Post by Jupiter on Oct 29, 2022 15:24:20 GMT 2
Nimi: Efelia, “Lia” tai “Effy”, jos joku nyt lempinimiä käyttäisi
Rotu: Puoliverinen (lumikkodemoni/siunattu) mutta kaikki häntä itseään myöten pitävät vain demonina
Ikä: 21
Skp: Nainen
Perhe: Äiti Fialeiah, niin ikään lumikkodemoni, kuollut. Siunattu isä, jonka olinpaikasta ei tietoa.
Taikuus: Efelian uhritaikuus on hyvin vahvaa demoniksi. Syynä on osittain siunatun veri, osittain ahkera opiskelu ja harjoittelu. Hän tuppaa uhraamaan nimenomaan eläviä pieneläimiä, mutta jos sellaisia ei ole saatavilla, uhrina toimivat omat hiukset tai veri.
Efelian uhritaikuuteen kuuluu elpymistaikuus ja kiroustaikuus. Noista ensimmäistä hän käyttää pääasiallisesti omistajiensa hyväksi; hän pystyy lievittämään kovia kipuja, parantamaan haavoja ja huomattavasti nopeuttamaan sekä vahvistamaan kehon omaa parannusprosessia. Usein tyttö yhdistää hoitoihinsa rohtoja ja salvoja, joten vaikka Efelian parannuskyky onkin demonikauppapiireissä tiedossa, harva tietää kuinka paljon siitä on rohtojen ja kuinka paljon taian ansiota.
Kiroustaikuudesta ei tiedäkään sitten kukaan muu kuin nainen itse. Efelia harjoittaa sitä harvemmin; vain, jos joku on mennyt todella pitkälle hänen kaltoinkohtelussaan. Tuolloin hän joko ovelasti peittää kirouksensa elpymistaikuuden alle, tai sitten loitsii omassa rauhassaan pieneläimiä uhraten. Hän pystyy aiheuttamaan pieniä, ei kuolettavia vaivoja, jotka eivät yksittäisinä tapauksina paljoa paina. Mutta mikäli hän aiheuttaa jollekin esimerkiksi jatkuvaa ripulia, stressiä tai tinnitusta, voi hän ajan saatossa saada aikaan sairauksia, puutetiloja ja mielenterveydenkin ongelmia. Varsinkin, kun hän tuppaa yhdistämään tekoihinsa myrkkyjä. Joskus hän käyttää kirouksella luotuja oireita viemään huomiota pois oikean myrkyn oireista, ja antaa sen pikkuhiljaa tehdä tehtävänsä. Toimet vaativat monien kuukausien työn, mutta katkerana nainen osaa olla pelottavan pitkäjänteinen. Itse kuoleman aiheuttaminen vaatii kuitenkin aina oikean myrkyn tai, harvemmin, veitsen avun.
Muodonmuutostaikuus luonnistuu Efelialta vaivatta, ja hän pystyy kontrolloimaan sitä mielensä mukaan. Hän viettää suurimman osan aikaansa ihmismuodossa, ja joskus lumikkona. Demonimuotoa hän käyttää harvemmin - moni pitää sitä liian rumana ja hirviömäisenä esiteltäväksi.
Maine: Efelialla ei ole kovin laajalle kiirinyttä mainetta. Lähinnä hänet tunnetaan demonikaupan piireissä harvinaisena, eksoottisena ja kuuliaisena keräilykappaleena, joka on vaihtanut käsiä muutamaankin kertaan. Kuuleman mukaan osaa myös parantaa ja ennustaa säätä. On tiedossa, että muutama naisen vanhoista omistajista on kuollut, mutta häntä ei pidetä kykeneväisenä moisen aiheuttamiseen. Sen sijaan uskotaan, että kyseessä oli joko sattuma tai korkeintaan joku kateellinen kilpailija joka halusi tytön itselleen - ja moinen kysyntähän on tehnyt tytöstä vain vielä halutumpaa tavaraa.
Vaikutelma: Efelia on opetettu vaikuttamaan ihanteelliselta palvelustytöltä ja näyte-esineeltä, ja juuri sellaiseksi häntä moni kuvaileekin. Nainen on hiljainen, tottelevainen ja rauhallinen, tietäen milloin seistä sivussa paremman väen puhuessa, milloin tulla ääneti täyttämään kupit tai kantamaan pois riisutun takin. Silmiin moni ei tykkää katsella pitkään; sanovat, että niiden puna on karmaiseva. Jos he vain tietäisivät.
