kokevat naisen hieman turhankin sanavalmiina ja suoraselkäisenä ja siksi uhkaavana ja/tai ärsyttävänä kun tämä osallistuu erinäisiin edustustilanteisiin miehensä sijasta.

Vaikutelma
Naisen käytös on miehensä seurassa nuhteetonta ja tämä vaikuttaakin ensitapaamisella täydelliseltä vaimolta: hän on rikas, nöyrä, hiljainen, kaunis ja ennen kaikkea harras uskovainen, joka elää miehensä kurissa ja nuhteessa. Ollessaan itsekseen (kuten hän on pääosan ajasta) hänet koetaan kuitenkin usein vaikeammin lähestyttäväksi ja etäiseksi – ehkä jopa pelottavaksi. Jotkut kokevat hänen jyrkkyytensä ja napakkuutensa myös hyvin luotaantyöntävänä ja epänaisellisena. Jos Katarina ei ole edustustehtävissä, hän voi olla hyvinkin suorasanainen, viileä ja jopa julma henkilöille, joiden seurasta ei välitä.

Ulkonäkö
Katarina on keskiverto ihmistä kauniimpikasvoinen ja pidempi nainen, mutta ajan henkeen liian laiha. Hänen vartalotyyppinsä on solakka, lukuun ottamatta hieman levenevää lantiota ja vaikka hänen rintansa ovat pyöreät, eivät ne tai takapuoli omaa juurikaan tarttumapintaa ja monet aatelismiehet katsovatkin tyytymättöminä hänen ”vajavaisia” mittojaan. Muun vartalon mukaisesti naisella on pitkät myös raajat ja sormet, joita hän liikuttaa aristokraattisen sulavasti.
Naisen iho on vaalea ja luomia (ja kasvoja peittäviä haaleita pisamia) laskematta melko virheetön ja hän pyrkiikin pitämään siitä huolta mahdollisimman hyvin. Ihon lisäksi hän huolehtii todella vaaleista hiuksistaan, jotka ovat auki yläselkään asti, mutta hienona rouvana hänet nähdään tietysti vain hiukset kiinni.

Aatelisnaisen kissamaiset silmät ovat tummanruskeat ja siten suuressa kontrastissa vaaleiden hiusten kanssa – valaistuksesta riippuen ne voivat näyttää jopa täysin mustilta ja siten varsin vaikealukuisilta. Katarina nähdään usein ainakin puuteroituna ja poskiltaan punattuna ja joskus hän käyttää huulipunaakin täyteläisillä, mutta kapeilla huulillaan. Naisen nenä on suora hieman korkea – nenänpää taas pieni ja melko terävä. Muuten hänen kasvojensa luusto on vahvaa samaan tyyliin kuin nenässä ja hänen kasvonpiirteensä ovatkin selkeät: hänen leukansa on vahva, mutta naisellinen ja hänen kasvojensa siluetti on naiseksi melko kulmikas.

Vaatetus:
Naisen vaatetus koostuu pääosin isoista ja raskaista mekoista, tiukalle kiristetyistä korseteista ja hatuista (,sekä tietysti kaikista mahdollisista pidikkeistä, alusasuista ja krumeluureista, mitä tuona aikana suosittiin). Hänen miehensä on varsin muotitietoinen ja tuokin laakson ulkopuolelta tuoreimpia muotivillityksiä ja uusia kankaita mukanaan vaimonsa käytettäväksi ja siksi Katarinan päällä voi nähdä katukuvasta erottuviakin mekkoja, jotka herättävät usein kateutta sisaraatelisissa. Hän suosii itse pukeutumisessaan tummia värejä, mutta hän on harvoin itse valitsemassa vaatteitaan, sen hoitavat palvelusväki. Katarinaa ei nähdä julkisilla paikoilla olkapäät paljaina tai nilkat vilkkuen ja hänen kaula-aukkonsakin ovat maltillisia, vaikka tiukat korsetit painavatkin rintavaon tavallista korkeammalle, jolloin se yleensä näkyy. Hänellä on usein hieman terävät olkatoppaukset.

