Post by Rawptor on Mar 10, 2018 22:58:25 GMT 2
CIYON TETHYS
Nimi: Ciyon Tethys
Ikä. Ulkoisesti suunnilleen 35, tosiasiassa 108-vuotias.
Skp: Mies
Perhe: Ciyonin suku on yksi vanhimmista ja suurimmista, ja sen jäsenet ovat tunnettuja väkevästä taikuudestaan. Ciyon on tähänkin sukuun nähden vahva jumala, ja häneltä onkin aina odotettu paljon. Ciyonille itselleen suuruus ei enää tänä päivänä ole kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin hänen muulle suvulleen.
Äiti: Nyleè Tethys, entinen jumalatar. Kuollut muutama vuosikymmen sitten aavistuksen hämärissä olosuhteissa, kun naisen voimien hiipumista ei huomattu ennen, kuin tämä löydettiin kuolleena.
Isä: Berian Tethys, sukuun naitu mies, entinen hedelmällisyyden pikkujumala. Kuollut jo nuorena, Ciyonin ollessa noin seitsemän vuotta vanha.
Ikä. Ulkoisesti suunnilleen 35, tosiasiassa 108-vuotias.
Skp: Mies
Perhe: Ciyonin suku on yksi vanhimmista ja suurimmista, ja sen jäsenet ovat tunnettuja väkevästä taikuudestaan. Ciyon on tähänkin sukuun nähden vahva jumala, ja häneltä onkin aina odotettu paljon. Ciyonille itselleen suuruus ei enää tänä päivänä ole kuitenkaan läheskään niin tärkeää, kuin hänen muulle suvulleen.
Äiti: Nyleè Tethys, entinen jumalatar. Kuollut muutama vuosikymmen sitten aavistuksen hämärissä olosuhteissa, kun naisen voimien hiipumista ei huomattu ennen, kuin tämä löydettiin kuolleena.
Isä: Berian Tethys, sukuun naitu mies, entinen hedelmällisyyden pikkujumala. Kuollut jo nuorena, Ciyonin ollessa noin seitsemän vuotta vanha.
Asema: Elämän jumala.
Asuinpaikka:
Ciyon asettui nelisenkymmentä vuotta sitten asumaan Mihrasin laaksoon lähelle Akatemiaa, sillä hän nauttii alueen salaperäisestä energiasta ja siellä tarjolla olevasta omasta rauhasta. Hän vierailee usein Akatemialla, missä hän nauttii tulevien jumalten ohjaamisesta, ja aina joskus mies nappaa sieltä mukaansa oppilaita oppimaan itse jumaluutta – vähän kuin harjoitteluun.
Ciyonin koti on suuri osittain kiveen louhittu valkoiseksi rapattu kartano, jossa on paljon ikkunoita ja tervattu puukatto. Siellä asuu jatkuvasti Ciyonin lisäksi tiluksien mestari, kokkeja sekä jopa kolmisenkymmentä palvelijaa, tallimestari, jonka vastuulla tallit ovat, sekä muutamia tallipoikia. Lisäksi hänellä on muutama vartija: nämä ovat arvatenkin siunattuja. Jotkut hänen alaisinaan toimivat pikkujumalatkin majailevat hänen kotonaan aika-ajoin nauttien hänen anteliaasta vieraanvaraisuudestaan.
Tallirakennus on samalla tavalla rakennettu, kuin asuinrakennus, mutta rappaus on usein hieman likaisempi. Tallissa on 5 hevosta, kaikki väriltään vaaleita: kimoja, voikkoja ja vaaleita päistärikköjä. Ciyon nauttii matkanteosta ratsain ja käyttääkin mielellään tätä tapaa kulkea paikasta toiseen, kun teleportaatio ei ole tarpeen.
Asuinpaikka:
Ciyon asettui nelisenkymmentä vuotta sitten asumaan Mihrasin laaksoon lähelle Akatemiaa, sillä hän nauttii alueen salaperäisestä energiasta ja siellä tarjolla olevasta omasta rauhasta. Hän vierailee usein Akatemialla, missä hän nauttii tulevien jumalten ohjaamisesta, ja aina joskus mies nappaa sieltä mukaansa oppilaita oppimaan itse jumaluutta – vähän kuin harjoitteluun.
Ciyonin koti on suuri osittain kiveen louhittu valkoiseksi rapattu kartano, jossa on paljon ikkunoita ja tervattu puukatto. Siellä asuu jatkuvasti Ciyonin lisäksi tiluksien mestari, kokkeja sekä jopa kolmisenkymmentä palvelijaa, tallimestari, jonka vastuulla tallit ovat, sekä muutamia tallipoikia. Lisäksi hänellä on muutama vartija: nämä ovat arvatenkin siunattuja. Jotkut hänen alaisinaan toimivat pikkujumalatkin majailevat hänen kotonaan aika-ajoin nauttien hänen anteliaasta vieraanvaraisuudestaan.
Tallirakennus on samalla tavalla rakennettu, kuin asuinrakennus, mutta rappaus on usein hieman likaisempi. Tallissa on 5 hevosta, kaikki väriltään vaaleita: kimoja, voikkoja ja vaaleita päistärikköjä. Ciyon nauttii matkanteosta ratsain ja käyttääkin mielellään tätä tapaa kulkea paikasta toiseen, kun teleportaatio ei ole tarpeen.
Taikuus: (3)
Jouduttuaan Lucíenin katalan juonen uhriksi, Ciyon menetti henkienergiaansa yhteensä kahden taitopisteen verran. Hänen taikuutensa koostuu nyt seuraavista: Teleportaatio, luomis-, telepatia- ja telekinesiataikuus.