Ihmisenä Efelia on noin 145-senttinen nainen, jonka ulkonäkö on jakanut mielipiteitä hänen syntymästään saakka. Moni pitää häntä friikkinä, luonnonoikkuna, kenties jotenkin kirottuna, eikä epäile käyttää moisia sanoja hänen läsnäollessaankaan. Ja silti, moisesta huolimatta, häntä eniten haukkuvat miehet tuntuvat melkeinpä kilpailevan hänen omistuksestaan. Osalle kyseessä on halu omistaa moinen harvinainen keräilykappale ja esitellä kummajaista sitten muille. Toiset pitävät häntä "eksoottisena". Muilla on vielä ala-arvoisemmat taka-ajatukset.
Naisella on outoa viehätysvoimaa, joka todennäköisesti juontaa juurensa ainakin osittain siunattuperimään., vaikkei hän vaaleaa ihoaan lukuunottamatta täytäkään aikansa kauneusihanteita. Hän on kovin hento ja hoikka, eikä omaa näkyviä muotoja. Vaikka hänen ihonsa on muuten kovin virheetön ja näyttää pehmeältä, saa aurinko helposti aikaan pisamia. Niitä tuppaakin näkymään varsinkin kesällä, mikäli hänet on päästetty ulos. Myös mustelmat ja ruhjeet näkyvät selvästi demonin iholla. Hänen kasvonsa ovat pienet, nenänsä nypykkä, ja huulensa huomaamattomat. Silmät ovat suuret ja huomiota herättävät, ihan vain värinsäkin vuoksi. Raskaat luomet ja unenpuute saavat niistä kuitenkin uneliaan näköiset. Nainen ei ilmeile paljoa, vaan kasvot ovat peruslukemilla vailla hymyä, ellei sellaista erikseen pyydetä. Tytön ääni on heleä, mutta hiljainen.
Kuten ihonsa, on Efelian tukka myös luonnostaan valkea. Hiukset ulottuisivat alaselkään jos saisivat olla auki, mutta ovat käytännönsyistä usein sidottu nutturalle. Efelia rakastaa hiuksiaan, ja koristelee sekä hoitaa niitä aina mahdollisuuksien mukaisesti. Hän pitää erityisesti leteistä. Materiaaliltaan hiukset ovat ohuita ja hentoja. Vaatteina toimivat mitä ikinä hänelle annetaankaan, mutta nainen itse pitää kovin pastelliväreistä, röyhelöistä ja kauniista mekoista.
Demonimuodossaan Efelia lyhenee yli puolet pituudestaan. Hänen selkänsä jää suhteessa pidemmäksi kuin muu ruumis, joka saa naisen nojaamaan rutkasti etukenoon kahdella jalalla kulkiessaan. Hän saa terävät hampaat ja kynnet, pienen hännän, lumikon korvat sekä pidentyneet kasvot. Jalat muuttuvat polvista alaspäin lumikkomaisiksi. Silmät ovat punaiset, intensiiviset napit. Naisesta tulee tässä muodossa erittäin ketterä neljällä jalalla, mutta kömpelö kahdella huonon ryhdin vuoksi.
Eläimenä hän on tavallinen pieni lumikko.
Suhtautuminen muihin rotuihin: Efelialle on opetettu jo pienestä pitäen, että demonit on tarkoitettu orjiksi - ja että paras kohtalo, jota heidänlaisensa voisi toivoa, on armollinen omistaja. Efelia uskoo moiseen visusti, eikä ole vuosien saatossa edes tajunnut ajatella pakoa; aina pahan isännän tapettuaan, palaa hän kiltisti odottamaan parempaa. Kenties Mihrasiin tulo opettaa hänelle muunkinlaista elämää.
Ihmisiä Efelia pitää itsekeskeisinä, joskin demoneja parempina olentoina, joiden suosio on paras tapa selviytyä.
Ammatti/elinkeino/asema: Orja, palvelustyttö, hovineiti, mitä ikinä hänestä nyt milloinkin halutaan.