Luonne
Kylmä | Turhautunut | Älykäs | Intohimoinen | Sadistinen

Pohjimmiltaan Katarina on seikkailunhaluinen, intohimoinen, menevä ja uskalias henkilö, joka ei kaihda kiperiä tai uusia tilanteita, mutta nämä piirteet on pidetty nyt niin kauan vakan alla, että ne vaikuttavat liki sammuneilta. Hän on aina ollut dominoiva ja oikeudentajuinen, eikä ole pelännyt puolustaa itseään heikompia jos nämä ovat hänestä kohdanneet vääryyttä. Tällainen dominoivuus ja vahvatahtoisuus ovat säilyneet tähän päivään saakka, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan kun hänestä on koulittu kuuliainen vaimo, jolla ei varsinaisesti saisi olla omia mielipiteitä tai mitään sanottavaa muille kuin itseään vähempi osaisille.

Kun Katarina alkoi painaa omaa persoonallisuuttaan piiloon päivästä toiseen keskittyen jatkuvasti olemaan vähemmän oma itsensä, tuli hänestä hiljalleen hyvin turhautunut ja ikävä ihminen, joka saattaa vaikuttaa tuntemattomalle täysin tunteettomalta ja ilkeältä. Hän on etäinen ja lähestyttäessäkin usein kylmä ja ironinen – muiden silmään sekä hänen korsettinsa että nutturansa on vähän turhan kireällä. Hän ei ole vihamielinen, muttei lähde mukaan letkeään huulenheittoon tai esimerkiksi flirttailuun miesten kanssa vaan vaikuttaa usein näissä tilanteissa täysin frigidiltä ja paljon ikäistään vanhemmalta.

Tietyllä tavalla Katarinaa voisi kuvailla sadistiseksi hänen kokiessaan helpotusta omaan ahdinkoonsa vain nähdessään samanlaista jollain toisella. Hän tuntee valtavaa, selittämätöntä mielihyvää, kun ei ole yksin kärsimyksensä kanssa.
Katarina on inhottava ihminen, eikä itsekään nykyään viihdy omassa seurassaan sillä yleensä näillä yksityiskekkereillä kuokkii myös ahdistus. Aatelisena nainen on oppinut myös hieman vainoharhaiseksi (mikäli se nyt on vainoharhaa) ja hänen suosikki hiuskorunsa sisältävätkin terävän ja pitkän neulan, josta voi olla hyötyä tiukassa tilanteessa.

Aatelisnainen kokee olevansa vankina luomansa eliittimaskin takana, eikä näe itselleen ulospääsyä maanpäällisestä helvetistään.
Katarinan voi löytää myös hyvällä päällä, jolloin hän on ainoastaan kalsea ja pikkutarkka, mutta koska suuri osa hänen ajastaan kuuluu hänen inhoamillaan seurapiirikutsuilla, on se harvinaista – ellei henkilö satu myös inhoamaan seurapiirikutsuja.
Vaikka nainen onkin saanut jopa itsensä jo uskomaan, että hän on hyväksynyt asemansa ja siihen tyytyväinen, elättelee pieni osa hänessä yhä toivoa jostain paremmasta – mutta osaisiko hän enää elää muulla tavalla? Onko hän muuttunut ihmisenä jo liikaa?

Menneisyys
Varakkaan perheen esikoislapseksi ja rakastavan isän lellikiksi syntyneen Katarinan lapsuus oli helppo. Hän sai leikkiä hyvin vapaasti samaan tapaan kuin muutkin lapset, vaikka hänellä tietysti olikin kotikoulua jo nuoresta iästä alkaen. Hänen äitinsä keskittyi muovaamaan hänestä hienoa leidiä, kun hänen isänsä taas piti tytärtään parhaana ystävänään ja kilvoittelukumppaninaan - näiden kahden ääripään välissä hän tasapainotteli murrosikäiseksi saakka.
Hänen isänsä opetti hänet ratsastamaan, metsästämään jousella ja jäljestämään, kun hänen äitinsä taas opetti hänet lukemaan, kirjoittamaan ja soittamaan huilua. Isän kanssa suoritettavat harrastukset olivat Katarinalle ehdottomasti mieleisempiä, mutta fiksuna tyttönä hän nautti myös opiskelusta ja kirjallisuudesta tulikin hänen suuri intohimonsa: erityisesti romanttiset seikkailuromaanit viehättivät häntä, vaikka äiti olikin alituiseen vaihtamassa Pyhää kirjaa, Vortoa, niiden tilalle. Celine yritti ajatella perheen tulevaisuutta, joka lepäsi ainokaisen tyttären harteilla, eikä hän voinut sietää miehensä ajattelemattomuutta asian suhteen. Mies taas ajatteli että heillä oli jo niin paljon rahaa, että tytär voisi elää elämäänsä niin kuin itse hyväksi näki tarkoittaen myös sitä että tämä saisi itse valita puolisonsa.

