Zakarn Deliriy

[Rawptor]

Nimi: Zakarn Deliriy (synt. Nachrál/Liaven)
Ikä: 20
Skp: poika
Rotu: Siunattu

Taikuus: (2)

Poika osaa hyvin telekinetiikkaa ja näppärästi jääelementin hallintaa, sekä jollain asteella vettä, mutta ei osaa luoda vettä niinkuin jäätä. Lisäksi hän on alkanut osoittaa taitoja kiroustaikuuteen... Lisätietoja taitopisteissä.

Perhe:
Pojan biologiset vanhemmat ovat Qaheia Liaven, Rakkauden jumalatar sekä Lucien Nachrál, ent. Kuoleman jumala, nykyään karkotettu. Hän ei tunne heitä, sillä hän on kasvanut sijaiskodissa. Hänellä on 5 vuotta vanhempi isoveli Rehael, joka on myös kyseisen parin lapsi.
Kasvattivanhemmat, jotka haluavat poikien olevan syntyjäänkin heidän lapsensa, ovat Ylanda (veden pikkujumalatar, työskentelee Meren jumalan alaisena) ja Azeus Deliriy. Lisäksi hänellä on pikkuserkku Caelash Deliriy.

Zakarn ei muistanutkaan vielä hetki sitten oikeita vanhempiaan, eikä hän ole koko elämänsä aikana tuntenut nykyistä perhettä omakseen. Hänellä on kuin pieniä unenkaltaisia tunnemuistoja, jotka eivät istu nykyisiin vanhempiin. Hänestä tuntuu, kuin häneltä olisi riistetty jotain ja se aiheuttaa juurettomuuden, kuulumattomuuden tunteen. Zakarn on koittanut kysyä aiheesta kasvattivanhemmiltaan, mutta joko hän on kysynyt väärällä tavalla tai vanhemmat tunsivat olonsa uhatuksi, sillä lopputulos oli ilmiriita.
Hänen suhde kasvattivanhempiinsa onkin säröillyt jo pidemmän aikaa, sillä he eivät siedä lapseltaan minkäänlaista vastaanhangoittelua minkään suhteen. He eivät ymmärrä, miksi poika tuntuu käyttäytyvän jopa huonommin, kuin uhmaikäisenä mukulana. Heille Rehael ja Zakarn ovat omat lapset, vaikkeivät he biologiset vanhemmat olekaan. Siksi heistä on kurjaa, kun Zakarn ei suostu kuuntelemaan heitä, ja yrittävät tukahduttaa tulta tulella. Sillä seurauksella, ettei poika suinkaan rauhoitu. Edes vyö ei kuitenkaan tunnu antavan toivottuja tuloksia, eikä puhuminen yleisesti kuulu tämän perheen tapoihin ratkaista asioita. Seurauksena kuilu vanhempien ja nuoren miehen välillä kasvaa kasvamistaan.

Veljeensä Rehaeliin Zakarnilla on ihan hyvä suhde, ja hän katsookin isoveljeään hurjasti ylöspäin. Hän ei kuitenkaan tukeudu velipoikaan, vaan pyrkii näyttämään mahdollisimman vahvalta ja pitämään huolensa omana tietonaan. Hän ei missään nimessä halua näyttää heikolta ipanalta mahtavan isoveljensä silmissä!

Asuinpaikka:

Zakarn asuu Akatemian tiloissa.

Asema:

Zakarn opiskelee parasta aikaa pikkujumalaksi jumalten Akatemiassa, mutta vähän vaihtelevalla menestyksellä. Hänellä on ongelmia priorisoida asioita. Kaaos ja myrsky kiinnostavat häntä, mutta hänen vahvuutensa (elementtitaikuus) ei oikein anna varaa näistä ensimmäiselle... (Kasvatti)vanhemmille tuntuu olevan erittäin tärkeää, että hän opiskelee niin pitkälle kuin voi. Ilmeisesti kävisi heidän kunniansa päälle, mikäli pojasta tulisi tyhjäntoimittaja. Zakarn on myös alkanut haluta herättää biologisen isänsä huomion ja yrittää siksi koulussa enemmän, kuin koskaan ennen.

