Post by Fertsu on May 10, 2023 22:38:37 GMT 2
Nimi: Khalumus Synora
Rotu: Jumala
Ikä: 70v (ulkoisesti noin 30v)
Skp: Mies
Elinkeino/asema: Kaaoksen jumala
Perhe: Isä Marcus Synora, äiti Trisha Synora, veljiä, sisko Kalilth Synora (Yuno), setä Levi Synora (Reddari)
Taikuus:
Illuusiotaikuus, luomistaikuus, telepatia, teleportaatio.
Illuusiotaikuus: Kaaos rakastaa illuusioita, eikä säästele niiden kanssa. On taitava niiden luomisessa.
Luomistaikuus: Esineiden luominen luonnistuu Khalumuksella ongelmitta, mutta koska hänen todellisuuden taju ei vastaa aina muiden omaa, hänen luomuksissaan saattaa olla jotain joka erottaa ne tavallisesta vastaparistaan. Jotkin luomukset voivat osoittaa elämisen merkkejä, mutta eivät varsinaisesti ole elossa. Täyttä elävää olentoa Khalumus ei suostu toistaiseksi luomaan… kenties eettisistä syistä.
Telepatia: Osaa lukea mielentiloja, ja ujuttaa ideansiemeniä, mutta välttää suoraa kommunikoinnista telepaattisesti ellei kyseessä ole rukous. Kaipa hän pitää sillä mysteerisyyttään yllä.
Teleportaatio: Khalumus osaa teleportata itsensä. Muun elävän teleporttaaminen tuo vaikeuksia, eikä aina edes onnistu. Hän ilmestyy paikalle partikkelimaisesti rakentumalla.
Maine:
Jumalten/siunattujen keskuudessa: Suurin osa tuntenee Khalumuksen juuri virkaansa astuneena, uutena kaaoksen jumalana sekä entisen kaaoksen jumalan, Chaius Noctyxin, mysteerisenä oppipoikana. Synora-suvun tuntevat saattavat tunnistaa hänet perheen outolintuna, mutta edes suvun kesken hänestä ei keskustella. Hänen kanssaan tekemisissä olleet tuntevat hänet ahkerana työssään, mutta omalaatuisena.
Ihmisten keskuudessa: Khalumus seikkailee ihmisten keskuudessa usein kodittomaksi kerjäläiseksi naamioituneena. Saattaakin olla tuttu maisemanäky Mihrasin asukkaille. Esittäytyy tarvittaessa nimellä Kalius.
Kaaoksen jumala yhdistetään usein pahuuksiin, jonka vuoksi palvontamenot ovat vähäisiä, ellei kyse ole lepyttelystä. Yleisesti kaaosta pidetään vaarallisena ja ei haluttuna, joten yhteydenotot usein salataan. Tiedon mukaan kaaoksen jumala jakaa siunauksia, mutta hintaa vastaan.
Vaikutelma:
Khalumus vaikuttaa jopa helposti lähestyttävältä ja hyväntuuliselta extrovertilta ensisilmäyksellä. Hänestä loistaa rennonletkeää energiaa, hilpeyttä, mutta aavistuksen eriskummallisella tavalla. Khalumus on varsin omaperäinen, ja sen huomaa. Sen kaiken lisäksi hänen seurassaan jotain tuntuu olevan vinossa. Jotain pahaenteistä, kutkuttavaa ja vaarallista tuosta hymyilevästä kaaoksesta huokuu lävitsetunkevasti, vaikka kuinka ystävällinen olisi muuten.
Ulkomuoto:
Khalumus on ruumiinrakenteeltaan melko laiheliini, mutta ei aliravittu. Laihuus johtuu lihasmassan puutteesta. Tämän puutteen vuoksi hänen luonnollinen ryhtikään ei ole kaikista korkein ja ylväin. Pituutta löytyy 170 cm.
Vaaleat hiukset osoittavat yläviistoon kuin painovoimaa vastustaen, mutta ovat harvoin sotkussa. Kasvoiltaan nuori kaaos on nuorehtava ja poikamainen, usein hymyilevä. Kalpeiden silmien kulmat painuvat alaspäin, mikä saa katsen näyttämään aavistuksen väsyneeltä. Khalumusta voi kuvailla sievän komeaksi jumalille tavalliseen tyyliin. Ainakin oikeaa puolta kasvoista siis. Kaaos on vaikuttanut miehen olemukseen, vasen puoli kasvoista on korruptoitunut ja glitch-efektimäinen hänen auransa tapaan. Tätä hän peittää julkisuudessa. Sama tapahtuu myös silloin tällöin pään yläpuolella komeilevalle sädekehälle, jonka muodoksi Khalumus useimmiten valitsee narrimaista hattua muistuttavan kuvion. Hurjistuessa, tunnepurkauksen, ponnistelevan voimankäytön tai ihan vain puhtaan tahdon kautta häiriö saattaa levitä myös muihin kehon osiin. Tällöin jopa kokonainen raaja saattaa alkaa häiriöimään ja murtumaan. Kaikki palautuu tosin normaaliksi tilanteen rauhoittuessa.
Khalumus elehtii usein käsillään sekä kropallaan, joskus jopa siihen malliin että kannattaa kanssaolevien varoa joutumasta tulilinjalle. Pieniä eleitä Khalumus ei vaivaudu näyttämään, vain niitä suuria. Kävelytyyli on epäsäännöllinen. Kesken kävelyn saattaa askeljalka vaihtua toiseen ja tahti muuttua kuin herra huomaisi kävelevänsä liian hitaasti tai liian nopeasti.
Pukeutuminen:
Pukeutumistyyliä voinee kuvata omalaatuiseksi. Mieheltä löytyy kaapistaan villejä asukokonaisuuksia, jotka usein näyttävät siltä kuin ne olisi parsittu kokoon useammasta eri vaatekappaleesta. Hihat voivat olla erilaiset, samoin housunlahkeet, ja mies löytää harvoin edes saman parin kenkiä jalkaan. Vaatteet ovat myös usein jostain kohtaa edes vähän repaleiset. Melkein kuin hän pukeutuisi naamiaisasuihin päivittäin. Vaikka ovathan ne omalla tavallaan näyttäviä, kuten jumalalle sopiikin. Vaan tämä on vain arkena. Asukokonaisuudet muuttuvat tilanteesta riippuen. Mies saattaa pukeutua "nurinkurin". Esimerkiksi juhlissa laittautuu rääsyihin, ja kehuu niitä parhaimmikseen. Pitää yllään peittävää maskia, aina vasemmalla puolella kasvojaan, viis siitä mihin tilaisuuteen on pukeutunut.
Aura
Jotain leppoista, mutta jotenkin se tuntuu kutittavalta ja inhottavasti härnäävältä. Aurassa on havaittavissa häiriön kaltaisia eleitä. Ikään kuin glitch-efekti, mikä korostuu etenkin tunteiden, etenkin vihan, purkautuessa. Väriltään aura on vaihtelevainen, tai väritön. Silloin tällöin aurassa voi myös välähdellä erinäisiä sekavia kuvioita tai muotoja.
Ääni
Khalumuksen ääni on pirteän poikamainen suurilla sanakorostuksilla ja äänenpainoilla.