Luonne: Efelia on kovin taidokas pitämään ajatuksensa ja tunteensa omana tietonaan - ei sillä, että kovin montaa moiset edes kiinnostaisi. Hän on asiallinen, etäinen, ja hyvin vaikea lukea ihan jo ilmeilyn vähäisyyden ja äänen tasaisuudenkin vuoksi. Rehellistä mielipidettä ei tunnu saavan hänestä ulos oikein millään; nainen tuppaa vastaamaan juuri niin, kuin olettaa vastapuolen haluavan - ja mieluiten mahdollisimman vähäsanaisesti. Moni erehtyy luulemaan häntä tunteettomaksi, välinpitämättömäksi tai yksinkertaiseksi, eikä Efelia näe tarvetta korjata moisia käsityksiä. Tosi asiassa hän on kuitenkin perin älykäs, ja olisi kykenevä tarjoamaan varteenotettavia neuvoja moneen käytännön asiaan. Efelia nauttii oppimisesta, ja omaa hyvän muistin; hänen läheisyydessään on puhuttu milloin mitäkin arkaluontoista, ja nainen muistaa edelleen suurimman osan.
Vaikka Efelia ei pidä ihmisistä, pyrkii hän silti aina täydellisyyteen työssään - onhan hyvä työnjälki hänelle ylpeyden aihe. Hän ei pidä kehuista niiden itsensä takia, vaan ennemminkin sen, mitä ne edustavat; tyytyväisyyttä hänen toimiinsa ja lupausta siitä, että hän ei siis todennäköisesti päätä päiviään ainakaan vielä tänään. Kosketuksesta Efelia ei ole koskaan oppinut nauttimaan, eikä pidä fyysisistä huomionosoituksista.
Efelia ahdistuu muutoksista ja uusista tilanteista, mikä saattaa olla osasyy sille, ettei hän ole koettanutkaan etsiä vapautta. Tyttö pelkää myös kovin kuolemaa, ja kaikki hänen toimensa selittyvätkin vain kovalla, polttavalla halulla elää, oli elämänlaatu sitten melkeinpä minkälaista tahansa. Hän on valmis sietämään hyvin paljon henkistä ja fyysistä kipua, mutta ei hänenkään kärsivällisyytensä ole loputonta. Rajan tullessa vastaan, ei Efelia kaihda keinoja itsensä pelastamiseksi. Tyttö ei tunne myötätuntoa häntä kaltoinkohdelleita aatelisia kohtaan, joten jos hän saa syyn satuttaa moisia, on hän julma.
Menneisyys: Efelia syntyi vankeuteen kuten äitinsä ennen häntä, ja oppi nuoresta pitäen tarvittavat käytöstavat selviytymiseen. Kaksikko asui isäntäperheineen kaukana pohjoisessa, vielä Mihrasiakin kylmemmillä mailla, jossa lämpö ja valo olivat harvinaista herkkua. Oletuksena oli, että Efelian isä oli joku muu perheen palvelusdemoneista; olivathan nuo elukoita, varmaan lisääntyivätkin sellaisten tavoin. Tosiasiassa isä oli kuitenkin yksi heidän palvelemansa perheen jälkeläisistä, joka oli tykästynyt palvelijaansa liiaksikin. Mies oli siunattu, vaikkei sitä tiennyt edes perhe itse.
Efelia herätti syntymästään asti huomiota; olihan tuo kovin erilainen kuin tummatukkainen äitinsä, eikä oikein tuntunut sopivan ronskien demonien joukkoon. Efelian äiti huomasi tyttärensä poikkeavuuden, ja oli tätä kohtaan hyvin suojeleva. Hän opetti nuorelle lumikolle pienestä pitäen kaiken tarvittavan maailmassa selviytymiseen käytöstavoista habitukseen ja taikuuteen saakka. Hän opasti elpymistaikuuden käytössä, mutta myös kirousten langettamisessa. Jälkimmäiset olivat kuulemma itsesuojelua varten, ja äiti käytti niitä ahkerasti pitääkseen tyttärensä suojassa. Moni paha-aikeinen taho käännyttyi vuosien varrella äkillisen pahoinvoinnin takia.
Melkein kymmenen vuoden ajan siitä lähtien, on Efelia vaihtanut käsiä aatelisten keskuudessa kuin jokin harvinainen posliiniesine. Huhut siitä, että tytön aiempia omistajia on tapettu hänen varastamisekseen ovat lietsoneet suosiota entisestään.