Maine:

Zakarn ei ole koulussa suosituin poika, vaan itse asiassa päinvastoin. Hänet tiedetään näsäviisaana, jääräpäisenä ja suorapuheisena kloppina, joka pitää hiukan liian suurta meteliä itsestään. Hänen tiedetään luistavan monista asioista koulussa ja tämä on aiheuttanut hänelle hienoisen ongelmatapauksen maineen. Ongelmatapauksia tavataan kohdella kouluyhteisössä vähintäänkin viileästi ja Zakarn ei olekaan hetkeen ollut enää toverioppilaiden kesken suosiossa. Poika on tiettävästi myös useammin kuin kerran ajautunut tappeluihin muiden oppilaiden kanssa – tappeluihin, joissa hän on yhä usein alakynnessä.

Muiden jumalien suhtautuminen räkänokkaan vaihtelee säälinsekaisesta myötähäpeästä aina suoranaiseen halveksuntaan. Hän ei kovin tunnettu ole, mutta hänet voi tuntea kasvattivanhempiensa kautta tai sitten Akatemian oppilaiden kautta.
Ihmisten tai demonien keskuudessa poikaa ei tunneta.

Vaikutelma: Zakarnin maine on varsin osuva, eikä kaveri välttämättä anna parasta mahdollista ensivaikutelmaa. Hänen olemuksensa on vähintäänkin levottoman nyrpeä ja vaatteet - vaikka ovatkin laadukkaita - saattavat repsottaa pojan päällä. Hän puhuu mielipiteistään kovaan ääneen, isottelee ja viisastelee joka käänteessä, mutta selkeästi kuitenkin nauttii ihmisten seurasta. Pojan kanssa juttelu on helppoa, jos vastapelaajalla on joko pitkä pinna tai tarpeeksi auktoriteettiä pitää sälli kurissa. Zakarn on hieman ailahtelevainen ja hän saattaakin hermostua silmänräpäyksessä hauskanpidon lomassa ja rauhoittua sitten yhtä nopeasti. Väkivaltaista kuvaa pikkusiunatusta ei kuitenkaan yleisesti tule, ellei hän sitä erikseen yritä.

Suhtautuminen muihin rotuihin:
Siunatut ja jumalat poika mieltää omaksi väekseen, mutta se ei tarkoita, että hän olisi kaikessa heidän kanssaan samaa mieltä. Zakarnin mielestä jumalat ovat liian ankaria, takakireitä ja epäreiluja. Siunattujen kanssa, sellaisten, joita valta ei ole sokaissut, hän tulee paremmin juttuun. Hänen mielestään myös siunatut ovat kuitenkin jumalten tapaan epäluotettavia, ja pitääkin siksi kaiken vähänkään arkaluontoisemman omana tietonaan. Zakarn ei kuitenkaan pelkää jumalia, paitsi Ylijumalia. Hän ei varsinaisesti ole myöskään vielä ymmärtänyt, kuinka syvälle jumalten kulttuurin vääristyneisyys yltääkään, vaikka hän kuvitteleekin kovasti tietävänsä oman yhteiskuntansa pimeät salaisuudet.
Jumalten sotajoukkoja kohtaan Zakarn tuntee suurta kunnioitusta ja ihailua.

Ihmisten suhteen nuori siunattu on utelias. He ovat hänen mielestään ehkä jopa hivenen rumia kaikessa likaisuudessaan, mutta kuitenkin kuulostavat jännittäviltä ja kiinnostavilta. Poika haluaisikin kovasti tutustua näihin ja häntä harmittaa jo etukäteen, ettei voisi rehvastella taikavoimillaan. Jopa hän, uskaliaisuudestaan ja tyhmänrohkeudestaan huolimatta, ymmärtää, että siitä seurauksena ei voi olla muuta kuin kärsimystä. Silti vain ihmiset kiehtovat häntä, ja aina mahdollisuuden tullen sälli hakeutuukin Mihrasiin voidakseen naukkailla ihmisten outoa, samaan aikaan vihamielistä ja iloluontoista ilmapiiriä.

Demoneita kohtaan Zakarn on opetettu olemaan vihamielinen, mutta hänen isänsä yhteistyö näiden kanssa on saanut nuorukaista kyseenalaistamaan vanhaa käsitystään. Hän on nähnyt useita demoneita isänsä luona, tuntee niistä jopa pari ja on erityisen palavasti ihastunut puolidemonityttöseen, Elodieen.