Teininä Katarina onnistui löytämään kultaisen keskitien molempien vanhempiensa toiveiden väliltä: hän vietti sunnuntait äitinsä kanssa kirkossa ja opiskeli yhä, mutta kesäisin hän sai lähteä isänsä seuraksi metsästysretkille, vaikka ne olivatkin miehekkäitä ja rahvaanomaisia. Neljätoistavuotiaana Katarina sai isältään syntymäpäivälahjaksi oman hevosen ja sen kanssa hän viettikin valtaosan loppunuoruudestaan tutkien Mihrasin laaksoa aina kun velvoitteiltaan ehti haaveillen lukemistaan vaarallisista seikkailuista ja tulisista romansseista. Äidin toiveesta kyseiset retket pidettiin salaisuutena muilta aatelisilta ja Katarina olikin asiasta hyvin varovainen, jottei joutuisi luopumaan rakkaasta harrastuksestaan.

Katarinasta kasvoi hyvin voimakastahtoinen ja älykäs nainen, joka oli tottunut päättämään itse omista tekemisistään ja menemisistään. Hän oli intohimoinen ja koki kaiken voimakkaasti ilosta suruun ja ihastuksesta vihaan ja hän löysi taiteesta itselleen uuden rakkauden sen pystyessä vangitsemaan niin paljon erilaisia tunteita paikoilleen. Kun hänen älykkyytensä yhdisti hänen kauniiseen ulkonäköönsä ja terävään kieleensä, ei hänen karismaansa voinut kuin ihailla ja monet nauttivatkin paljon hänen seurastaan niin aatelisissa piireissä, kuin muuallakin kaupungissa. Malttamattomimmat kuitenkin odottivat jo kovasti että villivarsa kesytettäisiin ja tälle näytettäisiin paikkansa maailmassa – ja he saivat mitä toivoivat kun Katarinan isä kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen naisen ollessa 22-vuotias.

Sen jälkeen asiat muuttuivat nopeasti ja radikaalisti. Katarinan elämä seisahtui hetkeksi Colbertin kuoltua, eikä hän varsinaisesti muista kuluneesta vuodesta paljoakaan. Hän tietää ikävöineensä rakasta isäänsä, menettäneensä rakkaan hevosensa ja että heille tuli vakavia taloudellisia ongelmia. Hänen äitinsä muuttui rasittavasta sietämättömäksi kun hän yritti kauhuissaan keksiä perheelle (ja itselleen) pakotietä tilanteesta. Käyttäen Katarinan heikkoa hetkeä hyväkseen, painosti hän tämän rahakkaisiin naimisiin kaupungissa parin sukupolven ajan olleeseen Alacór sukuun, joka tiedettiin hurmaavuudestaan, rikkauksistaan ja ulkomailta tulevasta muodistaan. Järkiliitto pelasti kyllä perheen taloudellisesti, mutta romutti myös äidin ja tyttären välit toisiinsa, samoin kuin Katarinan aiemman elämäntavan. Äitinsä oppien ansiosta hän tiesi kyllä, mitä hänen toimenkuvaansa vaimona kuului, mutta sen läpi eläminen oli silti helvetillistä ja avioliiton alku oli hyvin mustelmainen, ennen kuin nainen tajusi uuden paikkansa yhteiskunnassa: ei intohimoisena ja seikkailunhaluisena nuorena, vaan alistuvana vaimona. Uusi pari yritti luonnollisesti saada myös yhteistä lasta, mutta Katarina ei tahtonut olla halukas vuoteenjakamiseen, sillä ei ollut kokenut sitä ennen. Lopulta hän kuitenkin tuli raskaaksi, mutta lapsi menehtyi vain vähän sen jälkeen kun Katarinan vatsa oli alkanut pyöristyä - lapsen menettäminen oli kova isku perillistä odottaneelle miehelle, mutta tavallaan Katarina oli helpottunut, sillä ei ollut ehtinyt kiintyä mitenkään syntymättömään lapseensa, jota ei olisi alunalkaenkaan halunnut alulle. Miehen pitkien kauppamatkojen välillä pariskunta yritti lasta Riccardon toiveesta uudelleenkin, mutta tällä kertaa miehellä tuntui olevan ongelmia siementen istuttamisessa. Osa kaupunkilaisista odottaa yhä pariskunnalle lasta osan jo päädyttyä siihen tulokseen, että nainen on jostain syystä siihen kykenemätön.