Ääninäyte: Antti L.J.Pääkkönen
Asuinpaikka:
Khalumus asuu pienessä huvilassa keskellä ei mitään, metsikön ympäröimänä. Pirteä ja kotoisan näköinen rakennus ulkoa päin, mutta sisällä piilee jotain erikoisempaa. Rakennus on toiminut vuosia Khalumuksen harjoitusareenana, jonka vuoksi kaaosmagia on alkanut vaikuttaa siihen. Vaikutus saa sisätilat käyttäytymään kummallisilla tavoilla. Ikkunoissa saattaa näkyä jotain muuta kuin niistä pitäisi näkyä, ovet saattavat vaihtaa huonetta jonne avautuvat, lyhyitä merkillisiä ilmiöitä, nurkat täynnä outoja ja luonnottomia Khalumuksen luomia esineitä tai muuta merkillistä. Khalumus harjoittaa myös illuusioitaan talossaan, joten huoneet saattavat näyttää joltain aivan muulta kuin miltä pitäisi näyttää, ja nämä maisemat voivat vaihdella.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Ihmiset: Hassuja heppuja, jotka aiheuttavat keskenään draamaa ja hämmennystä. Khalumus on usein huvittunut tästä kansasta, mutta ei pidä heitä samassa arvossa itsensä tai muiden jumalien kanssa. Silti kaikkiaan pitää ihmisistä paljon. Usein tarkkailee heidän keskuudessaan naamioituna ihan puhtaasta huvista. Saattaa jopa ojentaa auttavaa kättä, mutta myös rangaista, jos kokee vääryyttä.
Demonit: Demoneista Khalumus on kuullut paljon ja tuntee heidän taustansa peruspiirteittäin. Nämä oliot ovat hänelle ikään kuin pelinappuloita, jotka tahattomasti tekevät juuri sen, mitä hän haluaa: aiheuttavat kaaosta. Sitä suurempaa arvoa hän ei heillä näe. Tuntuu olevan varsin piittaamaton näiden suunnitelmista ja jumalille aiheuttamasta harmista. Kohdattaessa Khalumus kuitenkin saattaa olla heitä kohtaan utelias.
Jumalat ja siunatut: Tasavertaisia, heidän kanssa Khalumus on kaikista mieluiten tekemissä. Hänen maailmankuvassaan jumalat ovat olleet suurimpia tekijöitä eripuran ja kaaoksen aiheuttamisessa historian aikana... Ja on sinut sen kanssa. Khalumus haluaa tulla toimeen jumalien kesken, ja sopia joukkoon, vaikka ei aina siinä onnistukaan.
Luonne:
Kaaoottinen - Huoleton - Hymyilevä - Utelias - Arvaamaton
Kaaoksen jumalasta voisi kuvitella täyttä pahansuopaa olemusta, mutta Khalumus ei oikeastaan ole sellainen. Rennonletkeä ja varsin hymyilevä luonne paistaa lävitse metrien päähän. Hän harvoin antaa huolien vaivata... Jopa liian hyvin, tuntuu enemmänkin innostuvan pahoista tilanteista sekä draamasta kuin huolestuvan. Kaaos on hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva. Hänellä on omalaatuinen ja monien mielestä arvaamaton sekä vaikeasti ymmärrettävä persoona, mutta on aina valmis toivottamaan toisia tervetulleeksi hilpeään seuraansa, eikä pelkää olla humoristinen heidän kanssaan. Avoimuus on silloin tällöin liiallistakin, Khalumus ei pelkää paljastaa kuka on ja mitä tekee milloinkin. Aina hän ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa muiden tavoin, ja kokee olonsa usein epämukavaksi tilaisuuksissa, joissa pitää olla vakavissaan.
Omalaatuisuus, tai jopa omituisuus, heijastuu miehen tavoissa ja käyttäytymisessä. Hän on kujeileva, hassutteleva, hillitsemätön, elehtiväinen ja hänellä tuntuu olevan aina hauskaa. Monet asiat Khalumus saattaa tehdä nurinkurin tai reagoida niihin aivan päinvastoin kuin pitäisi. Khalumus suorastaan vaalii omaperäisyyttään, hän ei tiedä milloin lopettaa, eikä hän osaa aina ymmärtää miksi häntä pidetään eriskummallisena. Eikä asiaa helpota se, että uteliaisuus ajaa miestä hyvin usein myös niiden seuraan, jotka eivät tahdo häntä lähelleen.
Yleisesti Khalumus esiintyy maltillisena, mutta hänenkin hermoillaan on tottakai rajansa. Niillä rajoilla leikkiminen ei ole tervettä. Khalumus tuntee oman arvonsa eikä siedä sen loukkaamista. Jos joku onnistuu hänen huolettoman olemuksensan murtamaan, hänen mielialansa kiitää nollasta sataan hyvin äkkiä. Vihastuttuaan Khalumus on pitkävihainen, jopa kaunainen, pikkumainen sekä kostonhimoinen, jos ei saa annettua kunnon opetusta häntä loukanneelle. Vihaa ei peitellä, oikeastaan sitä enemmänkin korostetaan synkkää draamaa tihkuen. Mitä pahemmin hänet suututtaa, sen vaarallisempi hän on. Tosin Khalumuksen tunteet saattavat laantua silmänräpäyksessä, vaikka se ei tarkoita että kauna katoaisi mukana.
Vaikka osaakin olla ystävällinen, mikään pyhimys Khalumus ei ole, ihannoihan hän kaaosta. Intohimonsa kaaokseen ei yleensä ilmene julmuuden muodossa, mutta mies ei epäröi lainkaan kun löytää mahdollisuuden levittää sitä eikä sääli sen kohteita. Empatiakyky on hyvin tilanteellinen. Miehen moraalit seikkailevatkin harmaalla alueella, eikä hän erota pahaa hyvästä. Hänelle ainoa luonnollinen järjestys on epäjärjestys. Kaaos on se, mitä on aina ollut, ja mitä tulee aina olemaan. Hän panostaa työhönsä, ja pitää sitä suurena ylpeytenään. Hän tahtoo näyttää kaikille kaaoksen kauneuden, sen suoman vapauden ja irtautumisen todellisuudesta. Hän on ottanutkin elämäntavoitteekseen levittää kaaosta sen kaikissa muodoissa myös muiden ihailtavaksi.
Menneisyys:
Khalumus syntyi Synoran perheeseen Marcus ja Trisha Synoralle. Jo lapsesta asti Khalumuksen huomattiin olevan taikuudessa lahjakas. Siitä hänen perheensä oli mielissään, ja aloittivatkin opinnot niin pian kuin vain mahdollista, jotta poika saisi mahdollisimman hyvät eväät kehittää kykyjään. Lapsukainen opiskelikin taikuutta suurella ilolla ja mielenkiinnolla. Lahjakkuus toi mukanaan vanhempien suuret odotukse. Magiapotentiaalissa ne täyttyivät, mutta ei niinkään siinä, millaisesta magiasta poika alkoi kiinnostua. Nuori Synora oli aina ollut hieman eriskummallinen lapsi, joka piti eriskummallisista asioista ja konsepteista. Nuorempana se saattoi vain ilmetä vilkkaana mielikuvituksena, joka sivuutettiin huumorilla. Monesti vanhemmat saivat kuulla Khalumuksen omituisia ideoita aina reikäisistä lusikoista aina katossa kävelemiseen. Vähintäänkin outoa, mutta vanhemmat uskottelivat itselleen sen olevan vain ohimenevä vaihe. He olivat väärässä, se oli ennemmänkin enne.
Jostain syystä, kenties menneiden sanelemana, Khalumuksen kehittyessä hänen loihtimisensa muuttui aina vain kaaoottisemmaksi ja kaaoottisemmaksi, mutta hallittavaksi sellaiseksi. Vanhemmat eivät olleet mielissään. Etenkin Marcus yritti opettaa tätä pois lapsestaan, mutta tuloksetta. Kaaos oli luonnollisinta nuorelle Synoralle, eikä sitä koskaan saatu kitkettyä pois. Nuori poika ajattelikin, että hän voisi tuoda ylpeyttä isälleen näyttämällä olevansa hyvä tässä. Siispä hän keskittyi siihen vain voimakkaammin, sitoutuen kaaoksen lumoihin entisestään. Eikä vain se, vaan Khalumus alkoi kokea suurta tarvetta jakaa mielenkiintoaan. Hän kiehtoutui kaaoksen tuomasta vapaudesta ja todellisuudesta irtaantumisesta. Se oli niin pakokeino kuin myös elämäntapa. Mutta yritykset eivät riittäneet tuomaan sitä samaa ylpeyttä takaisin, kuin mitä aiemmin oli hänelle annettu. Se muotti johon hänet haluttiin, oli hänelle vääränlainen.
Vanhempien toiveiden mennessä ristiin Khalumuksen tahdon kanssa, johti lopulta hieman vanhemmista vieraantumiseen. Ihan yksin hän ei perheessä jäänyt tosin. Ainoan pikkusiskonsa Kalilthin kanssa Khalumus tuli perheestä parhaiten juttuun, ja heistä tulikin läheisiä ajan saatossa. Isoveli vietti siskonsa kanssa paljon aikaa tämän ollessa pieni, ja hänet nähtiin usein pelleilemässä ja naurattamassa tätä aina kun pystyi.
Isä ollessa tiukka ja vaativa, Kalilth asetettiin myös odotusten uhriksi. Asiat läpikäynyt Khalumus alkoikin nostaa huomiokäyräänsä enemmän isänsä ja sisarensa keskusteluihin ja touhuihin. Hän ei toivonut pikkusiskolleen sitä samaa painetta, jota oli itsekin kokenut yrittäessään muuttaa itseään. Khalumus sai eturivin paikat siskonsa elämästä, kun tämä alkoi innostua himosta ja kunnottomuudesta. Mutta siinä missä muut perheessä vieroksuivat tätä ajatusta, Khalumus oli vain ylpeä siskonsa ottavan oman vapautensa. Oikeastaan hän suorastaan rohkaisi ja kannusti nuorempaa siskoaan olemaan oma itsensä ja vaalimaan kunnottomuutta, viis siitä mitä muut ajattelivat. Aivan kuten hänkin oli lopulta tehnyt. Aina kun hän kuuli isänsä ärähtävän sisarelleen, oli Khalumus heti puolustelemassa pikkusiskoaan.
Eipä aikaakaan kun Marcuksen mitta oli täyttynyt tästä vastustuksesta. Erimielisyydet lopulta johtivat isän ja pojan välisiin kiistoihin. Eräänä iltana yksi riidoista yltyi niin voimakkaaksi, että Marcus vihoissaan kielsi poikansa. Tästä kiehahtaneena Khalumus lähti seuraavana yönä sanomatta sanakaan vanhemmilleen. Hän oli saanut tarpeekseen elämisestä sellaisessa perheessä, jossa odotuksilla murskattiin pienimmätkin haaveet. Tämä sai hänen ajatuksensa kytemään. Hän aikoisi vielä näyttää vanhempiensa olevan väärässä. Tämän jälkeen Khalumus ei palannut enää vanhempiensa luo, vaan omisti elämänsä harjoittelulle ja kykyjensä kehittämiselle. Perheestä ainoa, jonka luona hän vieraili oli Kalilth, jota hän edelleen tahtoi kannustaa vastustamaan isäänsä ja olemaan vapaa. Sen hän näki olevan sisarelleen parhaaksi, mutta hän piti sitä myös kostona isälleen.
Eristäytyminen perheestä ei pysäyttänyt akatemiaopintoja. Niihin Khalumus keskittyikin kahta hartaammin. Akatemiasta viimein valmistuttuaan, Khalumus ei pysähtynyt. Hän jatkoi polullaan, opiskeli ja teki työtä magian oppimisen eteen vielä pidemmälle. Menneisyys ja tapaus perheen kanssa ajoi minnekään kuulumattoman Khalumuksen vielä suurempaan pakkomielteeseen kaaosta kohtaan. Kaaos oli ainoa asia, joka lohdutti häntä, otti avosylin vastaan. Mutta samaan aikaan, hän koki vapautuvansa, häntä ei sidottu enää mihinkään järjestykseen tai sullottu muottiin. Ja tämä, jos jokin, oli sellainen asia, jonka muidenkin oli koettava. Eipä aikaakaan kun hän siirtyi tuntemansa kaaoksen alaisuuteen pikkujumalana. Siellä hän viihtyikin kuin kotonaan. Viihtyvyys näkyi panostuksena ja panostus puolestaan menestyksenä. Hänen talenttinsa lopulta havaittiin. Silloinen kaaoksen jumala, Chaius Noctyx, valitsi Khalumuksen oppipojakseen. Siitä päivästä eteenpäin Khalumuksen tehtävä oli nousta aikanaan kaaoksen jumalaksi. Täydellinen tilaisuus oli tarjoiltu hänelle hopealautasella! Tämän kautta hän vielä näyttäisi kaaoksen olevan ainoa oikea valinta, valaisisi muita sen puhtaasta vapaudesta ja hurmiosta. Pääasiassa Khalumus piti opintonsa omana tietonaan, ja oli poissa julkisuudesta keskittyäkseen tulevaisuuteensa. Näin ollen Synoran perheen kaaokseen uponneesta pojasta lopulta vaiettiin. Vuosia kestävien mentoriopintojen ja harjoituksen jälkeen se päivä viimein koittaisi, ja Khalumus kohoaisi jumalaksi, valmiina ja oppineena.
Taitopisteet:
Fyysinen voima 1
-Khalumusta ei ole siunattu lihaksilla. Hänen fyysinen voimansa ole paljoa mitään.
Ketteryys 2
-Liukas liikkeissään, hitusen akrobaattinenkin. Omaa hyvän tasapainon ja loikkelehtii hyvin. Kärrynpyörät, käsillä kävely ja muut helppoudet luonnistuu hyvin. Puissa ei sentään hypi, ja kiipeäminenkin on vaivalloista.
Taikuus 4
-Khalumus omaa potentiaalia ja hyvää henkienergiaa jo synnäisesti. Hän on panostanut taikaoppeihinsa huolella Akatemian puolella ja panostaa edelleen taikansa kehittämistä sen täyteen potentiaaliin. Kaiken tämän lisäksi hän on saanut oppia mentoriltaan, edelliseltä kaaoksen jumalalta. Khalumuksen loihdinnan tuotokset voivat olla sekä kauhua herättäviä että kepposia.
Oppineisuus 3
-Khalumuksen tietotaito keskittyy etenkin taikateoriaan, jota hän taitaa sekä teoreettisesti että käytännössä etenkin omilta taikuuden aloiltaan. Mielenkiinto opiskeluun ei suinkaan ole kadonnut uuden ammatin myötä.
Viisaus 2
-Jumaliin nähden nuorena herrana, ei Khalumus ole kartuttanut yhtä paljoa elämänkokemusta kuin pitkään työssään toimineet. Hän on kehittänyt oman kuvansa maailmasta tarkkailemalla ja päättelemällä asioita itse, jonka vuoksi tämä maailmankuva saattaa olla muista poikkeava. Khalumuksen on joskus vaikea erottaa valkeaa ja mustaa toisistaan. Yleensä hän näkee kaiken harmaana. Mikään täysi idiootti hän ei ole kuitenkaan.
Karisma 2
-Khalumuksen karisman vaikutus on hyvin tilannekohtainen. Omaperäisyys niin luonteessa kuin ulkomuodossa, kerää huomiota itseensä. Toisaalta se joko vetää puoleensa tai ei. Vakavimmat ja asiallisimmat yksilöt eivät varmasti pidä vallattelevaa ja persoonallista Khalumusta karismaattisena. Kaaoksesta huokuva vaarallisuuden tunne saattaa olla uhkaava, ja tuoda kunnioitusta. Etenkin silloin kun Khalumus tuo hurjan puolensa esille. Muuten Khalumus ei ole mitenkään johtajallisesti vaikuttava.
Pisteitä 14/17 käytettävissä 3
Muuta:
-Omaa pienen viattoman pakkomielteen vaihtaa asioiden asentoa, jos ne ovat suorassa tai hyvässä järjestyksessä. Esimerkiksi ihan vähäsen kääntää taulun tai vaikka katetun pöydän aterimet vinoon.
-Jakaa siunauksia pyynnöstä, mutta jokaisessa niissä on ehto, tai vaihtokauppa.
-Omaa tavan puhua itsekseen.