Efelia päätyi vastikään Malheynin perheelle ulkomailta tuotuna myyntikappaleena. Vielä häntä ei ole kuitenkaan myyty eteenpäin, vaan tyttö toimii hovineitona ja palvelijana perheen kartanossa sopivan omistajan löytymistä odotellessa. Vaikka kohtelussa ei ole muuten kehumista, on Efelia iloisen yllättynyt siitä, ettei hänen herransa ole silmäillyt häntä epäsopivasti kertaakaan.
Taitopisteet: (10/15), kehitysvaraa 5 pistettä
Fyysinen voima: 0
Efelia on heikko tapaus, eikä tuosta ole juuri fyysiseen työhön.
Ketteryys: 3
Kiitos demoniperimänsä, Efelia on luonnostaan hyvin ketterä vaikkei ole taitoa juurikaan harjoittanut. Hän liikkuu solakasti ja vikkelästi tarpeen vaatiessa, ja on kykenevä haihtumaan paikalta salamana tilanteen käydessä uhkaavaksi. Hän myös liikkuu erityisen hiljaa olomuodostaan riippumatta. Eläinmuodossa ketteryys korostuu entisestään.
Taikuus: 2
Efelian taika on hyvin vahvaa demoniksi, ja osittain kiitos siitä kuuluu hänen perimälleen puolisiunattuna.
Oppineisuus: 0
Kukaan ei ole nähnyt tarvetta opettaa nuorelle naiselle muuta kuin käytännöntaitoja. Efelia koettaa kuitenkin opettaa itseään lukemaan ja kirjoittamaan salaa. Toistaiseksi hän on oppinut aakkoset ja muutamia yksittäisiä sanoja sekä lauseita.
Viisaus: 3
Kyky lukea, mitä häneltä milloinkin odotetaan, on ollut naisen elinehto pienestä saakka. Efelia onkin hyvä lukemaan ihmisiä ja tilanteita, ja osaa jopa ennustaa säätä - tosin korkeintaan vain muutama päivän päähän. Maailman menosta kartanoiden ulkopuolella nainen ei kuitenkaan tiedä mitään.
Karisma: 2
Rotu: Puoliverinen (lumikkodemoni/siunattu) mutta kaikki häntä itseään myöten pitävät vain demonina
Ikä: 21
Skp: Nainen
Perhe: Äiti Fialeiah, niin ikään lumikkodemoni, kuollut. Siunattu isä, jonka olinpaikasta ei tietoa.
Taikuus: Efelian uhritaikuus on hyvin vahvaa demoniksi. Syynä on osittain siunatun veri, osittain ahkera opiskelu ja harjoittelu. Hän tuppaa uhraamaan nimenomaan eläviä pieneläimiä, mutta jos sellaisia ei ole saatavilla, uhrina toimivat omat hiukset tai veri.
Efelian uhritaikuuteen kuuluu elpymistaikuus ja kiroustaikuus. Noista ensimmäistä hän käyttää pääasiallisesti omistajiensa hyväksi; hän pystyy lievittämään kovia kipuja, parantamaan haavoja ja huomattavasti nopeuttamaan sekä vahvistamaan kehon omaa parannusprosessia. Usein tyttö yhdistää hoitoihinsa rohtoja ja salvoja, joten vaikka Efelian parannuskyky onkin demonikauppapiireissä tiedossa, harva tietää kuinka paljon siitä on rohtojen ja kuinka paljon taian ansiota.
Kiroustaikuudesta ei tiedäkään sitten kukaan muu kuin nainen itse. Efelia harjoittaa sitä harvemmin; vain, jos joku on mennyt todella pitkälle hänen kaltoinkohtelussaan. Tuolloin hän joko ovelasti peittää kirouksensa elpymistaikuuden alle, tai sitten loitsii omassa rauhassaan pieneläimiä uhraten. Hän pystyy aiheuttamaan pieniä, ei kuolettavia vaivoja, jotka eivät yksittäisinä tapauksina paljoa paina. Mutta mikäli hän aiheuttaa jollekin esimerkiksi jatkuvaa ripulia, stressiä tai tinnitusta, voi hän ajan saatossa saada aikaan sairauksia, puutetiloja ja mielenterveydenkin ongelmia. Varsinkin, kun hän tuppaa yhdistämään tekoihinsa myrkkyjä. Joskus hän käyttää kirouksella luotuja oireita viemään huomiota pois oikean myrkyn oireista, ja antaa sen pikkuhiljaa tehdä tehtävänsä. Toimet vaativat monien kuukausien työn, mutta katkerana nainen osaa olla pelottavan pitkäjänteinen. Itse kuoleman aiheuttaminen vaatii kuitenkin aina oikean myrkyn tai, harvemmin, veitsen avun.