Kirjallisuudesta ja taiteesta tulivat Katarinan ainoaa vapaa-ajanvietettä silloin kun hän ei ollut kilistelemässä laseja aatelisten kesken, nyt kun laaksossa samoilu tai metsästys eivät enää tulleet kysymykseen. Hänen katkeruutensa äitiään ja aviomiestään kohtaan siirtyi hiljalleen muillekin hänen elämänsä osa-alueille ja lopulta hän alkoi hiljalleen muuttua myös ihmisenä. Hänen turhautumisensa helpotti ainoastaan kun hän pääsi kokemaan jotain todella arjesta irroittavaa ja Mihrasissa se tarkoitti lähinnä teloituksia ja markkinoita. Matkustelevan aviomiehensä työmatkojen aikana Katarina alkoikin nauttia kaupungin oikeudenkäyntien seuraamisesta rangaistuksineen aivan yhtä paljon kuin käynneistään markkinoillakin. Hänestä tuli tuttu näky kaupungissa etenkin kun hänen miehensä alkoi tuoda hänelle puettavaksi muodikkaita vaateluomuksia ulkomailta ja hän alkoi saada kutsuja ikäistensä seurapiireihin – jotka hieman ihmettelivät, miksei häntä ollut näkynyt nuorena paikalla enempää. Samaa tahtia kun aateliset omaksuivat hänet paremmin joukkoonsa, ihmettelivät tutut kaupunkilaiset kylmänviileää naista seuraamassa roviopolttoa teekuppi kädessään.

Erityisesti noitien oikeudenkäynnit alkoivat kiinnostaa tylsyydestä kärsivää vaimoa ja hän löysikin tiensä ennustajaeukon kautta Tarot-korttien maailmaan, jotka ovat tällä hetkellä hänen lähin kosketuksensa aiheeseen. Nämä pienet lukuhetket ovat hänen oma salaisuutensa ja niiden ympärille on muodostunut hiljalleen myös muuta vastaavaa harrastuneisuutta – erityisesti tavattuaan vain vähän itseään vanhemman Elanorin aatelisten joukosta, sai tämä harrastus tuulta siipiensä alle, sillä Eleanor tiesi aiheesta häntä enemmän. Katarina onkin alkanut muodostaa omaa pientä erikoisista esineistä ja kirjoista muodostuvaa ”alttaria” kotiinsa, kuitenkin pitäytyen hankkimasta mitään oikeasti noituuden alaiseksi todistettavaa.