-Kaaoksen symbolina kuvituksissa ja taiteessa käytetään usein siluettimaista, tanssivaa narria piirrettynä keskiaikaiseen tyyliin. Narri on usein vailla tarkempia yksityiskohtia, ja on väritetty yksinkertaisesti yhdellä tai parilla tummalla värillä, mikä saa hahmon erottumaan taustasta ja muista hahmoista.
Khalumus Synora - Pelinäyte
Kaupungille vievällä tiellä oli oikein leppoisa liikenne ihmisiä aina suurherroista talonpoikiin. Tuossa ihmisten palapelisotkussa kulkikin tänään joku, joka ei kuulunut joukkoon. Eikä sitä näkynyt ulospäin. Niin varakkaat kuin köyhätkin kulkivat tätä yhtä oudokkia huomaamatta. Eikä siinä, hän näytti sopivan joukkoon. Tämä yksi kaapupäinen kerjäläinen kulki hymyssä suin, ihmisten väli pujotellen. Hän ei ollutkaan sitä, mitä naamio antoi ilmi. Hän oli kaaoksen ruummillistuma, jälleen aikeissa siunata ihmisiä läsnäolollaan heidän tietämättään. Kenties hän voisi jopa siunata ihmisparkoja pienellä vapautuksella arjen hämärästä järjestyksestä, suoda hetkellisen vapauden pienellä siemenellä kaaosta… Tai sitten hän hakisi vain muutaman kalan torilta ja lähtisi matkoihinsa! Kumpaa nyt vain vähiten odotettaisiin! Odottamisesta puheen ollen, Khalumus ei osannut odottaa, että hän ei tavalliseen tapaansa pääsisikään vain kävelemään sisään.
“Sinä! Seis!”
Jarrut iskeytyivät heti pohjaan. No mitä nyt? Ei häntä ennen oltu pysäytetty näin. Kerjäläiseksi naamioitunut vilkuili huppunsa alta kahta haarniskapukuista herraa, jotka metalli kahisten tömistivät hänen luoksensa. Aluksi kasvoilla loisti hämmennys, mutta pian jo hymy kohosi Khalumuksen huulille.
“No mutta! Tervepä vain. Onko meillä jokin ongelma?” Hän tiedusteli huppua laskiessaan nähdäkseen nämä ihmiset paremmin.
“Olet tarkastuksen kohde.” Toinen heistä ilmoitti. “Kaupungissa on ilmoitettu viime aikoina useita taskuvarkaustapauksia. Et sattuisi tietämään mitään niistä, hm?”
Tarkastuksen kohde? Taskuvarkauksia? Khalumus nyökytteli päätään. “Vai niin asia on! No, te pojat ainakin omistaudutte työllenne, kyllä vain!” Kaaoksen ruummillistuma puheli hyväntuulisena. Pitivät kaupungissa vahtia nämä kaksi. Hyvää työtä tekivät. Mutta yllättäen hänen silmänsä laajenivat. Hetkinen nyt! Syytettiinkö häntä noin vain varkaudesta? Ja se tarkastus! Sehän meinasi koko muotoista tutkintaa. Aijai, paha paikka. Ehei, Khalumus ei suinkaan pelännyt että olisi jäänyt kiinni varkaudesta. Sellaiseen hän ei ollut syyllistynyt. Vaakalaudalla oli hänen valeasunsa salassa pysyminen. Se oli illuusio, ei todellinen. Jos joku näistä ihmishölmöistä sörkkäisisi väärään paikkaan, he huomaisivat varmasti jonkin olevan hullusti. Yllättäen myös tarkastus ei kuullostanutkaan hänestä hyvältä idealta. “Hei, hei, hei, wou, wou, wou! Olen aivan nuhteeton kerjäläinen! Viaton mies, enkelimäinen einari. Tuskin olen edes kukkien päälle astunut. Saatika ikinä vienyt keneltäkään yhden yhtä hilavitkutinkillutinta tai kolikon killinkiäkään!” Hän yritti sepittää hyväntuulisesti, vaikka näyttikin siltä, ettei kaksi vartijaa ottaneet näitä sanoja kuuleviin korviinsa. Oikeastaan, kieltäminen saattoi herättää vain suurempia epäilyjä.
“Kerjäläinen, täsmälleen! Varaton sekä koditon. Tuollaiset rajoilla selviävät kaipaavat aina killinkejä täyttämään taskujaan. Varastaminen on sinunlaisillesi aivan luonteenomaista. Joten ole paikallasi kun tarkistamme kantamuksesi.” Toisen haarniskapuhuisen puhuessa, hänen työtoverinsa astui eteen yhden askeleen vahvasti maata tömäyttäen. Khalumus puolestaan otti suosiolla rauhallisen askeleen takaisin, kädet edessään kuin mitäkin villipetoa yrittäisi kesyttää. Ilmeisesti tämä hoidettaisiin joko hyvällä tai pahalla vartijoiden toimesta. Mutta valeasun oli säilyttävä! Mikä siis neuvoksi? Nopeasti katse vilkaisi kahden korston taakse. Aha! Kyllä tästä kiipelistä pois pääsisi! Suunnitelma B:n aika!
Kerjäläinen kohotti käsiään eteensä rauhoittelevaksi eleeksi. “No niin, rauhassa, herrat. Voin vannoa, että minulla ei ole mitään salattavaa.” Hah, mikä vale! “Mutta hyvä on, minä-” Mutta loppua hän ei ehtinytkään sanoa. Puheen keskeytti kunnon parkaisu. “HUAAH! Kolmipäinen lammas!” Hänen sormensa osoitti suurieleisesti, koko käden pituudella, kahden vartijan takana olevaan eläimeen.
“Luulitko tosiaan, että tuollainen halpa temppu toimisi?” Ivallinen naurahdus kantautui vartijan suusta. Aina siihen hetkeen kun takaa kuului huudahduksia, sorinaa ja yllättyneitä äänähdyksiä. Silloin hekin kääntyivät katsomaan, mitä todella oli meneillään.
Vartijoiden kauhistukseksi, siinä keskellä katua, seisoi lammas. Eikä tavallinen. Sen kaulasta roikkui kaksi ylimääräistä päätä, yksi kummallakin puolella. Ja vaikutti eläinkin olevan asiasta yhtä yllättynyt kuin sitä katselevat.
“Mitä?! Noituutta!” He karjahtivat äimistyneinä silmät pyöreinä omituista näkyä tuijottaen. Pienen hetken, mutta tarpeeksi suuren kuitenkin. Kun vartijat seuraavan kerran vilkaisivat takaisin kerjäläistä kohti, ei häntä näkynyt mailla halmeilla.
“Minne hän meni?” Ei missään minkäänlaista merkkiä tuosta kerjäläisestä. Ilmaanko hän oli kadonnut? Samassa toinen vartijoista kopsautti toveriaan olkapanssariin osoittaen takaisin juuri ihmetellyyn elikkoon. Se lammas. Ei kolmea päätä, vain yksi. Kuten pitikin.
“...Näenkö harhoja? Sillä oli kolme päätä äsken. Sano että sinäkin näit sen!”
“Näin, aivan selvästi!”
Samaan aikaan Khalumus ilmestyi muurien sisäpuolelle ahtaiden kujien suojiin. Sieltä hän salaa kurkisti kuinka porteilla kummasteltiin isommalla porukalla äskeistä ihmettä. “Phew! Hahah, siinä olisi voinut liekit pian kutitella jalkoja!” Khalumus naurahti kepeästi viskatessaan hupun taas tyylillä päänsä suojaksi. No mitäpä tuosta! Jännitys toi hupia elämään. Saisivat ihmisraasut tuostakin pitkäksi aikaa ihmeteltävää. “Mietikää sitä vain, veikat! Se oli vasta pientä!” Mies höpötti itsekseen jatkaessaan matkaa kaupungin sisällä. Villainen elikko ansaitsisi kyllä jotain lohdustusta tästä kiusaamisesta. Ehkä pieni vaivanpalkka olisi paikallaan, kun tämä matka oli ohi. Toivottavasti lampaat eivät olleet oppinut tuomitsemaan!