Muodonmuutostaikuus luonnistuu Efelialta vaivatta, ja hän pystyy kontrolloimaan sitä mielensä mukaan. Hän viettää suurimman osan aikaansa ihmismuodossa, ja joskus lumikkona. Demonimuotoa hän käyttää harvemmin - moni pitää sitä liian rumana ja hirviömäisenä esiteltäväksi.
Maine: Efelialla ei ole kovin laajalle kiirinyttä mainetta. Lähinnä hänet tunnetaan demonikaupan piireissä harvinaisena, eksoottisena ja kuuliaisena keräilykappaleena, joka on vaihtanut käsiä muutamaankin kertaan. Kuuleman mukaan osaa myös parantaa ja ennustaa säätä. On tiedossa, että muutama naisen vanhoista omistajista on kuollut, mutta häntä ei pidetä kykeneväisenä moisen aiheuttamiseen. Sen sijaan uskotaan, että kyseessä oli joko sattuma tai korkeintaan joku kateellinen kilpailija joka halusi tytön itselleen - ja moinen kysyntähän on tehnyt tytöstä vain vielä halutumpaa tavaraa.
Vaikutelma: Efelia on opetettu vaikuttamaan ihanteelliselta palvelustytöltä ja näyte-esineeltä, ja juuri sellaiseksi häntä moni kuvaileekin. Nainen on hiljainen, tottelevainen ja rauhallinen, tietäen milloin seistä sivussa paremman väen puhuessa, milloin tulla ääneti täyttämään kupit tai kantamaan pois riisutun takin. Silmiin moni ei tykkää katsella pitkään; sanovat, että niiden puna on karmaiseva. Jos he vain tietäisivät.
Ulkonäkö: Efelian kaikissa olomuodoissa silmiinpistävintä on kenties se, että hän on selvästi albiino - vaikkei moista termiä juuri tunnetakaan. Tytön iho (tai turkki) on erittäin kalpean valkea, ja hänen silmänsä verenpunaiset. Tämä tarkoittaa myös, että hänen näkönsä on huono, ja silmät erityisen herkät valolle. Varsinkin aurinko vahingoittaa niitä - sekä ihoa - helposti. Mihrasissa valo on suurempi ongelma kuin kotipuolessa, ja nainen kulkeekin ulkona usein jonkinlainen huntu tai muu vastaava kasvojaan suojaamassa. Tyttö ei rusketu, vain palaa. Albinismin haittavaikutukset eivät ole yhtä voimakkaita demonimuodossa, ja katoavat kokonaan eläinmuodossa.
Ihmisenä Efelia on noin 145-senttinen nainen, jonka ulkonäkö on jakanut mielipiteitä hänen syntymästään saakka. Moni pitää häntä friikkinä, luonnonoikkuna, kenties jotenkin kirottuna, eikä epäile käyttää moisia sanoja hänen läsnäollessaankaan. Ja silti, moisesta huolimatta, häntä eniten haukkuvat miehet tuntuvat melkeinpä kilpailevan hänen omistuksestaan. Osalle kyseessä on halu omistaa moinen harvinainen keräilykappale ja esitellä kummajaista sitten muille. Toiset pitävät häntä "eksoottisena". Muilla on vielä ala-arvoisemmat taka-ajatukset.