Nykytilanne:
Inkvisiittorin nautittua loppuun Mihrasin säästellyt herkku- ja viinivarat ja tämän lähdettyä Mihrasista, kaupungin tilanne riistäytyi jokseenkin käsistä. Kaupunkiin alkoi tulla mitä kamalampia, verisiäkin hyökkäyksiä ja osa niistä oli niin brutaaleja, etteivät ne vaikuttaneet lainkaan ihmisten työltä. Katarina onkin yhdessä muun aateliston kerman kanssa tullut siihen tulokseen, että kaiken takana on jo vuosia varjoissa piileskellyt rosvojoukko Punarinta, joka vaatii aateliston rikkauksia itselleen. Punarinnan kannatus kaupungissa tarkoittaisi aatelisarvojen ja siten tyyriin elämäntavan loppumista, joten aateliset tietysti estävät Punarinnan aikeita niin hyvin kuin taitavat ja he ovatkin tehneet hyvää työtä kertoessaan kansalle kaupungissa tapahtuneista kauheuksista... vierittäen kaiken syyn Punarinnan päälle. Punarintaan kuuluu kiihkoilevien tappelupukarien lisäksi myös tavan köyhälistöä, joka toivoo parannusta elinoloihinsa.
Kaupungin tilanne on antanut Katarinalle mahdollisuuden perehtyä syvemmin harrastuneisuuteensa, nyt kun "noitia" ei etsitä enää suurennuslasilla kaupungista. Hän on tehnyt jo ensimmäisiä kokeilujaan pimeän magian parissa ja on tällä hetkellä erityisen kiinnostunut veritaikuudesta ja tästä syystä hän onkin ollut ikäänkuin "opissa" ystävällää Eleanorilla, joka on jo pidempään harrastanut verikylpyjä uskoen näiden nuorentavan itseään... Katarina ei kuitenkaan koe seksuaalisuutta yhtä olennaisena osana taikuuden tutkimista kuin Eleanor, joten orgiat ovat jääneet häneltä harmillisesti kokematta.

Taidot:
Fyysinen voima: ★★☆☆☆
Ketteryys: ★★☆☆☆
Katarinalla on laihaksi aatelisnaiseksi melko hyvä fysiikka ja hän kulkee vaivattomasti ja kevyesti. Tämä juontaa hänen aiempiin harrastuksiinsa, jotka olivat hyvin fyysisiä. Hän ei ole tietenkään enää voimiensa huipulla, mutta seurapiiritanssit pitävät hänet kunnossa.

Oppineisuus: ★★★☆☆
Katarina opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan jo nuorena. Hän kävi myös pitkään kotikoulua monen aatelisen tavoin ja nyttemmin rauhoituttuaan avioelämään hän on lukenut paljon kirjallisuutta ja osaa fiksuna naisena myös hyödyntää sitä.

Viisaus: ★★☆☆☆
Katarina on varsin ovela ja fiksu, muttei kovinkaan viisas sanan varsinaisessa merkityksessä.

Karisma: ★★★★☆
Karismaattinen hän kuitenkin on, eivätkä tuntemattomat yleensä onnistu lukemaan hänestä mitään sen enempää, mitä hän tahtoo heidän lukevan. Hänen tummat silmänsä ovat myös hyvin voimakaskatseiset ja pakottavat usein keskustelukumppanin keskittymään seuralaiseensa – tämä aiheuttaa usein kiinnostusta tai vastavuoroisesti ahdistusta. Ihmiset eivät halua Katarinan kanssa väittelyyn tämän vaikuttaessa siltä, että voisi kutsua suurinkvisiittorin luokseen sormiaan napsauttamalla - mikä ei ainakaan täysin pidä paikkaansa.

Taikuus: ☆☆☆☆☆
Vaikka nainen ei koskaan sitä ääneen myöntäisikään, on hän erittäin kiinnostunut noituudesta ja kaikkeen siihen liittyvästä: hän nauttii kyseenalaisesta taiteesta, okkultistiseksi mielletyistä asioista ja ajatuksesta, että taikuutta olisi olemassa. Hän ei osaa kuitenkaan itse taikoa, vaikka hän ennustaakin salaa omistamillaan Tarot-korteilla hämmentävän paikkansapitävästi... Katarina osallistuu jokaiseen kaupungin noitaoikeudenkäyntiin ja näiden tuomiopolttoihin toivoen näkevänsä jotain yliluonnollista.

Yhteensä 14/15

Muuta

-Roolipelitermein nainen olisi "Lawful evil" (Lainkuuliainen paha) - eli hän elää voimakkaasti sääntöjen, lakien ja normien mukaan, mutta on ennemmin "paha" kuin "hyvä".

Perhe:
Isä ja äiti: Colbert Demici (kuollut) ja Celine Demici (vanhus, ei yhteydenpitoa).