Rotu: Jumala
Ikä: 70v (ulkoisesti noin 30v)
Skp: Mies
Elinkeino/asema: Kaaoksen jumala
Perhe: Isä Marcus Synora, äiti Trisha Synora, veljiä, sisko Kalilth Synora (Yuno), setä Levi Synora (Reddari)
Taikuus:
Illuusiotaikuus, luomistaikuus, telepatia, teleportaatio.
Illuusiotaikuus: Kaaos rakastaa illuusioita, eikä säästele niiden kanssa. On taitava niiden luomisessa.
Luomistaikuus: Esineiden luominen luonnistuu Khalumuksella ongelmitta, mutta koska hänen todellisuuden taju ei vastaa aina muiden omaa, hänen luomuksissaan saattaa olla jotain joka erottaa ne tavallisesta vastaparistaan. Jotkin luomukset voivat osoittaa elämisen merkkejä, mutta eivät varsinaisesti ole elossa. Täyttä elävää olentoa Khalumus ei suostu toistaiseksi luomaan… kenties eettisistä syistä.
Telepatia: Osaa lukea mielentiloja, ja ujuttaa ideansiemeniä, mutta välttää suoraa kommunikoinnista telepaattisesti ellei kyseessä ole rukous. Kaipa hän pitää sillä mysteerisyyttään yllä.
Teleportaatio: Khalumus osaa teleportata itsensä. Muun elävän teleporttaaminen tuo vaikeuksia, eikä aina edes onnistu. Hän ilmestyy paikalle partikkelimaisesti rakentumalla.
Maine:
Jumalten/siunattujen keskuudessa: Suurin osa tuntenee Khalumuksen juuri virkaansa astuneena, uutena kaaoksen jumalana sekä entisen kaaoksen jumalan, Chaius Noctyxin, mysteerisenä oppipoikana. Synora-suvun tuntevat saattavat tunnistaa hänet perheen outolintuna, mutta edes suvun kesken hänestä ei keskustella. Hänen kanssaan tekemisissä olleet tuntevat hänet ahkerana työssään, mutta omalaatuisena.
Ihmisten keskuudessa: Khalumus seikkailee ihmisten keskuudessa usein kodittomaksi kerjäläiseksi naamioituneena. Saattaakin olla tuttu maisemanäky Mihrasin asukkaille. Esittäytyy tarvittaessa nimellä Kalius.
Kaaoksen jumala yhdistetään usein pahuuksiin, jonka vuoksi palvontamenot ovat vähäisiä, ellei kyse ole lepyttelystä. Yleisesti kaaosta pidetään vaarallisena ja ei haluttuna, joten yhteydenotot usein salataan. Tiedon mukaan kaaoksen jumala jakaa siunauksia, mutta hintaa vastaan.
Vaikutelma:
Khalumus vaikuttaa jopa helposti lähestyttävältä ja hyväntuuliselta extrovertilta ensisilmäyksellä. Hänestä loistaa rennonletkeää energiaa, hilpeyttä, mutta aavistuksen eriskummallisella tavalla. Khalumus on varsin omaperäinen, ja sen huomaa. Sen kaiken lisäksi hänen seurassaan jotain tuntuu olevan vinossa. Jotain pahaenteistä, kutkuttavaa ja vaarallista tuosta hymyilevästä kaaoksesta huokuu lävitsetunkevasti, vaikka kuinka ystävällinen olisi muuten.
Ulkomuoto:
Khalumus on ruumiinrakenteeltaan melko laiheliini, mutta ei aliravittu. Laihuus johtuu lihasmassan puutteesta. Tämän puutteen vuoksi hänen luonnollinen ryhtikään ei ole kaikista korkein ja ylväin. Pituutta löytyy 170 cm.
Vaaleat hiukset osoittavat yläviistoon kuin painovoimaa vastustaen, mutta ovat harvoin sotkussa. Kasvoiltaan nuori kaaos on nuorehtava ja poikamainen, usein hymyilevä. Kalpeiden silmien kulmat painuvat alaspäin, mikä saa katsen näyttämään aavistuksen väsyneeltä. Khalumusta voi kuvailla sievän komeaksi jumalille tavalliseen tyyliin. Ainakin oikeaa puolta kasvoista siis. Kaaos on vaikuttanut miehen olemukseen, vasen puoli kasvoista on korruptoitunut ja glitch-efektimäinen hänen auransa tapaan. Tätä hän peittää julkisuudessa. Sama tapahtuu myös silloin tällöin pään yläpuolella komeilevalle sädekehälle, jonka muodoksi Khalumus useimmiten valitsee narrimaista hattua muistuttavan kuvion. Hurjistuessa, tunnepurkauksen, ponnistelevan voimankäytön tai ihan vain puhtaan tahdon kautta häiriö saattaa levitä myös muihin kehon osiin. Tällöin jopa kokonainen raaja saattaa alkaa häiriöimään ja murtumaan. Kaikki palautuu tosin normaaliksi tilanteen rauhoittuessa.
Khalumus elehtii usein käsillään sekä kropallaan, joskus jopa siihen malliin että kannattaa kanssaolevien varoa joutumasta tulilinjalle. Pieniä eleitä Khalumus ei vaivaudu näyttämään, vain niitä suuria. Kävelytyyli on epäsäännöllinen. Kesken kävelyn saattaa askeljalka vaihtua toiseen ja tahti muuttua kuin herra huomaisi kävelevänsä liian hitaasti tai liian nopeasti.
Pukeutuminen:
Pukeutumistyyliä voinee kuvata omalaatuiseksi. Mieheltä löytyy kaapistaan villejä asukokonaisuuksia, jotka usein näyttävät siltä kuin ne olisi parsittu kokoon useammasta eri vaatekappaleesta. Hihat voivat olla erilaiset, samoin housunlahkeet, ja mies löytää harvoin edes saman parin kenkiä jalkaan. Vaatteet ovat myös usein jostain kohtaa edes vähän repaleiset. Melkein kuin hän pukeutuisi naamiaisasuihin päivittäin. Vaikka ovathan ne omalla tavallaan näyttäviä, kuten jumalalle sopiikin. Vaan tämä on vain arkena. Asukokonaisuudet muuttuvat tilanteesta riippuen. Mies saattaa pukeutua "nurinkurin". Esimerkiksi juhlissa laittautuu rääsyihin, ja kehuu niitä parhaimmikseen. Pitää yllään peittävää maskia, aina vasemmalla puolella kasvojaan, viis siitä mihin tilaisuuteen on pukeutunut.
Aura
Jotain leppoista, mutta jotenkin se tuntuu kutittavalta ja inhottavasti härnäävältä. Aurassa on havaittavissa häiriön kaltaisia eleitä. Ikään kuin glitch-efekti, mikä korostuu etenkin tunteiden, etenkin vihan, purkautuessa. Väriltään aura on vaihtelevainen, tai väritön. Silloin tällöin aurassa voi myös välähdellä erinäisiä sekavia kuvioita tai muotoja.
Ääni
Khalumuksen ääni on pirteän poikamainen suurilla sanakorostuksilla ja äänenpainoilla.
Ääninäyte: Antti L.J.Pääkkönen
Asuinpaikka:
Khalumus asuu pienessä huvilassa keskellä ei mitään, metsikön ympäröimänä. Pirteä ja kotoisan näköinen rakennus ulkoa päin, mutta sisällä piilee jotain erikoisempaa. Rakennus on toiminut vuosia Khalumuksen harjoitusareenana, jonka vuoksi kaaosmagia on alkanut vaikuttaa siihen. Vaikutus saa sisätilat käyttäytymään kummallisilla tavoilla. Ikkunoissa saattaa näkyä jotain muuta kuin niistä pitäisi näkyä, ovet saattavat vaihtaa huonetta jonne avautuvat, lyhyitä merkillisiä ilmiöitä, nurkat täynnä outoja ja luonnottomia Khalumuksen luomia esineitä tai muuta merkillistä. Khalumus harjoittaa myös illuusioitaan talossaan, joten huoneet saattavat näyttää joltain aivan muulta kuin miltä pitäisi näyttää, ja nämä maisemat voivat vaihdella.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Ihmiset: Hassuja heppuja, jotka aiheuttavat keskenään draamaa ja hämmennystä. Khalumus on usein huvittunut tästä kansasta, mutta ei pidä heitä samassa arvossa itsensä tai muiden jumalien kanssa. Silti kaikkiaan pitää ihmisistä paljon. Usein tarkkailee heidän keskuudessaan naamioituna ihan puhtaasta huvista. Saattaa jopa ojentaa auttavaa kättä, mutta myös rangaista, jos kokee vääryyttä.
Demonit: Demoneista Khalumus on kuullut paljon ja tuntee heidän taustansa peruspiirteittäin. Nämä oliot ovat hänelle ikään kuin pelinappuloita, jotka tahattomasti tekevät juuri sen, mitä hän haluaa: aiheuttavat kaaosta. Sitä suurempaa arvoa hän ei heillä näe. Tuntuu olevan varsin piittaamaton näiden suunnitelmista ja jumalille aiheuttamasta harmista. Kohdattaessa Khalumus kuitenkin saattaa olla heitä kohtaan utelias.
Jumalat ja siunatut: Tasavertaisia, heidän kanssa Khalumus on kaikista mieluiten tekemissä. Hänen maailmankuvassaan jumalat ovat olleet suurimpia tekijöitä eripuran ja kaaoksen aiheuttamisessa historian aikana... Ja on sinut sen kanssa. Khalumus haluaa tulla toimeen jumalien kesken, ja sopia joukkoon, vaikka ei aina siinä onnistukaan.
Luonne:
Kaaoottinen - Huoleton - Hymyilevä - Utelias - Arvaamaton
Kaaoksen jumalasta voisi kuvitella täyttä pahansuopaa olemusta, mutta Khalumus ei oikeastaan ole sellainen. Rennonletkeä ja varsin hymyilevä luonne paistaa lävitse metrien päähän. Hän harvoin antaa huolien vaivata... Jopa liian hyvin, tuntuu enemmänkin innostuvan pahoista tilanteista sekä draamasta kuin huolestuvan. Kaaos on hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva. Hänellä on omalaatuinen ja monien mielestä arvaamaton sekä vaikeasti ymmärrettävä persoona, mutta on aina valmis toivottamaan toisia tervetulleeksi hilpeään seuraansa, eikä pelkää olla humoristinen heidän kanssaan. Avoimuus on silloin tällöin liiallistakin, Khalumus ei pelkää paljastaa kuka on ja mitä tekee milloinkin. Aina hän ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa muiden tavoin, ja kokee olonsa usein epämukavaksi tilaisuuksissa, joissa pitää olla vakavissaan.
Omalaatuisuus, tai jopa omituisuus, heijastuu miehen tavoissa ja käyttäytymisessä. Hän on kujeileva, hassutteleva, hillitsemätön, elehtiväinen ja hänellä tuntuu olevan aina hauskaa. Monet asiat Khalumus saattaa tehdä nurinkurin tai reagoida niihin aivan päinvastoin kuin pitäisi. Khalumus suorastaan vaalii omaperäisyyttään, hän ei tiedä milloin lopettaa, eikä hän osaa aina ymmärtää miksi häntä pidetään eriskummallisena. Eikä asiaa helpota se, että uteliaisuus ajaa miestä hyvin usein myös niiden seuraan, jotka eivät tahdo häntä lähelleen.
Yleisesti Khalumus esiintyy maltillisena, mutta hänenkin hermoillaan on tottakai rajansa. Niillä rajoilla leikkiminen ei ole tervettä. Khalumus tuntee oman arvonsa eikä siedä sen loukkaamista. Jos joku onnistuu hänen huolettoman olemuksensan murtamaan, hänen mielialansa kiitää nollasta sataan hyvin äkkiä. Vihastuttuaan Khalumus on pitkävihainen, jopa kaunainen, pikkumainen sekä kostonhimoinen, jos ei saa annettua kunnon opetusta häntä loukanneelle. Vihaa ei peitellä, oikeastaan sitä enemmänkin korostetaan synkkää draamaa tihkuen. Mitä pahemmin hänet suututtaa, sen vaarallisempi hän on. Tosin Khalumuksen tunteet saattavat laantua silmänräpäyksessä, vaikka se ei tarkoita että kauna katoaisi mukana.
Vaikka osaakin olla ystävällinen, mikään pyhimys Khalumus ei ole, ihannoihan hän kaaosta. Intohimonsa kaaokseen ei yleensä ilmene julmuuden muodossa, mutta mies ei epäröi lainkaan kun löytää mahdollisuuden levittää sitä eikä sääli sen kohteita. Empatiakyky on hyvin tilanteellinen. Miehen moraalit seikkailevatkin harmaalla alueella, eikä hän erota pahaa hyvästä. Hänelle ainoa luonnollinen järjestys on epäjärjestys. Kaaos on se, mitä on aina ollut, ja mitä tulee aina olemaan. Hän panostaa työhönsä, ja pitää sitä suurena ylpeytenään. Hän tahtoo näyttää kaikille kaaoksen kauneuden, sen suoman vapauden ja irtautumisen todellisuudesta. Hän on ottanutkin elämäntavoitteekseen levittää kaaosta sen kaikissa muodoissa myös muiden ihailtavaksi.
Menneisyys:
Khalumus syntyi Synoran perheeseen Marcus ja Trisha Synoralle. Jo lapsesta asti Khalumuksen huomattiin olevan taikuudessa lahjakas. Siitä hänen perheensä oli mielissään, ja aloittivatkin opinnot niin pian kuin vain mahdollista, jotta poika saisi mahdollisimman hyvät eväät kehittää kykyjään. Lapsukainen opiskelikin taikuutta suurella ilolla ja mielenkiinnolla. Lahjakkuus toi mukanaan vanhempien suuret odotukse. Magiapotentiaalissa ne täyttyivät, mutta ei niinkään siinä, millaisesta magiasta poika alkoi kiinnostua. Nuori Synora oli aina ollut hieman eriskummallinen lapsi, joka piti eriskummallisista asioista ja konsepteista. Nuorempana se saattoi vain ilmetä vilkkaana mielikuvituksena, joka sivuutettiin huumorilla. Monesti vanhemmat saivat kuulla Khalumuksen omituisia ideoita aina reikäisistä lusikoista aina katossa kävelemiseen. Vähintäänkin outoa, mutta vanhemmat uskottelivat itselleen sen olevan vain ohimenevä vaihe. He olivat väärässä, se oli ennemmänkin enne.
Jostain syystä, kenties menneiden sanelemana, Khalumuksen kehittyessä hänen loihtimisensa muuttui aina vain kaaoottisemmaksi ja kaaoottisemmaksi, mutta hallittavaksi sellaiseksi. Vanhemmat eivät olleet mielissään. Etenkin Marcus yritti opettaa tätä pois lapsestaan, mutta tuloksetta. Kaaos oli luonnollisinta nuorelle Synoralle, eikä sitä koskaan saatu kitkettyä pois. Nuori poika ajattelikin, että hän voisi tuoda ylpeyttä isälleen näyttämällä olevansa hyvä tässä. Siispä hän keskittyi siihen vain voimakkaammin, sitoutuen kaaoksen lumoihin entisestään. Eikä vain se, vaan Khalumus alkoi kokea suurta tarvetta jakaa mielenkiintoaan. Hän kiehtoutui kaaoksen tuomasta vapaudesta ja todellisuudesta irtaantumisesta. Se oli niin pakokeino kuin myös elämäntapa. Mutta yritykset eivät riittäneet tuomaan sitä samaa ylpeyttä takaisin, kuin mitä aiemmin oli hänelle annettu. Se muotti johon hänet haluttiin, oli hänelle vääränlainen.
Vanhempien toiveiden mennessä ristiin Khalumuksen tahdon kanssa, johti lopulta hieman vanhemmista vieraantumiseen. Ihan yksin hän ei perheessä jäänyt tosin. Ainoan pikkusiskonsa Kalilthin kanssa Khalumus tuli perheestä parhaiten juttuun, ja heistä tulikin läheisiä ajan saatossa. Isoveli vietti siskonsa kanssa paljon aikaa tämän ollessa pieni, ja hänet nähtiin usein pelleilemässä ja naurattamassa tätä aina kun pystyi.
Isä ollessa tiukka ja vaativa, Kalilth asetettiin myös odotusten uhriksi. Asiat läpikäynyt Khalumus alkoikin nostaa huomiokäyräänsä enemmän isänsä ja sisarensa keskusteluihin ja touhuihin. Hän ei toivonut pikkusiskolleen sitä samaa painetta, jota oli itsekin kokenut yrittäessään muuttaa itseään. Khalumus sai eturivin paikat siskonsa elämästä, kun tämä alkoi innostua himosta ja kunnottomuudesta. Mutta siinä missä muut perheessä vieroksuivat tätä ajatusta, Khalumus oli vain ylpeä siskonsa ottavan oman vapautensa. Oikeastaan hän suorastaan rohkaisi ja kannusti nuorempaa siskoaan olemaan oma itsensä ja vaalimaan kunnottomuutta, viis siitä mitä muut ajattelivat. Aivan kuten hänkin oli lopulta tehnyt. Aina kun hän kuuli isänsä ärähtävän sisarelleen, oli Khalumus heti puolustelemassa pikkusiskoaan.
Eipä aikaakaan kun Marcuksen mitta oli täyttynyt tästä vastustuksesta. Erimielisyydet lopulta johtivat isän ja pojan välisiin kiistoihin. Eräänä iltana yksi riidoista yltyi niin voimakkaaksi, että Marcus vihoissaan kielsi poikansa. Tästä kiehahtaneena Khalumus lähti seuraavana yönä sanomatta sanakaan vanhemmilleen. Hän oli saanut tarpeekseen elämisestä sellaisessa perheessä, jossa odotuksilla murskattiin pienimmätkin haaveet. Tämä sai hänen ajatuksensa kytemään. Hän aikoisi vielä näyttää vanhempiensa olevan väärässä. Tämän jälkeen Khalumus ei palannut enää vanhempiensa luo, vaan omisti elämänsä harjoittelulle ja kykyjensä kehittämiselle. Perheestä ainoa, jonka luona hän vieraili oli Kalilth, jota hän edelleen tahtoi kannustaa vastustamaan isäänsä ja olemaan vapaa. Sen hän näki olevan sisarelleen parhaaksi, mutta hän piti sitä myös kostona isälleen.
Eristäytyminen perheestä ei pysäyttänyt akatemiaopintoja. Niihin Khalumus keskittyikin kahta hartaammin. Akatemiasta viimein valmistuttuaan, Khalumus ei pysähtynyt. Hän jatkoi polullaan, opiskeli ja teki työtä magian oppimisen eteen vielä pidemmälle. Menneisyys ja tapaus perheen kanssa ajoi minnekään kuulumattoman Khalumuksen vielä suurempaan pakkomielteeseen kaaosta kohtaan. Kaaos oli ainoa asia, joka lohdutti häntä, otti avosylin vastaan. Mutta samaan aikaan, hän koki vapautuvansa, häntä ei sidottu enää mihinkään järjestykseen tai sullottu muottiin. Ja tämä, jos jokin, oli sellainen asia, jonka muidenkin oli koettava. Eipä aikaakaan kun hän siirtyi tuntemansa kaaoksen alaisuuteen pikkujumalana. Siellä hän viihtyikin kuin kotonaan. Viihtyvyys näkyi panostuksena ja panostus puolestaan menestyksenä. Hänen talenttinsa lopulta havaittiin. Silloinen kaaoksen jumala, Chaius Noctyx, valitsi Khalumuksen oppipojakseen. Siitä päivästä eteenpäin Khalumuksen tehtävä oli nousta aikanaan kaaoksen jumalaksi. Täydellinen tilaisuus oli tarjoiltu hänelle hopealautasella! Tämän kautta hän vielä näyttäisi kaaoksen olevan ainoa oikea valinta, valaisisi muita sen puhtaasta vapaudesta ja hurmiosta. Pääasiassa Khalumus piti opintonsa omana tietonaan, ja oli poissa julkisuudesta keskittyäkseen tulevaisuuteensa. Näin ollen Synoran perheen kaaokseen uponneesta pojasta lopulta vaiettiin. Vuosia kestävien mentoriopintojen ja harjoituksen jälkeen se päivä viimein koittaisi, ja Khalumus kohoaisi jumalaksi, valmiina ja oppineena.
Taitopisteet:
Fyysinen voima 1
-Khalumusta ei ole siunattu lihaksilla. Hänen fyysinen voimansa ole paljoa mitään.
Ketteryys 2
-Liukas liikkeissään, hitusen akrobaattinenkin. Omaa hyvän tasapainon ja loikkelehtii hyvin. Kärrynpyörät, käsillä kävely ja muut helppoudet luonnistuu hyvin. Puissa ei sentään hypi, ja kiipeäminenkin on vaivalloista.
Taikuus 4
-Khalumus omaa potentiaalia ja hyvää henkienergiaa jo synnäisesti. Hän on panostanut taikaoppeihinsa huolella Akatemian puolella ja panostaa edelleen taikansa kehittämistä sen täyteen potentiaaliin. Kaiken tämän lisäksi hän on saanut oppia mentoriltaan, edelliseltä kaaoksen jumalalta. Khalumuksen loihdinnan tuotokset voivat olla sekä kauhua herättäviä että kepposia.
Oppineisuus 3
-Khalumuksen tietotaito keskittyy etenkin taikateoriaan, jota hän taitaa sekä teoreettisesti että käytännössä etenkin omilta taikuuden aloiltaan. Mielenkiinto opiskeluun ei suinkaan ole kadonnut uuden ammatin myötä.
Viisaus 2
-Jumaliin nähden nuorena herrana, ei Khalumus ole kartuttanut yhtä paljoa elämänkokemusta kuin pitkään työssään toimineet. Hän on kehittänyt oman kuvansa maailmasta tarkkailemalla ja päättelemällä asioita itse, jonka vuoksi tämä maailmankuva saattaa olla muista poikkeava. Khalumuksen on joskus vaikea erottaa valkeaa ja mustaa toisistaan. Yleensä hän näkee kaiken harmaana. Mikään täysi idiootti hän ei ole kuitenkaan.
Karisma 2
-Khalumuksen karisman vaikutus on hyvin tilannekohtainen. Omaperäisyys niin luonteessa kuin ulkomuodossa, kerää huomiota itseensä. Toisaalta se joko vetää puoleensa tai ei. Vakavimmat ja asiallisimmat yksilöt eivät varmasti pidä vallattelevaa ja persoonallista Khalumusta karismaattisena. Kaaoksesta huokuva vaarallisuuden tunne saattaa olla uhkaava, ja tuoda kunnioitusta. Etenkin silloin kun Khalumus tuo hurjan puolensa esille. Muuten Khalumus ei ole mitenkään johtajallisesti vaikuttava.
Pisteitä 14/17 käytettävissä 3
Muuta:
-Omaa pienen viattoman pakkomielteen vaihtaa asioiden asentoa, jos ne ovat suorassa tai hyvässä järjestyksessä. Esimerkiksi ihan vähäsen kääntää taulun tai vaikka katetun pöydän aterimet vinoon.
-Jakaa siunauksia pyynnöstä, mutta jokaisessa niissä on ehto, tai vaihtokauppa.
-Omaa tavan puhua itsekseen.
-Kaaoksen symbolina kuvituksissa ja taiteessa käytetään usein siluettimaista, tanssivaa narria piirrettynä keskiaikaiseen tyyliin. Narri on usein vailla tarkempia yksityiskohtia, ja on väritetty yksinkertaisesti yhdellä tai parilla tummalla värillä, mikä saa hahmon erottumaan taustasta ja muista hahmoista.
Khalumus Synora - Pelinäyte
Kaupungille vievällä tiellä oli oikein leppoisa liikenne ihmisiä aina suurherroista talonpoikiin. Tuossa ihmisten palapelisotkussa kulkikin tänään joku, joka ei kuulunut joukkoon. Eikä sitä näkynyt ulospäin. Niin varakkaat kuin köyhätkin kulkivat tätä yhtä oudokkia huomaamatta. Eikä siinä, hän näytti sopivan joukkoon. Tämä yksi kaapupäinen kerjäläinen kulki hymyssä suin, ihmisten väli pujotellen. Hän ei ollutkaan sitä, mitä naamio antoi ilmi. Hän oli kaaoksen ruummillistuma, jälleen aikeissa siunata ihmisiä läsnäolollaan heidän tietämättään. Kenties hän voisi jopa siunata ihmisparkoja pienellä vapautuksella arjen hämärästä järjestyksestä, suoda hetkellisen vapauden pienellä siemenellä kaaosta… Tai sitten hän hakisi vain muutaman kalan torilta ja lähtisi matkoihinsa! Kumpaa nyt vain vähiten odotettaisiin! Odottamisesta puheen ollen, Khalumus ei osannut odottaa, että hän ei tavalliseen tapaansa pääsisikään vain kävelemään sisään.
“Sinä! Seis!”
Jarrut iskeytyivät heti pohjaan. No mitä nyt? Ei häntä ennen oltu pysäytetty näin. Kerjäläiseksi naamioitunut vilkuili huppunsa alta kahta haarniskapukuista herraa, jotka metalli kahisten tömistivät hänen luoksensa. Aluksi kasvoilla loisti hämmennys, mutta pian jo hymy kohosi Khalumuksen huulille.
“No mutta! Tervepä vain. Onko meillä jokin ongelma?” Hän tiedusteli huppua laskiessaan nähdäkseen nämä ihmiset paremmin.
“Olet tarkastuksen kohde.” Toinen heistä ilmoitti. “Kaupungissa on ilmoitettu viime aikoina useita taskuvarkaustapauksia. Et sattuisi tietämään mitään niistä, hm?”
Tarkastuksen kohde? Taskuvarkauksia? Khalumus nyökytteli päätään. “Vai niin asia on! No, te pojat ainakin omistaudutte työllenne, kyllä vain!” Kaaoksen ruummillistuma puheli hyväntuulisena. Pitivät kaupungissa vahtia nämä kaksi. Hyvää työtä tekivät. Mutta yllättäen hänen silmänsä laajenivat. Hetkinen nyt! Syytettiinkö häntä noin vain varkaudesta? Ja se tarkastus! Sehän meinasi koko muotoista tutkintaa. Aijai, paha paikka. Ehei, Khalumus ei suinkaan pelännyt että olisi jäänyt kiinni varkaudesta. Sellaiseen hän ei ollut syyllistynyt. Vaakalaudalla oli hänen valeasunsa salassa pysyminen. Se oli illuusio, ei todellinen. Jos joku näistä ihmishölmöistä sörkkäisisi väärään paikkaan, he huomaisivat varmasti jonkin olevan hullusti. Yllättäen myös tarkastus ei kuullostanutkaan hänestä hyvältä idealta. “Hei, hei, hei, wou, wou, wou! Olen aivan nuhteeton kerjäläinen! Viaton mies, enkelimäinen einari. Tuskin olen edes kukkien päälle astunut. Saatika ikinä vienyt keneltäkään yhden yhtä hilavitkutinkillutinta tai kolikon killinkiäkään!” Hän yritti sepittää hyväntuulisesti, vaikka näyttikin siltä, ettei kaksi vartijaa ottaneet näitä sanoja kuuleviin korviinsa. Oikeastaan, kieltäminen saattoi herättää vain suurempia epäilyjä.
“Kerjäläinen, täsmälleen! Varaton sekä koditon. Tuollaiset rajoilla selviävät kaipaavat aina killinkejä täyttämään taskujaan. Varastaminen on sinunlaisillesi aivan luonteenomaista. Joten ole paikallasi kun tarkistamme kantamuksesi.” Toisen haarniskapuhuisen puhuessa, hänen työtoverinsa astui eteen yhden askeleen vahvasti maata tömäyttäen. Khalumus puolestaan otti suosiolla rauhallisen askeleen takaisin, kädet edessään kuin mitäkin villipetoa yrittäisi kesyttää. Ilmeisesti tämä hoidettaisiin joko hyvällä tai pahalla vartijoiden toimesta. Mutta valeasun oli säilyttävä! Mikä siis neuvoksi? Nopeasti katse vilkaisi kahden korston taakse. Aha! Kyllä tästä kiipelistä pois pääsisi! Suunnitelma B:n aika!
Kerjäläinen kohotti käsiään eteensä rauhoittelevaksi eleeksi. “No niin, rauhassa, herrat. Voin vannoa, että minulla ei ole mitään salattavaa.” Hah, mikä vale! “Mutta hyvä on, minä-” Mutta loppua hän ei ehtinytkään sanoa. Puheen keskeytti kunnon parkaisu. “HUAAH! Kolmipäinen lammas!” Hänen sormensa osoitti suurieleisesti, koko käden pituudella, kahden vartijan takana olevaan eläimeen.
“Luulitko tosiaan, että tuollainen halpa temppu toimisi?” Ivallinen naurahdus kantautui vartijan suusta. Aina siihen hetkeen kun takaa kuului huudahduksia, sorinaa ja yllättyneitä äänähdyksiä. Silloin hekin kääntyivät katsomaan, mitä todella oli meneillään.
Vartijoiden kauhistukseksi, siinä keskellä katua, seisoi lammas. Eikä tavallinen. Sen kaulasta roikkui kaksi ylimääräistä päätä, yksi kummallakin puolella. Ja vaikutti eläinkin olevan asiasta yhtä yllättynyt kuin sitä katselevat.
“Mitä?! Noituutta!” He karjahtivat äimistyneinä silmät pyöreinä omituista näkyä tuijottaen. Pienen hetken, mutta tarpeeksi suuren kuitenkin. Kun vartijat seuraavan kerran vilkaisivat takaisin kerjäläistä kohti, ei häntä näkynyt mailla halmeilla.
“Minne hän meni?” Ei missään minkäänlaista merkkiä tuosta kerjäläisestä. Ilmaanko hän oli kadonnut? Samassa toinen vartijoista kopsautti toveriaan olkapanssariin osoittaen takaisin juuri ihmetellyyn elikkoon. Se lammas. Ei kolmea päätä, vain yksi. Kuten pitikin.
“...Näenkö harhoja? Sillä oli kolme päätä äsken. Sano että sinäkin näit sen!”
“Näin, aivan selvästi!”
Samaan aikaan Khalumus ilmestyi muurien sisäpuolelle ahtaiden kujien suojiin. Sieltä hän salaa kurkisti kuinka porteilla kummasteltiin isommalla porukalla äskeistä ihmettä. “Phew! Hahah, siinä olisi voinut liekit pian kutitella jalkoja!” Khalumus naurahti kepeästi viskatessaan hupun taas tyylillä päänsä suojaksi. No mitäpä tuosta! Jännitys toi hupia elämään. Saisivat ihmisraasut tuostakin pitkäksi aikaa ihmeteltävää. “Mietikää sitä vain, veikat! Se oli vasta pientä!” Mies höpötti itsekseen jatkaessaan matkaa kaupungin sisällä. Villainen elikko ansaitsisi kyllä jotain lohdustusta tästä kiusaamisesta. Ehkä pieni vaivanpalkka olisi paikallaan, kun tämä matka oli ohi. Toivottavasti lampaat eivät olleet oppinut tuomitsemaan!