Naisella on outoa viehätysvoimaa, joka todennäköisesti juontaa juurensa ainakin osittain siunattuperimään., vaikkei hän vaaleaa ihoaan lukuunottamatta täytäkään aikansa kauneusihanteita. Hän on kovin hento ja hoikka, eikä omaa näkyviä muotoja. Vaikka hänen ihonsa on muuten kovin virheetön ja näyttää pehmeältä, saa aurinko helposti aikaan pisamia. Niitä tuppaakin näkymään varsinkin kesällä, mikäli hänet on päästetty ulos. Myös mustelmat ja ruhjeet näkyvät selvästi demonin iholla. Hänen kasvonsa ovat pienet, nenänsä nypykkä, ja huulensa huomaamattomat. Silmät ovat suuret ja huomiota herättävät, ihan vain värinsäkin vuoksi. Raskaat luomet ja unenpuute saavat niistä kuitenkin uneliaan näköiset. Nainen ei ilmeile paljoa, vaan kasvot ovat peruslukemilla vailla hymyä, ellei sellaista erikseen pyydetä. Tytön ääni on heleä, mutta hiljainen.
Kuten ihonsa, on Efelian tukka myös luonnostaan valkea. Hiukset ulottuisivat alaselkään jos saisivat olla auki, mutta ovat käytännönsyistä usein sidottu nutturalle. Efelia rakastaa hiuksiaan, ja koristelee sekä hoitaa niitä aina mahdollisuuksien mukaisesti. Hän pitää erityisesti leteistä. Materiaaliltaan hiukset ovat ohuita ja hentoja. Vaatteina toimivat mitä ikinä hänelle annetaankaan, mutta nainen itse pitää kovin pastelliväreistä, röyhelöistä ja kauniista mekoista.
Demonimuodossaan Efelia lyhenee yli puolet pituudestaan. Hänen selkänsä jää suhteessa pidemmäksi kuin muu ruumis, joka saa naisen nojaamaan rutkasti etukenoon kahdella jalalla kulkiessaan. Hän saa terävät hampaat ja kynnet, pienen hännän, lumikon korvat sekä pidentyneet kasvot. Jalat muuttuvat polvista alaspäin lumikkomaisiksi. Silmät ovat punaiset, intensiiviset napit. Naisesta tulee tässä muodossa erittäin ketterä neljällä jalalla, mutta kömpelö kahdella huonon ryhdin vuoksi.
Eläimenä hän on tavallinen pieni lumikko.
Asuinpaikka: Tällä hetkellä Malheyn-perheen kartano, jossa hän toimii hovineitinä.
Uskonto: Efelia ei varsinaisesti usko sen pahemmin jumaliin kuin luonnonhenkiinkään, mutta rukoilee näitä isäntäväen mukana jos tarvis.
Suhtautuminen muihin rotuihin: Efelialle on opetettu jo pienestä pitäen, että demonit on tarkoitettu orjiksi - ja että paras kohtalo, jota heidänlaisensa voisi toivoa, on armollinen omistaja. Efelia uskoo moiseen visusti, eikä ole vuosien saatossa edes tajunnut ajatella pakoa; aina pahan isännän tapettuaan, palaa hän kiltisti odottamaan parempaa. Kenties Mihrasiin tulo opettaa hänelle muunkinlaista elämää.
Nainen ei usko saati tiedä siunatuista tai jumalista, mutta on kuullut puhetta noidista ja uskoo, että moisia voisi ollakin.
Ammatti/elinkeino/asema: Orja, palvelustyttö, hovineiti, mitä ikinä hänestä nyt milloinkin halutaan.
Luonne: Efelia on kovin taidokas pitämään ajatuksensa ja tunteensa omana tietonaan - ei sillä, että kovin montaa moiset edes kiinnostaisi. Hän on asiallinen, etäinen, ja hyvin vaikea lukea ihan jo ilmeilyn vähäisyyden ja äänen tasaisuudenkin vuoksi. Rehellistä mielipidettä ei tunnu saavan hänestä ulos oikein millään; nainen tuppaa vastaamaan juuri niin, kuin olettaa vastapuolen haluavan - ja mieluiten mahdollisimman vähäsanaisesti. Moni erehtyy luulemaan häntä tunteettomaksi, välinpitämättömäksi tai yksinkertaiseksi, eikä Efelia näe tarvetta korjata moisia käsityksiä. Tosi asiassa hän on kuitenkin perin älykäs, ja olisi kykenevä tarjoamaan varteenotettavia neuvoja moneen käytännön asiaan. Efelia nauttii oppimisesta, ja omaa hyvän muistin; hänen läheisyydessään on puhuttu milloin mitäkin arkaluontoista, ja nainen muistaa edelleen suurimman osan.
Vaikka Efelia ei pidä ihmisistä, pyrkii hän silti aina täydellisyyteen työssään - onhan hyvä työnjälki hänelle ylpeyden aihe. Hän ei pidä kehuista niiden itsensä takia, vaan ennemminkin sen, mitä ne edustavat; tyytyväisyyttä hänen toimiinsa ja lupausta siitä, että hän ei siis todennäköisesti päätä päiviään ainakaan vielä tänään. Kosketuksesta Efelia ei ole koskaan oppinut nauttimaan, eikä pidä fyysisistä huomionosoituksista.
Efelia ahdistuu muutoksista ja uusista tilanteista, mikä saattaa olla osasyy sille, ettei hän ole koettanutkaan etsiä vapautta. Tyttö pelkää myös kovin kuolemaa, ja kaikki hänen toimensa selittyvätkin vain kovalla, polttavalla halulla elää, oli elämänlaatu sitten melkeinpä minkälaista tahansa. Hän on valmis sietämään hyvin paljon henkistä ja fyysistä kipua, mutta ei hänenkään kärsivällisyytensä ole loputonta. Rajan tullessa vastaan, ei Efelia kaihda keinoja itsensä pelastamiseksi. Tyttö ei tunne myötätuntoa häntä kaltoinkohdelleita aatelisia kohtaan, joten jos hän saa syyn satuttaa moisia, on hän julma.
Menneisyys: Efelia syntyi vankeuteen kuten äitinsä ennen häntä, ja oppi nuoresta pitäen tarvittavat käytöstavat selviytymiseen. Kaksikko asui isäntäperheineen kaukana pohjoisessa, vielä Mihrasiakin kylmemmillä mailla, jossa lämpö ja valo olivat harvinaista herkkua. Oletuksena oli, että Efelian isä oli joku muu perheen palvelusdemoneista; olivathan nuo elukoita, varmaan lisääntyivätkin sellaisten tavoin. Tosiasiassa isä oli kuitenkin yksi heidän palvelemansa perheen jälkeläisistä, joka oli tykästynyt palvelijaansa liiaksikin. Mies oli siunattu, vaikkei sitä tiennyt edes perhe itse.
Efelia herätti syntymästään asti huomiota; olihan tuo kovin erilainen kuin tummatukkainen äitinsä, eikä oikein tuntunut sopivan ronskien demonien joukkoon. Efelian äiti huomasi tyttärensä poikkeavuuden, ja oli tätä kohtaan hyvin suojeleva. Hän opetti nuorelle lumikolle pienestä pitäen kaiken tarvittavan maailmassa selviytymiseen käytöstavoista habitukseen ja taikuuteen saakka. Hän opasti elpymistaikuuden käytössä, mutta myös kirousten langettamisessa. Jälkimmäiset olivat kuulemma itsesuojelua varten, ja äiti käytti niitä ahkerasti pitääkseen tyttärensä suojassa. Moni paha-aikeinen taho käännyttyi vuosien varrella äkillisen pahoinvoinnin takia.
Tyttären suojelu oli lopulta syy myös äidin kuolemalle. Kun omistajaperheen rahat alkoivat käydä vähiin, suunnittelivat nuo tytön poismyyntiä sievoisella summalla. Ja kun äidin taika ei moisia suunnitelmia riittänyt estämään, otti äiti tyttärensä ja koetti jotain ennenkuulumatonta: pakoa. Kaksikon onnistui päästä läheiseen, lumiseen metsään, ennen kuin vartijat yhyttivät heidät. Äiti taisteli kynsin ja hampain haavoittaen monta jahtaajaa. Efelia muistaa tähänkin päivään mennessä selkeästi, kuinka kauniilta puhtaan valkean metsän lumi näytti punaisen veren tahrimana. Kaksikko raahattiin takaisin kartanoon, eikä äidin niskoittelua katsottu hyvällä. Nainen teloitettiin Efelian nähden, ja tyttö laitettiin suunnitelmien mukaisesti myyntiin.
Melkein kymmenen vuoden ajan siitä lähtien, on Efelia vaihtanut käsiä aatelisten keskuudessa kuin jokin harvinainen posliiniesine. Huhut siitä, että tytön aiempia omistajia on tapettu hänen varastamisekseen ovat lietsoneet suosiota entisestään.
Efelia päätyi vastikään Malheynin perheelle ulkomailta tuotuna myyntikappaleena. Vielä häntä ei ole kuitenkaan myyty eteenpäin, vaan tyttö toimii hovineitona ja palvelijana perheen kartanossa sopivan omistajan löytymistä odotellessa. Vaikka kohtelussa ei ole muuten kehumista, on Efelia iloisen yllättynyt siitä, ettei hänen herransa ole silmäillyt häntä epäsopivasti kertaakaan.
Taitopisteet: (10/15), kehitysvaraa 5 pistettä
Fyysinen voima: 0
Efelia on heikko tapaus, eikä tuosta ole juuri fyysiseen työhön.
Ketteryys: 3
Kiitos demoniperimänsä, Efelia on luonnostaan hyvin ketterä vaikkei ole taitoa juurikaan harjoittanut. Hän liikkuu solakasti ja vikkelästi tarpeen vaatiessa, ja on kykenevä haihtumaan paikalta salamana tilanteen käydessä uhkaavaksi. Hän myös liikkuu erityisen hiljaa olomuodostaan riippumatta. Eläinmuodossa ketteryys korostuu entisestään.
Taikuus: 2
Efelian taika on hyvin vahvaa demoniksi, ja osittain kiitos siitä kuuluu hänen perimälleen puolisiunattuna.
Oppineisuus: 0
Kukaan ei ole nähnyt tarvetta opettaa nuorelle naiselle muuta kuin käytännöntaitoja. Efelia koettaa kuitenkin opettaa itseään lukemaan ja kirjoittamaan salaa. Toistaiseksi hän on oppinut aakkoset ja muutamia yksittäisiä sanoja sekä lauseita.
Viisaus: 3
Kyky lukea, mitä häneltä milloinkin odotetaan, on ollut naisen elinehto pienestä saakka. Efelia onkin hyvä lukemaan ihmisiä ja tilanteita, ja osaa jopa ennustaa säätä - tosin korkeintaan vain muutama päivän päähän. Maailman menosta kartanoiden ulkopuolella nainen ei kuitenkaan tiedä mitään.
Karisma: 2
Efelian tapauksessa karisma tarkoittaa lähinnä kykyä antaa itsestään halutunlainen mielikuva ja muovautua taidokkaasti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Myös valehtelu sujuu tytöltä ongelmitta, mutta eipä tuo kovin uhkaava ole, ja harva on valmis kuuntelemaan vieläpä naispuolisen demoniorjan pyyntöjä tai ohjeita, vaikka tuo olisi kuinka karismaattinen. Häntä tupataankin aliarvioimaan joka käänteessä.
Muuta:
- Efeliaa kummittelee muisto lumisesta metsästä punaisine läiskineen, ja siitä on muovautunut aikojen saatossa jonkinasteinen pakkomielle; haave siinä missä painajainenkin, ja hän unelmoi palaavansa metsään vielä joskus. Hänestä tuntuu, että se veisi häntä lähemmäs äitiä ja tämän sukua. Nainen kun tapasi kertoa tytölle tarinoita, jotka olivat kulkeneet perheessä sukupolvien ajan aina vapailta esi-isiltä asti, ja ne sijoittuivat aina kauniisiin, talvisiin metsiin.
- On kiinnostunut tähdistä ja tykkää valvoa muiden jo mentyä nukkumaan. Yö kun on hänen omaa aikaansa, vailla vaarallista aurinkoa tai muiden käskyttelyä.
- Omaa huonon näön albiinoutensa takia, ja on saanut siitä satikutia.
- Piilottelee poisheitettyjä kirjeitä ja muita turhia tekstejä huoneessaan lukemisen opettelua varten - kaikki kun eivät halua hänen koskevan kirjoihinsa. Omistaa muun muassa kokonaisen saagan rakkauskirjeitä, amatöörirunoutta ja pari reseptiä. Ne ovat vaikuttaneet naisen sanavarastoon enemmän, kuin hän tajuakaan.
- Ei osaa demonien kieltä.
- Tykkää nukkua yönsä eläinmuodossa mahdollisimman pienessä kolossa; tuntee olonsa sellaisessa turvalliseksi.