Aviomies: Riccardo Alacór. Tämä viittäkymmentä ikävuotta lähentelevä kauppamies tunnetaan kaupungissa siitä, että hän käy paljon Mihrasin ulkopuolella jättäen vaimonsa sijaistamaan itseään erilaisiin edustustilanteisiin (missä ei tarvitse päättää mitään). Riccardo kasvoi rikkaassa perheessä joka on siirtynyt Mihrasiin vasta muutamaa sukupolvea aikaisemmin ja on siksi hieman karsastettu joidenkin muiden aatelissukujen joukossa samalla kun osa taas pyrkii saamaan hänen kauttaan suhteita ulkomaailmaan. Riccardo on edustaessaan karismaattinen ja hurmaava, mutta kotioloissa sovinistinen ja mustavalkoinen.

Asuinpaikka:
Valkoiseksi rapattu, kaksikerroksinen kartano Mihrasin kaupungissa, paremman väen alueella.
Alakerrassa on ruokasali, keittiö ja olohuone, sekä käynti perheen pieneen talliin, kun yläkerrassa taas ovat kolme makuuhuonetta ja Riccardon työhuone. Molemmissa kerroksissa on isot tulisijat ja tyylikäs, vaikkakin yksinkertainen sisustus. Sisäköt asuvat omissa taloissaan kaupungissa.
Asunnossa on myös kellari, jonka sisäänkäynti on piilotettu alakerran takkahuoneeseen. Tänne Katarina tuo vieraansa, jotka liittyvät veritaikuuteen.

Suhtautuminen muihin rotuihin:
Katarina ei tiedä muiden rotujen olemassaolosta, vaikka haaveileekin välillä romaanien ihmissusien ja muiden hirviöiden (ja noitien) olevan todellisia. Hän ei pidä jumalia erinäisenä rotunaan, vaan no, jumalina. Jos hän tapaisi demonin, hän varmasti pyörtyisi. Jos hän tapaisi siunatun, jonka näkisi taikovan pyörtyisi hän varmaan silloinkin, mutta tahtoisi kuulla myös asiasta lisää...

Uskonto:
Katarinan perhe on valtaväestön mukaisesti kaaoslaisia ja hän on elänyt kyseisen uskonnon piirissä koko elämänsä. Aatelisena hänellä on ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa opiskella erilaisista jumalista ja viettää iltapäiviään kirkossa virsiä laulaen. Hän on kyllä harras uskovainen, muttei silti allekirjoita kaikkia kaaoslaisten toimintatapoja. Hänellä ei ole mitään "suosikkijumalaa" vaan hänen uhrauksensa päätyvät jumalalle, jonka huomiota hän kaipaa, mutta pääsääntöisesti Katarina rukoilee joka ilta. Hän arvostaa kirkonmiehiä suuresti, mutta hän ei usko näitä yhteisten illanistujaisten perusteella todellisiksi jumalten sanansaattajiksi ja suhtautuukin siksi näiden sanomisiin varauksella.

Jumalattomat ihmiset ovat naisesta ihmisten pohjasakkaa. Ihmisen on uskottava johonkin tai muuten tämän on oltava sieluton. Katarina ymmärtää kuitenkin vivahde-erot ihmisten erilaisissa uskomuksissa, vaikka niitä esiintyykin Mihrasissa todella vähän.

Suhteet:
- Eleanor (Reddari), naiset tuntevat toisensa paitsi seurapiireistä, myös noituuden saralta. Eleanor yrittää opettaa tietämäänsä Katarinalle.
- Guinevere (Yuno), nuori aatelisnainen toimii Katarinan pikkulintuna, jotta Katarina voi puolestaan toimia Kraitin pikkulintuna
- Ludwicin (Glaurung) äiti, Katarina on löytänyt lainvartijoiden kapteenin äidistä miellyttävän ja taktisen ystävättären, jonka kanssa juoruaa mielellään Ludwicin pään menoksi
- Krait (Rawptor), Suurinkvisiittori, jonka hyvällä puolella kannattaa olla. Katarina toimii Kraitille omana pikkulintuna. Hän haluaisi tehdä mieheen vaikutuksen ja päästä tämän suosioon.
- Clemo (Qiss), entinen rakastaja ajoilta, jolloin miehellä oli vielä makua!
- Lancerick (Jupiter), Katarina tietää toisen salaisuuden ja käyttää sitä saadakseen vartijalta erilaisia apuja, nyt he yrittävät jäljittää Clemoa.

Galleria: