Post by Waedolow on May 18, 2018 16:26:20 GMT 2
Siunattu | Mies | Vallankumouksen johtaja | Entinen Kuoleman jumala
Maine
Jumalten keskuudessa Lucíen tunnetaan petturijumalana, joka potkittiin pois jumalan tehtävästään ja karkotettiin itse ylijumalien toimesta. Hänen tiedetään edustavan sukua, joka on muutoin hävitetty Vallankumouksen jälkimainingeissa.
Jumalista vain harvat tietävät miehen nykyisistä puuhista noitana hylätyssä luostarissa ja vielä harvemmat tämän johtavan demoniarmeijaa sodassa jumalia vastaan.
Demonit tietävät Lucíenin pelottavana jumalana, joka on jostain syystä heidän puolellaan sodassa (ja asuttaa joukkoja luostarinsa alla olevissa katakombeissa).
Jotkut ihmiset tuntevat Lucíenin mystisenä noitana Kirotussa metsässä. Kummitustarinan kaltaisissa juoruissa kerrotaan, että häneltä voi pyytää sitä, mitä jumalat eivät rukouksista huolimatta anna. Epätoivoiset saattavat siis eksyä hänen luokseen anelemaan apua esimerkiksi ulkonäkönsä muuttamisessa, sokeutensa parantamisessa tai vaikka kostaakseen vaimolle, joka petti.
Kaikella on tietysti hintansa.
Vaikutelma
Entisestä Kuoleman jumalasta huomaa selvästi hänen toimineen Pimeyden alaisena, sillä se on jättänyt häneen lähtemättömät jälkensä. Ennen hurmaava ja komea herrasmies on nykyään jollain tavalla vääristyneen näköinen ja vaikuttaa kohteliaisuudessaan ja mahdollisessa ystävällisyydessäänkin lähinnä pelottavalta ja uhkaavalta. Lucíen osaa käyttäytyä etiketin mukaisesti ja elääkin hylätyssä, osin romahtaneessa luostarissaan kuin hovin herra konsanaan vaalien kalliita kankaitaan, astioitaan ja muita romantisoituja muistojaan menneiden aikojen sivistyksestä, josta hän sai kerran nauttia.
Miehen kasvoilla lepää usein omahyväinen, laskelmoiva ja huvittunut virne, joka saa vastapuolen tuntemaan, että hänen salaisuutensa ovat paljastuneet jo ennen keskustelun alkamista. Hän on viimeinen henkilö, jolta haluaisit pyytää apua.
Ulkonäkö
Lucíen on siis niitä jumalia, jotka ammatti on muovannut näköisekseen. Hän on luonnostaankin solakka ja pitkä, suorastaan jalo rakenteeltaan, mutta entinen Kuoleman pesti sai nämä piirteet korostumaan aavemaisiin mittasuhteisiin. Hänen sormensa ovat raajojen tavoin pitkät hänen nenänsä laskeutuu matalana, mutta majesteettisena alas loppuen terävään nenänpäähän. Miehellä on kelmeä, kuulas iho ja tummien ripsien reunustamat jäisen siniset silmät, jotka voivat loistaa kaikkea ilkikurisuudesta silmittömään vihaan asti. Kapeat silmät ovat katseeltaan hieman laiskan näköiset niiden alakulman valuessa vähän kohti poskipäätä. Huolimatta näiden pienipupillisten silmien ilmeikkyydestä, hän on oppinut kätkemään ajatuksensa lahjakkaasti ja hän usein virnuilee ihan samalla tavalla riippumatta siitä onko mielessä murhatyöt vai hauskanpito – jos niillä siis on jonkun mielestä jotain eroa.
Miehen lapaluiden väliin laskeutuu hiilenmusta, sileä kuontalo, joka on yleensä kietaistu niskaan poninhännälle silkkinauhalla. Jos hän aikoo tavata jonkun, on poninhäntä usein kiharrettu. Hänen huulensa, jotka yleensä ovat kääntyneet jonkinasteiseen virneeseen, ovat selkeärajaiset ja täyteläiset, vaikkakaan eivät erityisen suuret.
Hänen vahanukkemaiset piirteensä ovat luokiteltavissa sekä komeiksi, että kauniiksi, mutta silti olosuhteista riippuu, näyttääkö hän hyvältä, vai vain ahdistavalta ja limaiselta.
Lucien pukeutuu pääosin mustaan ja sen eri sävyihin, mutta mukana on usein myös hieman hopeaa tai harmaata. Tyylikäs vaatetus koostuu aina laadukkaista kankaista ja niistä tehdyistä pitkistä housuista, paidoista ja erilaisista takeista. Useimmiten hänellä on näyttävästi erisävyn mustilla kirjailtu paita, pelkistetyt housut ja tämän päällä esimerkiksi olkaviitta koristeilla. Joskus miehen päällä voi myös nähdä mustaa nahkaa esimerkiksi housujen tai takin muodossa.
Kokonaisuuden päälle hän yleensä kietaisee uloslähtiessään sysimustan, korkealaatuisen villaisen viitan, jossa on korkea kaulus. Hänen vaatetuksensa voisi luonnehtia muistuttavan myöhempien vuosisatojen goottityyliä. Vaakunoita hänen vaatteissaan ei ole, mutta muita koristuksia kylläkin.
Luonne
Ilkeä | Älykäs | Kiero | Melankolinen | Teatraalinen | Romantikko
Olisi mukava sanoa, että miehen luonne on täysin ristiriidassa hänen olemuksensa kanssa, mutta näin ei valitettavasti ole. Lucien on juuri niin inhottava, salaperäinen ja vaarallinen, kuin hänen ulkokuorensa antaa ymmärtää – enemmänkin.
Miestä voisi ystävällisesti kuvailla viekkaaksi, vaikkakin kiero on häntä paremmin kuvaava sana. Muiden manipulointi käy häneltä yhtä vaivattomasti kuin hengittäminen – etenkin ihmiset ja demonit ovat hänestä huvittavia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hän pitää lähtökohtaisesti itseään kaikkia ympäröiviään älykkäämpänä, eikä häpeile näyttää sitä. Hän on helposti vahingoniloinen, ironinen ja ajaa muita mielellään umpikujiin.
Sisäsyntyinen karisma, luovuus ja omistautuneisuus ovat hänen hyviä piirteitään, joskin niitäkin hän tuppaa nykyään käyttämään aina itsekkäästi vääriin tarkoituksiin. Hän osaa myös käyttäytyä entisenä jumalana varsin hurmaavasti ja hän on kielellisesti sangen lahjakas, mikä saa esimerkiksi hameväen helposti hänen puolelleen, mikäli sellaiseen on tarvetta. Pidemmässä suhteessa ongelmaksi muodostuisivat kuitenkin hänen tapansa jumiutua helposti periaatteisiin ja asioihin, inttäen sinnikkäästi vastaan niin kauan, että vastapuoli joko luovuttaa ja vaihtaa mielipidettään tai lakkaa väittämästä vastaan.
Hänen muista huonoista puolistaan voisi pitää merkittävimpänä äkkipikaisuutta, jonka johdosta mies voi kiihtyä nollasta sataan nanosekunnissa ja tehdä jotain radikaalia, mitä katuu myöhemmin. Kyseessä on ehkä enemmänkin persoonallisuuden häiriö, kuin luonteenpiirre, sillä lähtökohtaisesti mies on kärsivällinen ja pitkävihainen, eikä pelkää punoa pitkiäkään juonia saavuttaakseen haluamansa. Miehessä on havaittavissa muutenkin eräänlaista sielun rikkonaisuutta...
Lucíen on dramaattinen ja teatraalinen kaikessa tekemisessään, ja huolimatta näyttelijänlahjoistaan, ei tämä entinen jumala vaivaudu peittelemään pienintäkään mielipahaansa muulta maailmalta. Hän uhriutuu äärimmäisen helposti, heittäytyen marttyyriksi jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ja jää yleensä miettimään kostoa murheensa aiheuttajille. Harmi vain, että hän tekee sen niin taitavasti, että saa halutessaan myös muut varsin helposti uskomaan syyttömyyteensä ja saa näin helposti liittolaisia, vaikka hänen tarkoitusperänsä olisivat väärät.
Kaiken puistattavuutensa ja kieroutensa takana Lucíen on kuitenkin sisimmässään romantikko, joka on joskus rakastanut perhettään ehdoitta ja mies, joka on hoitanut velvollisuutensa kunnollisesti. Hänelle on yhä kunnia-asia suojella entisen vaimonsa ja lastensa kunniakkuutta, mutta nurinkurisesti hän saattaisi silti itse käyttää heitä itse hyväkseen saavuttaakseen omat tavoitteensa. Miehen lähelle on käytännössä mahdotonta enää nykyään päästä, mutta läheisilleen hän on vahva liittolainen.
Menneisyys
Lucíenin suvun ja perheen osallisuutta 300 vuotta sitten tapahtuneeseen Vallankumoukseen selviteltiin pitkään itse tapahtuman jälkeen. Hänen vanhempansa todellakin olivat ottaneet osaa hyökkäykseen Ylijumalia vastaan, mutta tätä oli vaikea todistaa ilman silminnäkijöitä. Niinpä he onnistuivat jatkamaan normaalihkoa elämää jonkin aikaa ennen lopulta koittanutta kuolemantuomiotaan.
Lucíen, heidän ensimmäinen ja viimeinen lapsensa syntyi hänen äitinsä vankeusaikana. Hänen isänsä oli teloitettu jo ennen hänen syntymäänsä, mutta osa jumalista oli ollut sitä mieltä, ettei raskaana olevaa naista saanut teloittaa. Näin Lucíenin äiti joutui synnyttämään lapsensa kolkossa tyrmässä, joka ironisesti muistuttaa hänen poikansa tämän hetkistä kotia.
Heti lapsen synnyttyä nainen teloitettiin, ja pojalle etsittiin kasvattivanhemmat. Hänen uudet vanhempansa, Valerya ja Mihail Synora, halusivat kasvattaa hänet tietoiseksi omasta alkuperästään: hän olikin aina niin kotona, kuin koulussakin suurennuslasin alla ja usein aurinko poltti häntä sen läpi ikävästi esimerkiksi syrjimisen muodossa.
Lucíen oli ahkera, kunnianhimoinen ja tunnollinen opiskelija, ja hänen suunnitelmansa oli alusta asti ruveta Kuoleman jumalaksi. Älykkäänä ja jokseenkin kylmänä hahmona hän sopi hyvin Synoroiden sukuun ja elämä perheessä olikin varsin rauhaisaa, eikä poika jakanut epäilyistä huolimatta koskaan oikeiden vanhempiensa kapina-ajatuksia.
Nuorukainen ehti toimia vain muutaman vuoden Kuoleman enkelinä, ennen kuin silloinen Kuoleman jumala jäi eläkkeelle ja nimesi hänet itse seuraajakseen, vaikuttuneena nuoren omistautuneisuudesta vaikeuksista huolimatta.
Onnensa kukkuloilla Lucíen otti pestin vastaan ja hänen varsinainen uransa käynnistyi siitä, jolloin hän muutti omaan asuntoonsa ja alkoi vaurastua.
Oltuaan jonkun aikaa jumalana, hän avioitui Liaven suvun Qaheian, Rakkauden jumalattaren, kanssa noustakseen silläkin tasolla kunnioitettavaksi mieheksi. Kyseessä ei ollut rakkaudesta, vaan järkevyydestä alkanut liitto, mutta täysin tunteettomaksikaan se ei jäänyt. Qaheian kanssa pidättäytyväinen mies oppi laskemaan suojamuuriaan (olihan toinen Rakkauden jumalatar) ja heillä oli paljon lämpimiä hetkiä yhdessä. Lucíen arvosti ja puolusti vaimoaan, sekä hemmotteli tätä satunnaisesti ostamalla uusia leninkejä tai koruja. Vaimo sai myös nauttia lähes päivittäisestä jalkahieronnasta ollessaan raskaana.
Pari sai kaksi lasta, ensin esikoisen Rehaelin ja vuoden tämän jälkeen kuopuksen, Zakarnin. Kuitenkin vain vuosi Zakarnin syntymästä kaikki muuttui äkisti.
Uransa aikana Lucíenin käytös oli muuttunut pikkuhiljaa kunnianhimoisesta ennemmin vallanhimoiseksi, tunnollisesta pakkomielteiseksi ja ahkerasta raivokkaaksi. Pimeä energia (Kuoleman jumala) vaikutti häneen vahvasti paitsi ulkoisesti, myös henkisesti ja se toi esiin vanhoja katkeruuksia ja uusia, täysin itsekkäitä piirteitä. Hän oli oppinut kunnioittamaan itseään synkästä maineestaan huolimatta ja ärsyyntyi siitä, etteivät muut pitäneet häntä vertaisenaan, vaikkei hän ollut tehnyt yhtäkään kapinallisuuteen liittyvää erhettä. Tämä muutos, yhdistettynä hänen lopulta julkisesti esittämiinsä puolusteluihin oikeiden vanhempiensa teoista sai lopulta Ylijumalat epäilemään tämän uskollisuutta, ja hänet potkittiin pois jumalten keskuudesta viisitoista vuotta sitten: hänen arvonsa lakkautettiin ja henkienergiaa vähennettiin, jottei hänestä olisi vaaraa.
Lucíenin mieli järkkyi entisestään kaikesta tästä nöyryytyksestä, jota oli edeltänyt pitkä, raskas elämä. Hänen mielensä myrkyttyi ja ironisesti viha Ylijumalia kohtaan lopulta syttyi.
Sairaalloisessa kunnossa voimiensa katoamisen johdosta olleen miehen ei annettu levätä, sillä hänen vaimonsa suvulle tuli kiire pyyhkiä hänet pois sukupuusta. Heidän avioliittonsa mitätöitiin, eikä Lucíen ehtinyt nähdä lapsiaan tai vaimoaan ennen pakoaan jumalten armoilta – kaikista pelkkä voimien imeminen ei ollut nimittäin tarpeeksi iso rangaistus. Entinen jumala pakeni syrjäiseen kaupunkiin, Mihrasiin, jossa hän piilotteli, kunnes löysi itselleen sopivan, kätkössä olevan turvapaikan luostarin muodossa Eteläisestä metsästä. Pitääkseen huolta turvallisuudestaan ja rauhastaan hän piti huolen, etteivät pelottavat huhut metsän hirviöistä ainakaan hälvenisi kaupungin ihmisten ajatuksista. Noiduttu metsä oli vihdoin nimensä veroinen.
Heti karkotuspäivästään lähtien Lucíen harjoitti taikuuttaan ahkerasti, ettei vain menettäisi rakasta taitoaan kokonaan: hänen taikuutensa oli puolitettu karkotuksen yhteydessä. Itsepintaisen harjoittelunsa ansiosta hän sai sen kehitettyä korkeammaksi, muttei kuitenkaan entiselle tasolleen: tämä ei kuitenkaan riittänyt kostonhimoiselle jumalalle.
Lucíenilla oli sangen hyvä taloudellinen tilanne, mutta päästäkseen eteenpäin elämässään, kehitti hän elinkeinokseen ”kaupankäynnin”. Hän hyödynsi jumaluusoppejaan, ja suoritti erinäisiä palveluksia oikeasta hinnasta – hänen hintansa vain sattuivat olemaan harvoin mitattavissa kolikoilla, sillä hän tarvitsi jatkuvasti uutta sieluenergiaa ylläpitääkseen voimiaan. Monet epätoivoon vaipuneet ihmiset ja demonit ovat olleet hänen asiakkaitaan ja jotkut näistä ovat saavuttaneet tavoitteensa menestyksekkäämmin kuin toiset. Tämän kauppiaan kanssa kannattikin muistaa säännöt: ”Kaikella on hintansa”, ja ”varo mitä toivot”.
Johtuen omasta kärsimyksestään ja paikoin rakoilevasta henkisestä tasapainostaan, saattoi hän joskus auttaa asiakkaitaan hieman turhankin kirjaimellisesti ja jos mies sattui toivomaan, että haluaisi olla vapaa kuin lintu, saattoi Lucíen muuttaa tämän oikeasti korpiksi, ilman puhe- tai ajattelukykyä.
Tämän ammatin harjoittaminen ei ole ainakaan hidastanut hänen kehityskaartaan ahkerasta ja tunnollisesta nuorukaisesta suuruudenhulluksi - ja vähän muutenkin hulluksi - narsistiksi.
Hän sai ensimmäisen demoniasiakkaansa viitisen vuotta sitten ja salaten tiedon näiden olemassaolosta ”tulevaa tarvetta varten” hän ryhtyi ”auttamaan” myös näitä, mielestään alempia elämänmuotoja.
Peleissä tapahtunutta:
Lucíen on käynyt ahkerasti kauppaa sekä demonien, että ihmisten kanssa ja samalla solminut sekä pieniä, että isoja liittolaisuuksia jokaiseen ilmansuuntaan myöhempiä suunnitelmiaan varten. Hänen puuhistaan tärkeimmäksi voisi luokitella liittouman kettudemoni Igniferin kanssa, sillä yhdessä he alkoivat muodostaa demoniarmeijaa sotaan jumalia vastaan. Demoneilla on ollut hankaluuksia järjestäytyä, sillä heillä ei ole ollut omaa arvojärjestelmää, mutta ajan kanssa näistä on alkanut tulla joukkona todellinen uhka. Jotta jumalat keskittyisivät myös toisaalle on Lucíenilla ollut näppinsä pelissä myös ihmisten Punarinta-liikkeen kanssa Mihrasin kaupungissa, joka sijaitsee niin lähellä jumalakatemiaa, että jumalten on pakko seurata sen tilannetta.
Entisen Kuoleman suunnitelma jumalia vastaan, sota, sai alkunsa, kun Rakkauden jumalatar, Qaheai, taisteli muinaisesta keihäästä Meren jumalan, Desta'mratin kanssa ja pyysi tähän apua entiseltä mieheltään. Keihäs oli niin voimallinen, että sillä voisi vahingoittaa itse ylijumalia ja tästä syystä Meren jumala tahtoi siitä eroon. Yhdessä entinen pariskunta kirosi Meren jumalan unohdukseen päivän tapahtumista ja keihäs jäi Lucíenille - joka käytti sitä murhatakseen Pimeyden, toisen ylijumalista. Mukana oli pieni demonijoukkio ja jumalille olikin selvää alusta asti, että demonit olivat hyökkäyksen takana - mutta Lucíenin osallisuus oli yhä piilossa.
Lucíen on pitänyt entistä perhettään tiukasti silmällä ja Zakarn onkin muuttanut hänen luokseen luostarille. Myös välit Qaheiaan ovat lämmenneet, vaikka Qaheia menikin uusiin naimisiin. Lucíen kirosi vaimonsa uuden miehen kykenemättömäksi saattamaan uutta vaimoaan raskaaksi, mutta Qaheai synnytti silti lapsen. Lucíenille se tarkoittaa, ettei hänen vaimonsa todella kuulu uudelle miehelleen..
Nykytilanne:
- Lucíenin välit hänen entiseen vaimoonsa ovat lämmenneet - ainakin jostain suunnasta katsottuna. He ovat käyneet yhdessä monta intohimoista keskustelua (/kiistaa), jotka ovat herätelleet ikävää menetettyyn menneeseen.
- Zakarn, Lucíenin nuorempi poika, joka on tuntenut itsensä jo pitkään ulkopuoliseksi jumalten riveissä sai tietää oikeista vanhemmistaan ja asuu nyt isänsä luona luostarissa, jonkin sortin oppipojan asemassa.
- Lucíen sai polkaistua suunnitelmansa käyntiin murhaamalla toisen ylijumalista taikakeihäällä, käynnistäen sodan jumalten ja demonien välille. Hän tekee yhteistyötä Igniferin kanssa, joka hoitaa asioimisen demoneista muodostuvan armeijan kanssa - oma etu mielessään, tottakai.
- Lucíenin välit hänen entiseen vaimoonsa ovat lämmenneet - ainakin jostain suunnasta katsottuna. He ovat käyneet yhdessä monta intohimoista keskustelua (/kiistaa), jotka ovat herätelleet ikävää menetettyyn menneeseen.
- Zakarn, Lucíenin nuorempi poika, joka on tuntenut itsensä jo pitkään ulkopuoliseksi jumalten riveissä sai tietää oikeista vanhemmistaan ja asuu nyt isänsä luona luostarissa, jonkin sortin oppipojan asemassa.
- Lucíen sai polkaistua suunnitelmansa käyntiin murhaamalla toisen ylijumalista taikakeihäällä, käynnistäen sodan jumalten ja demonien välille. Hän tekee yhteistyötä Igniferin kanssa, joka hoitaa asioimisen demoneista muodostuvan armeijan kanssa - oma etu mielessään, tottakai.
Taidot:
Fyysinen voima ★☆☆☆☆
Miehen fysiikka on juuri niin heiveröinen, kuin taikovilla jumalilla yleensäkin on.
Ketteryys ★☆☆☆☆
Ketteryyttäkin hänestä löytyy tarpeeksi juuri näyttääkseen sulavalta liikkuessaan.
Oppineisuus ★★★☆☆
Lucíen on jumaliin nähden keskivertoa oppineisuuden suhteen. Hän osaa hieman enemmän taikuuden teoriaa, kuin monet muut, mutta siltikään häntä ei voisi kutsua käveleväksi loitsukirjaksi.
Viisaus ★★★☆☆
Lucíen on ollut aina älykäs, mutta hänen järkeänsä sumentaa hänen valtava katkeruutensa ja pakkomielteisyytensä yhdessä äkkipikaisuuden kanssa: näiden piirteiden tullessa näkyviin tuntuu hänen viisautensa puolittuvan. Hänellä on hetkiä, jolloin hän on älyttömän terävä, mutta välillä järki taas häviää tunteelle ylivoimaisesti.
Karisma ★★★★☆
Hän on kuitenkin erittäin karismaattinen, ja osaakin manipuloida ja hallita toisia sanoillaan. Hän on hyvä näyttelemään, ja hän vaikuttaakin paljon itseään älykkäämmältä, vahvemmalta ja tarvittaessa jopa viattomalta.
Taikuus ★★★☆☆
Taikuuden taso on ollut hänen jumalana ollessaan 4, mutta häneltä poistettiin karkotettaessa henkienergiaa niin, että taikominen vaikeutui huomattavasti (tasolle 2). Niinpä se on nyt ainoastaan kovan harjoittelun ansiosta tasolla 3, ja tähän hän näyttää olevan valitettavan jymähtänyt. Kaupankäyntinsä hintana hän pitää sieluenergiaa, ja uhratuista sieluista tai sielun osista saamallaan energialla hän suorittaa maksullisia palveluksiaan, jottei kuluttaisi jo vähiin käynyttä omaa energiaansa. Tarpeeksi suuresta uhrauksesta hän pystyy hetkellisesti suoriutumaan hieman vaikeammistakin loitsuista ja kirouksista (vastaavat jopa tasoa 4), mutta pysyviä nämä voimat eivät ole.
Taikuuden tyypit: Kiroustaikuus (erittäin taitava), teleportaatio (nykyään todella haastavaa), illuusiotaikuus (taitava) ja hieman telepatiaa (vielä heikkoa).
Tällä hetkellä käytössä Taikakeihäs, joka on itsessään todella voimakas, mutta jonka käyttäminen vie heiluttajaltaan veronsa...
Tällä hetkellä käytössä Taikakeihäs, joka on itsessään todella voimakas, mutta jonka käyttäminen vie heiluttajaltaan veronsa...
Yhteensä 13, 1 varaa kehittyä (kokonaismäärä 16, ei 17)
-Roolipelitermein Lucíen voisi olla "Chaotic Neutral" (Kaoottinen neutraali) - eli hän on täysin laeista, säännöistä ja normeista välittämätön, eikä varsinaisesti "hyvä" tai "paha".
Perhe:
Entinen vaimo Qaheia Liaven (pelaaja Qiss), kaksi lasta tästä liitosta: Rehael (25, pelaajana Qiss) ja Zakarn (20, pelaajana Rawptor). Ei ole viimeisiä vuosia laskematta pitänyt yhteyttä heistä kehenkään, syvimmillään karkotuksestaan johtuvan häpeän takia, mutta myös, koska tunsi tulleensa petetyksi. Nykyään Zakarn asuu hänen luonaan ja on eräänlaisessa oppipojan asemassa.
Hänen omat vanhempansa, Hénah ja Grigory Nachral sekä koko muu suku on teloitettu vallankumouksellisista ajatuksista. He olivat myös merkittävänä osana Ylijumalia vastaan olleessa vallankaappausyrityksessä.
Hänellä on myös kasvattivanhemmat, Valerya ja Mihail Synora, jotka ovat kuolleet luonnollisesti henkienergian hiipumiseen.
Asuinpaikka:
Osittain johtuen dramaattisuudestaan ja osittain piilotteluntarpeestaan on Lucíen valinnut asuttavakseen Eteläisessä metsässä sijaitsevan useita vuosisatoja vanhan ihmisten luostarin, joka on osin romahtanut. Sisäpihasta on tullut tavallinen u-mallinen piha kokonaisen siipirakennuksen romahdettua täysin aikojen saatossa. Luostarin sisimmät osat; kappeli, keittiö ja suuri sali ovat lähestulkoon vaurioitumattomia, keittiö lähinnä siksi, että se sijaitsee maan alla. Luostaria ympäröivästä muurista on jäljellä enää pari perustuskiveä, puutarha on rehevöitynyt villisti ja piikkiköynnös ympäröi luostarin aluetta, tehden kulkemisen vaikeaksi. Ainoastaan seinien väliin jäävästä ”pihasta” on pidetty sen verran huolta, ettei se kasva umpeen. Tällä pihalla on usein karmivaa sumua, kun Lucíen osaa odottaa vieraita.
Lucíen on tehnyt pesänsä luostarin ainoaan säilyneeseen asuinhuoneistoon: siinä on todennäköisesti majaillut itse apotti tai abbedissa. Sitä, oliko luostari munkki- vai nunnaluostari ei voi tietää. Rujosta ja kolkosta ulkomuodostaan huolimatta hänen asuinhuoneistonsa on sangen loistelias, vaikkakin karmiva tummine väreineen.
Luostarin kirjastosta ei ole jäljellä juuri mitään, ja kirjoituksetkin ovat suurilta osin homehtuneet pilalle pölyn alla - huone on kuitenkin käyttökelpoinen.
Tunnelma luostarissa on parhaimmillaankin aavemainen jo ihan sen pelkän sijainnin tähden. Talvikuukausina se on jopa isännän itsensä mielestä kolkko paikka, ja erityisesti silloin sitä valaisee useita soihtuja, lyhtyjä ja kynttilöitä. Kesälläkään auringon säteet eivät riitä valaisemaan sen hämyisiä käytäviä, ja juuri ja juuri onnistuvat valaisemaan luostarin maastottuneen puutarhan. Ehkäistäkseen oman ihonsa nousua kananlihalle, onkin entinen jumala hankkinut tiluksilleen kaksi silmäänsä miellyttävää, luisevaa kissaa, jotka eivät ilmeisesti olleetkaan saman sukupuolen edustajia - ja nyt pitkäraajaisia, tynkäturkkisia ja pääosin tummia kissoja vilisee pitkin luostaria. (verrattavissa itämaisiin rotuihin)
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Jumalat ja Siunatut saavat Lucíenin tuntemaan syvää katkeruutta, eikä hän kovin mielellään asioi näiden kanssa missään muussa muodossa, kuin häntä itseään hyödyttävissä tilanteissa. Hän on vannonut kostavansa sukuaan ja itseään kohdanneen vääryyden. Jumalissa on muutamia henkilöitä, joita kohtaan hän tuntee myös lämpöä, mutta nämäkin ovat uhrattavissa, mikäli siitä on hänelle hyötyä.
Ihmisiä hän pitää hyvinä asiakkaina, joita on helppo ennakoida ja jotka uhraavat avokätisesti hänelle mitä vain, mitä hän pyytää – tai yksinkertaisesti ilmoittaa haluavansa. Hän nauttii siitä, että häntä pelätään. Ihmisten kanssa hän tuleekin parhaiten toimeen ja usein hän pitää näitä myös hellyyttävinä, niin kuin lemmikkejä.
Demoneita hän pitää alempiarvoisina, eläimiin verrattavina olentoina, joista hän koittaa vain ja ainoastaan hyötyä. Hän ei koskaan kuitenkaan näkyvästi alista näitä, sillä hän ei ole vielä aivan varma, miten hyödylliseksi tämä kansa voikaan äityä: heillähän on kuitenkin yhteinen vihollinen, eikä hänellä ole varsinaisesti mitään metsässä villinä juoksevia olentoja vastaan...
Suhteet
- Qaheia (Qiss), Lucíen ei ole koskaan lakannut kutsumasta Rakkauden jumalatarta vaimokseen. Suhde ei alkanut rakkaudesta, mutta se johti siihen ja sen kautta likipitäen pakkomielteeseen. Parivaljakko on ollut pitkään erossa toisistaan, mutta juuri Qaheian avulla Lucíen sai käsiinsä keihään, jolla hän murhasi ylijumalan, eikä Qaheia koskaan paljastanut häntä jumalille...
- Rehael (Qiss), esikoinen ja Lucíenin silmäterä. He eivät ole olleet missään tekemisissä entisen Kuoleman karkotuksen jälkeen, mutta mies pitää poikaansa silmällä etäältä.
- Zakarn (Rawptor), kuopus, johon Lucíen ei koskaan päässyt kunnolla tutustumaan. Mies näkee pojassa paljon itseään, eikä laittanut lainkaan vastaan, kun Zakarn tahtoi muuttaa hänen luokseen. Nyt Zakarn on Lucíenilla "opissa".
- Ezradhica (Yuno), yksi Lucíenin pelastamista piruparoista, mutta muita tärkeämpi. Ezra asuu Lucíenin kanssa ja heillä on luottamuksellinen suhde.
- Saige (Qiss), närhidemoni, jonka Lucíen sai lahjaksi ja joka nyt asuu mestarinsa kanssa hoitaen tämän kotiaskareita.
- Ignifer (Yuno), kettudemoni, jonka kanssa Lucíen johtaa sotaa jumalia vastaan. Kumpikaan ei luota toisiinsa, mutta yhteistyö on ollut hedelmällistä.
- Ciyon (Rawptor), Elämän jumala, joka on ainoita ystäviä, joita Lucíenille on jäänyt ajoistaan jumalana.
- Lazarel (Jupiter), Pahuuden jumala, entinen toveri ja nykyään jonkin sortin liittolaisehko(?)
Perhe:
Entinen vaimo Qaheia Liaven (pelaaja Qiss), kaksi lasta tästä liitosta: Rehael (25, pelaajana Qiss) ja Zakarn (20, pelaajana Rawptor). Ei ole viimeisiä vuosia laskematta pitänyt yhteyttä heistä kehenkään, syvimmillään karkotuksestaan johtuvan häpeän takia, mutta myös, koska tunsi tulleensa petetyksi. Nykyään Zakarn asuu hänen luonaan ja on eräänlaisessa oppipojan asemassa.
Hänen omat vanhempansa, Hénah ja Grigory Nachral sekä koko muu suku on teloitettu vallankumouksellisista ajatuksista. He olivat myös merkittävänä osana Ylijumalia vastaan olleessa vallankaappausyrityksessä.
Hänellä on myös kasvattivanhemmat, Valerya ja Mihail Synora, jotka ovat kuolleet luonnollisesti henkienergian hiipumiseen.
Asuinpaikka:
Osittain johtuen dramaattisuudestaan ja osittain piilotteluntarpeestaan on Lucíen valinnut asuttavakseen Eteläisessä metsässä sijaitsevan useita vuosisatoja vanhan ihmisten luostarin, joka on osin romahtanut. Sisäpihasta on tullut tavallinen u-mallinen piha kokonaisen siipirakennuksen romahdettua täysin aikojen saatossa. Luostarin sisimmät osat; kappeli, keittiö ja suuri sali ovat lähestulkoon vaurioitumattomia, keittiö lähinnä siksi, että se sijaitsee maan alla. Luostaria ympäröivästä muurista on jäljellä enää pari perustuskiveä, puutarha on rehevöitynyt villisti ja piikkiköynnös ympäröi luostarin aluetta, tehden kulkemisen vaikeaksi. Ainoastaan seinien väliin jäävästä ”pihasta” on pidetty sen verran huolta, ettei se kasva umpeen. Tällä pihalla on usein karmivaa sumua, kun Lucíen osaa odottaa vieraita.
Lucíen on tehnyt pesänsä luostarin ainoaan säilyneeseen asuinhuoneistoon: siinä on todennäköisesti majaillut itse apotti tai abbedissa. Sitä, oliko luostari munkki- vai nunnaluostari ei voi tietää. Rujosta ja kolkosta ulkomuodostaan huolimatta hänen asuinhuoneistonsa on sangen loistelias, vaikkakin karmiva tummine väreineen.
Luostarin kirjastosta ei ole jäljellä juuri mitään, ja kirjoituksetkin ovat suurilta osin homehtuneet pilalle pölyn alla - huone on kuitenkin käyttökelpoinen.
Tunnelma luostarissa on parhaimmillaankin aavemainen jo ihan sen pelkän sijainnin tähden. Talvikuukausina se on jopa isännän itsensä mielestä kolkko paikka, ja erityisesti silloin sitä valaisee useita soihtuja, lyhtyjä ja kynttilöitä. Kesälläkään auringon säteet eivät riitä valaisemaan sen hämyisiä käytäviä, ja juuri ja juuri onnistuvat valaisemaan luostarin maastottuneen puutarhan. Ehkäistäkseen oman ihonsa nousua kananlihalle, onkin entinen jumala hankkinut tiluksilleen kaksi silmäänsä miellyttävää, luisevaa kissaa, jotka eivät ilmeisesti olleetkaan saman sukupuolen edustajia - ja nyt pitkäraajaisia, tynkäturkkisia ja pääosin tummia kissoja vilisee pitkin luostaria. (verrattavissa itämaisiin rotuihin)
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Jumalat ja Siunatut saavat Lucíenin tuntemaan syvää katkeruutta, eikä hän kovin mielellään asioi näiden kanssa missään muussa muodossa, kuin häntä itseään hyödyttävissä tilanteissa. Hän on vannonut kostavansa sukuaan ja itseään kohdanneen vääryyden. Jumalissa on muutamia henkilöitä, joita kohtaan hän tuntee myös lämpöä, mutta nämäkin ovat uhrattavissa, mikäli siitä on hänelle hyötyä.
Ihmisiä hän pitää hyvinä asiakkaina, joita on helppo ennakoida ja jotka uhraavat avokätisesti hänelle mitä vain, mitä hän pyytää – tai yksinkertaisesti ilmoittaa haluavansa. Hän nauttii siitä, että häntä pelätään. Ihmisten kanssa hän tuleekin parhaiten toimeen ja usein hän pitää näitä myös hellyyttävinä, niin kuin lemmikkejä.
Demoneita hän pitää alempiarvoisina, eläimiin verrattavina olentoina, joista hän koittaa vain ja ainoastaan hyötyä. Hän ei koskaan kuitenkaan näkyvästi alista näitä, sillä hän ei ole vielä aivan varma, miten hyödylliseksi tämä kansa voikaan äityä: heillähän on kuitenkin yhteinen vihollinen, eikä hänellä ole varsinaisesti mitään metsässä villinä juoksevia olentoja vastaan...
Suhteet
- Qaheia (Qiss), Lucíen ei ole koskaan lakannut kutsumasta Rakkauden jumalatarta vaimokseen. Suhde ei alkanut rakkaudesta, mutta se johti siihen ja sen kautta likipitäen pakkomielteeseen. Parivaljakko on ollut pitkään erossa toisistaan, mutta juuri Qaheian avulla Lucíen sai käsiinsä keihään, jolla hän murhasi ylijumalan, eikä Qaheia koskaan paljastanut häntä jumalille...
- Rehael (Qiss), esikoinen ja Lucíenin silmäterä. He eivät ole olleet missään tekemisissä entisen Kuoleman karkotuksen jälkeen, mutta mies pitää poikaansa silmällä etäältä.
- Zakarn (Rawptor), kuopus, johon Lucíen ei koskaan päässyt kunnolla tutustumaan. Mies näkee pojassa paljon itseään, eikä laittanut lainkaan vastaan, kun Zakarn tahtoi muuttaa hänen luokseen. Nyt Zakarn on Lucíenilla "opissa".
- Ezradhica (Yuno), yksi Lucíenin pelastamista piruparoista, mutta muita tärkeämpi. Ezra asuu Lucíenin kanssa ja heillä on luottamuksellinen suhde.
- Saige (Qiss), närhidemoni, jonka Lucíen sai lahjaksi ja joka nyt asuu mestarinsa kanssa hoitaen tämän kotiaskareita.
- Ignifer (Yuno), kettudemoni, jonka kanssa Lucíen johtaa sotaa jumalia vastaan. Kumpikaan ei luota toisiinsa, mutta yhteistyö on ollut hedelmällistä.
- Ciyon (Rawptor), Elämän jumala, joka on ainoita ystäviä, joita Lucíenille on jäänyt ajoistaan jumalana.
- Lazarel (Jupiter), Pahuuden jumala, entinen toveri ja nykyään jonkin sortin liittolaisehko(?)