Ulkonäkö:
Zakarnin silmiinpistävin piirre ovat hänen suuret ärhäkät silmänsä, joilla hän röyhkeästi mulkoilee muita. Ne ovat väriltään lähellä oliivinvihreää, joskin hieman kirkkaammat. Niiden yläpuolella olevat ohuet kulmat ovat yleensä silmien terävyyttä korostaen uhmakkaasti kurtussa.

Pojan kasvojen luut ovat alkaneet terävöityä ja lapsen pyöreys on pääosin hävinnyt. Hänen nenänsä ei vielä ole saavuttanut kovin miehekkäitä mittasuhteita, ja hänen yleensä nyrpeät huulensa ovat valitettavasti melko suuret, mikä ei ainakaan lisää miehisiä piirteitä. Se ei tietenkään estä poikaa mulkoilemasta häijysti kiharoidensa alta, eikä hän pelkääkään ottaa ihmisiin katsekontaktia. Zakarnin iho on vaalea, mutta sävyltään ennemmin kylmänrusehtava kuin punaisuuteen vivahtava.

Nuoren siunatun hiukset ovat väriltään tummanharmaaruskeat, kiharaiset ja vallattomat. Ne ovat tarpeeksi pitkät vedettäväksi sotkuiselle poninhännälle tai nutturalle  pojan takaraivolle: hiukset yltävät aukinaisina harteille. Edessä hänellä on jokunen tuppo lyhyempiä hiuksia, joista kaikki eivät yllä muiden hiusten mukaan, vaan jäävät reunustamaan hänen kasvojaan.

Zakarn on pitkä, joskin vielä äskeisen pituuskasvun jäljiltä hintelä. Kuikelo nuorukainen on kuitenkin selkeästi perinyt biologiselta isältään pitkänhuiskean ruumiinrakenteen: hän on jonkin verran venytetyn näköinen kaikkine pitkine raajoineen, kauloineen ja selkineen, sekä kapeahkoine harteineen. Hän on hieman huonoryhtinen, mistä johtuen hän ei näytä yhtä pitkältä kuin on.

Pituus: 185 cm, paino 71 kg.

Jätkä on turhamainen, kuten jumalten keskuudessa kasvaneet siunatut usein ovat, muttei perinteisellä tavalla: hän ei halua vahingossakaan näyttää liian elegantilta ja rikkaalta. Hän ei pidä mistään killuttimista tai loisteliaista kirjailuista, mutta väreistä hän pitäää kyllä. Hänellä tosin näkee silti koulun sääntöjen mukaan yleensä tummansinistä, tummanharmaata tai tummanpunaista, sillä juurikaan muun värisiä vaatteita hänellä ei ole. Hänen housunsa ovat yleensä hieman kuluneet mustat suosikkihousut, jotka ovat kuitenkin sen verran ehjät, ettei äiti vielä ole hankkiutunut niistä eroon. Nahkasta hän pitää myös, ja hänen tämänhetkinen lempijakkunsa onkin osittain nahkaa.


Luonne:
Zakarn ei ole kaikkein pidetyin teinipoika. Hänen rasittava näsäviisastelunsa, jupinana ilmenevä asenneongelmansa ja ainainen räksyttämisensä tekevät hänestä monen muun opiskelijan mielestä riesan. Hän ei ole kovin hyvä hallitsemaan sanomisiaan tai sitä kenelle ne sanoo, joten hän helposti loukkaa ihmisiä ympärillään. Se ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, mutta harvoin sälli myöskään pyytää tällaisessa tilanteessa anteeksi – eihän sitä nuori jätkä kehtaa... Hän kuitenkin aina katuu sanomisiaan.

Joku voisi luonnehtia häntä myös kiukkuiseksi, mutta ainakin kovaääninen ja suorapuheinen nuorukainen on. Zakarn on dramaattinen ja näyttää kyllä hyvinkin selkeästi, jos ja kun ei jostain pidä. Poika ei ole itsensä kohdalla erityisen tunneälykäs, mutta muiden tunteet poika kuitenkin lukee herkästi.
Zakarn ihailee helposti muita, ja syttyypä se varsinainen ihastuskin melkoisen nopeasti. Ihaillessaan poika yrittää tehdä hyvän vaikutuksen ja ratkaisee asian toisen seuraan hakeutumisella, pienoisella mielistelyllä ja epävarmuudesta kielivällä kerskailulla. Ihastustensa kanssa kloppi toimii muutoin samoin, paitsi ettei hän uskalla esittää kehuja paljastumisen pelossa. Hän taipuukin helposti ainoastaan kerskailuun ihastustensa seurassa ollessaan. Kukapa tyttö ei pitäisi isottelevasta räkänokasta!

Zakarnilla on taipumusta epäluuloisuuteen johtuen oletettavasti hieman tulehtuneista väleistä oikeastaan kaikkiin. Hän ei ole löytänyt luottoystävää, eikä oikein osaa luottaa muihin; oikeastaan käytännössä vain veljeensä ja tähänkin Zakarn pitää tietyn etäisyyden.
Kärkkäästä kielestään ja isottelustaan johtuen Zakarn päätyy usein tilanteisiin, joissa (muiden) nyrkit alkavat helposti heilua. Silloin hän pyrkii aina tekemään itsensä mahdollisimman epämieluisaksi vastustajaksi uhoamalla rankasti ja elehtien leveästi. Poika osaakin olla todella uhkaava, sillä hän on pitkä ja hänestä lähtee ääntä kuin raivoisasta mellakkajoukosta.

Juippi on kuitenkin tilanteen kärjistyessä kuin nurkkaan ahdistettu villikissa, joka sähisemällä, puremalla ja kynsimällä yrittää muuttaa tilannetta niin, että pääsee pakenemaan. Zak ei itse olekaan mikään tappelija, vaan pakenee areenalta. Hän on onnekseen huomattavan ketterä ja hänen pitkät koipensa kiihdyttävät hänet nopeasti sopivaan pakonopeuteen. Voimaa jätkästä ei löydy läheskään tarpeeksi nujakointiin. Mikäli hänet kuitenkin saa kiinni, pyrkii hän terävällä kielellään aiheuttamaan pysyvää vahinkoa hyökkääjänsä sieluun.

Mikäli Zakarn uskaltaa rentoutua, on hän omalla tavallaan varsin hauskaa, joskin etäistä seuraa. Poika on kuorensa alla välittävä ja empaattinen, vaikka ei osaakaan näyttää sitä. Hän pahoittaa helposti mielensä ja jää vellomaan muiden sanoissa jopa liiaksi - ja näyttää sen selkeästi, sillä ei osaa peitellä tunteitaan. Poika tuntee myös positiiviset tunteet hyvin voimakkaina.

Malttamattomana ja kärsimättömänä poikana hän ei jaksa kovin kauaa odottaa tai tavoitella asioita. Maailmassa olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa kuin historianluennot homeisessa koulurakennuksessa! Niin ja nukkuakin voisi.

Menneisyys:
Zakarn ehti elää vain ensimmäisen elinvuotensa oikeiden vanhempiensa huomassa, ennen kuin hänen isänsä karkotettiin syytettynä maanpetturuudesta. Tästä johtuneesta häpeästä myös hänen äitinsä joutui luopumaan lapsistaan, jotta kyseinen avioliitto voitaisiin täysin mitätöidä. Zakarn ja isoveljensä Rehael uudelleensijoitettiin kasvattivanhemmille, jotka sitten ottivat heidät omiksi pojikseen. He eivät jakaneet lastensa taustoja näiden kanssa, vaan elivät, kuin he olisivat aina olleet tästä perheestä.

Zakarn oli aina vaikea lapsi. Hän kiukustui helposti, oli suorastaan jästipäisen itsepintainen ja koitti aina kiertää sääntöjä. Varsin nuorena hän alkoi saada luunappeja, läimäisyjä ja tukkapöllyjä, kun vanhemmilta loppui kärsivällisyys vekaransa kanssa. Kasvettuaan jonkin verran hän rauhoittui hieman (tai lähinnä onnistui käyttäytymään halutessaan paremmin), muttei häntä koskaan voinut helpoksi kutsua. Hän karkaili kotoa, kiukutteli ja reagoi asioihin suurella tunteella. Toisaalta hän oli myös empaattinen, ja esimerkiksi vanhempiensa riidellessä Zakarn puuttui tilanteeseen urhoollisesti – haukkumalla molemmat lyttyyn.
Kotona elettiin tiukassa kurissa fyysisten rangaistusten voimin, ja Zakarn, ehkä hieman haastavalla persoonallisuudella kirottuna lapsena, ei oikeastaan koskaan oppinut reagoimaan halutulla tavalla vanhempiensa tapaan ratkaista asiat. Hänen turhautumisensa tuli ilmi kiukuttelun ja itku-potku- raivokohtausten lisäksi myös tappeluina, joihin hän muiden lasten kanssa päätyi.
Zakarn olikin sellainen lapsi, jonka kasvoja koristivat lähes aina pienet ruhjeet tai mustelmat. Jotkut niistä oman isän aikaansaamia.

Vanhemmat olivat palkanneet kotiinsa kotiopettajan valmentamaan lapsiaan ennen Akatemiaan pääsyä. Heille opetettiin lukemisen, laskennan ja luonto-opin perustietoja. Kävi ilmi, ettei Zakarn ollutkaan aivan typerys ja hänen oppimisvauhtinsa olikin huomattavan nopea. Ainakin silloin, kun hän malttoi keskittyä. Tällöin hänen vanhempansa alkoivat toivoa hänen kuitenkin menestyvän koulussa, ja niinpä he aikoivat sijoittaa myös Zakarnin koulutukseen. Kotiopettajalla oli lehmän hermot, ja tuon opetuksessa Zakarn malttoi rauhoittua ja innostui oppimisesta.

Murrosikä toi tietenkin taas uudet haasteet, kun hän sitten 13-vuotiaana pääsi Akatemiaan. Siellä hänen luonteensa suorastaan räjähti käsiin, kun hän mullittelunsa takia onnistui kuin onnistuikin pelaamaan itsensä epäsuotuisaan asemaan opiskelijoiden kesken. Tosiasiassa hän ei halunnut näin käyvän, mutta tilanteen jo karattua käsistä ei jääräpäinen poika enää kehdannut yrittää muuttaa sitä.
Riippuen tähtien asennosta, on Zakarnilla pitkiäkin kausia, jolloin hän tulee ihan hyvin toimeen opiskelijakavereidensa kanssa, ja toisaalta kausia, jolloin hän on joka välissä jonkun kanssa riidoissa.

Yleisesti Zakarnin päivät koostuvat hiljaa tunneilta luistamisesta, ärräpäiden heittelystä ja yleisestä norkoilusta. Tilanteen niin salliessa hän matkaa aina Mihrasiin asti evakkoon, nauttimaan ihmisten riettaasta, meluisasta elämästä. Varsinkin viime aikoina se on toimittanut hyvin arjesta erkaantumisen virkaa.

Peleissä tapahtunutta: 
- Zakarn on saanut kämppiksen, Anthonyn, jota vihaa. 
- Hän on ihastunut Elodieen.
- Myrskyn jumala on pelastanut hänet kiipelistä!
- Hän ja Elodie olivat viettämässä aikaa ruskajuhlassa, jonne Rehael tuli ja alkoi syyttää Elodieta demoniksi. Elodie pakeni sen johdosta. 
- Rehael ja Zakarn ovat välirikossa.

- Elodie on kadonnut

- Zakarn on rakastunut ystäväänsä Cidoniaan, joka on hänen veljensä entinen rakastajatar! Ja joka on naimisissa.

Aikahypyn jälkeen:

Zakarnin välit Rehaeliin ovat tulehtuneet. Rehael tiesi jotenkin Elodien (Zakarnin ihastuksen) demonisuudesta ja olisi siitäkin huolimatta, että Zakarn piti tuosta, halunnut suolistaa tytön. Rehael ilmeisesti pitää häntä pelkurina, kun hän ei suorittanut tätä brutaalia toimenpidettä itse, kun hänellä oli mahdollisuus...

Hän tietää todellisten vanhempiensa henkilöllisyyden, mutta erityisesti häntä kiehtoo hänen isänsä: hän huomaa perineensä todella paljon isältään ja hänestä on hienoa, ettei hänen isänsä ollutkaan mikään puhdas pulmunen, joka on niin olevinaan muiden jumalten keskuudessa. Isä on rehellisesti... outo. Ja vähän pelottavakin. Ei ollenkaan sellainen, kuin kultapoika Rehael, joka muistuttaa oikeuskäsityksiltään hyvin paljon heidän äitiään.

Elodie on toistamiseen hukassa: ensin Zakarn etsi tytön käsiinsä tuon pakoiltua yleistä maailmantilannetta ja Rehaelia, mutta sitten tyttö katosi uudestaan vähän aikaa sen jälkeen, kun tuo oli tavannut Zakarnin isän, Lucíenin. Poika ei osaa epäillä tilanteessa vilppiä (kuka tietää, onko sitä), vaan uskoo tytön vain halunneen hänestä eroon ja lähteneen uudestaan pakosalle.

Taidot:
Fyysinen voima: 1
Zakarnia ei ole voimalla pilattu, mutta jo pelkästään hänen sukupuolensa tuo tiettyä pohjaa voimalle.
Ketteryys: 3
Ketteräksi hän on oppinut vauhdikkaan lapsuutensa ansiosta pingottuaan harrastuksen lailla karkuun tappelupukareilta, jotka hän oli itse yllyttänyt raivoon.
Taikuus: 2
Tällä osalla hänellä tuntuu jopa olevan potentiaalia, ja hän onkin juuri nyt taikuutensa tason nousukiidossa. Se, mihin se riittää, nähdään tulevaisuudessa. Zakarnin vahvuudet ovat telekinesia ja elementtitaikuus, ja onpa hän alkanut väläytellä taitoa kiroustaikuuteenkin... Hän saa jo jäädytettyä kiehuvan veden kuumasta lähteestä, sulatettua lunta ja jäätä suurelta alalta pitäen ne sulana talvellakin ja hallittua jään muodostamia muotoja. Hän kykenee liikuttelemaan itsensä kokoisia asioita noin 15 metrin alueella. Kiroustaikuutta hän on harjoitellut erityisesti isänsä johdolla ja alkaa olla siinäkin melko taitava. Kiroukset eivät ole kovin pitkäkestoisia, mutta tulevat voimaan nopeasti ja äkäisesti.
Hänestä ei asenteensa takia olla odotettu kovin suuria, joten kannustusta ei ole tullut juurikaan edes kotoa: veli Rehael vaikuttaa lupaavammalta jumalaksi.
Oppineisuus: 2
Halusi hän tai ei, kuuluu hänen osata ainakin perusteet maailman menosta. Hän osaa kirjoittaa, lukea, laskea ja puhua ihmisten kieltä.  Zakarnilla saattaisi olla mahdollisuus oppia enemmänkin, mikäli hänellä vain olisi perslihaksia istua opiskelemaan. Erityisesti kielissä hän on viimeaikoina saavuttanut hyviä numeroita. Hänen yleissivistyksensä historiassa on myös parantunut johtuen hänen kiinnostukseensa biologiseen isäänsä ja demoneihin Elodie-puolidemonitytön tähden.
Viisaus: 1
Osittain nuori ikä ja osittain hänen huono asenteensa pitävät huolen siitä, ettei hän aina kykene käyttämään päätään niin kuin hänen pitäisi. Hän ei ole varsinaisesti idiootti, mutta onnistuu kyllä huijaamaan itsensäkin uskomaan näin. Nokkeluutta häneltä kuitenkin löytyy aina aika-ajoin. Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen tai kunnollinen tekojensa ennakointi on Zakarnilla kuitenkin melkoisen huonolla tolalla. Hän on todella manipuloitavissa, mikäli tekijä osaa hommansa...
Karisma: 3
Kloppi on hyvä tekeytymään suuremmaksi kuin on ja osaltaan hänen nyrpeä ilmeensä riittää karkottamaan jo epätoivotun seuran. Itseään vanhempien silmissä hän ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävän karismaattinen.
Halutessaan Zakarn osaa kuitenkin, oikein yrittäessään ja keskittyessään, myös kaivaa itsestään yllättävää uskottavuutta, joka taitaa olla verenperintöä hänen vahvaluonteisilta ja varsin karismaattisilta oikeilta vanhemmiltaan.

(13, 2 yli)

Copyt

Hahmo ©Rawptor

Kuvat © Rawptor, mossygator (picrew)