Maine:
Ciyon on tunnettu valovoimaisuudestaan ja hieman hupsusta olemuksestaan. Hän on valtavan vilpitön, suoraselkäinen ja todella hellä, ja siksi monet pitävät häntä helposti lähestyttävänä. Tethysten joukossa häntä pidetään kuitenkin höpsähtäneenä, eikä häntä aina kutsuta suvun lukuisiin juhliin. Suvun kesken häntä pidetään heikkomielisenä vaikkakin hyväsydämisenä hupsuna, joka saisi unohtaa haihattelun. Hänen hippimäisen olemuksensa johdosta ei heti uskoisi, miten menestyksekäs jumala hän hupsutustensa alla on.
Ciyonin tiedetään järjestävän kotonaan erilaisia juhlallisuuksia, esimerkiksi jopa omille palvelijoilleen syntyneen lapsen tai alaisinaan toimivien pikkujumalten häiden takia. Hän myös antaa aina avokätisiä lahjoja juhlakaluille. Hän onkin varsin pidetty työnantaja.
Vaikutelma:
Ensimmäisenä Ciyonista huomaa hänen hellän hymynsä, jota hän jakelee kaikille ympärillään. Sen voi saada osakseen ihan vain häntä vastaan kävelemällä. Hän ei varsinaisesti ole kuitenkaan pirteä. Ciyonista myös, kuten jumalista yleensäkin, huomaa kyllä hänen olevan jumala, ellei hän tarkoituksellisesti sitä peittele: hänen ympärillään tuntuu olevan jatkuva hehku, kuin aura. Hän naureskelee helposti, hymyilee ja puhelee hupsuja hieman omituisilla sananparsilla, mutta hänen kovista ponnisteluistaan huolimatta hänen katseessaan voi havaita väsymystä tai jopa turhautumista.
Hän jää kuitenkin helposti hieman etäiseksi kaikessa ystävällisyydessään, ja usein hänen kanssaan tekemisissä olevat huomaavat jossain vaiheessa, etteivät he tiedä miehestä juuri mitään - hän on mestari omien asioidensa jättämisessä pois keskustelusta. Miehen tunteita on kuitenkin helppo lukea, jos sitä yrittävä on tunneälykäs.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Ciyon ei tunnu oikein osaavan suhtautua muihin vihamielisesti, ja tämä linja jatkuu muidenkin rotujen kohdalla.
Ihmisiin Ciyon suhtautuu heltyneen isovelimäisesti, sillä hän kokee ihmisten olevan hänen vastuullaan. Ihmisten tekemät kamaluudetkin hän laittaa jumalten syyksi, eikä hän suostu näkemään ihmisissä pahaa: tämä osaltaan kielii aavistuksen siitä, että hän kuitenkin asettaa pohjimmiltaan jumalat ihmisten yläpuolelle ainakin olemassaolonsa merkityksellisyyden suhteen.
Siunattuja Ciyon opastaa mielellään, mutta varoo visusti päästämästä näitä liian lähelle. Hän pyrkii värväämään siunattuja asumaan muiden kaltaistensa luo.
Demoneihin mies ei oikein osaa suhtautua, sillä ei ole koskaan nähnyt yhtäkään. Hän ei kuitenkaan haudo syvää vihaa heitä kohtaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Hänen mielestään jumalat ovat olleet liian ankaria demoneille kautta aikain, eikä hän ole yhtään ylpeä jumalten demonivihasta. Mies myös vakaasti uskoo demoneita vielä olevan jossakin.
Ulkonäkö:
Miehen harteille laskeutuvat, suorat tummanruskeat hiukset ovat elinvoimaiset, mutta laskeutuvat melko raskaina hänen poskiaan reunustamaan. Ne ovat tuntumaltaan suorastaan silkinpehmeät. Ciyonin suuret sielunpeilit ovat väriltään harmaat ja niiden katse on yleensä väsynyt, hieman apea tai turhautunut. Miehellä on vaalea kuulas iho, jota koristavat kauniit koukeroiset kuviot hänen koko kehonsa läpi. Hänen huulensa ovat selkeät. Kirsikkana kaiken päällä miehen kasvoja koristaa suora, joskin päästään pyöreä nenä.
Jumalan vartalo on jumalten tapaan kevytrakenteinen, mutta hyvä ruoka ja hänen ammattinsa Elämän jumalana pitävät huolen siitä, ettei hän näytä ruipelolta: ainoastaan hieman lihaksettomalta normaalipainoiselta mieheltä. Ciyonin lihaksistossa ei tosiaan ole kerskumista, eikä hän varmaan ilman taikavoimia saisi edes perunasäkkiä siirrettyä ähisemättä tuskaisesti. Hän on 175 cm pitkä, ja painaa suurin piirtein 70 kiloa.
Pukeutumisessaan Ciyon suosii vaaleita värejä, löysiä kankaita ja kiiltäviä koristuksia. Hän ei ole niin turhamainen kuin moni muu, mutta hänen asemaansa kuuluu tietynlainen rehvastelu. Erityisesti hänen herkkää sydäntään lähellä ovat ruusukultaiset ja pronssiset korut, joista tulee lämmin olo. Lisäksi hän pitää kukista ja sulista, sekä kaikesta muusta luonnollisesta. Joku voisi sanoa hänen pukeutumistaan hieman feminiiniseksi, mutta sen hän ottaisi vain kohteliaisuutena: ovathan naiselliset asiat kauniita! Hänen mielestään vähempi on enemmän, joten hän ei kilistele ympäriinsä koruja roikkuen jokaisesta raajasta tai hiustupsusta, vaan hän haluaa pitää vain paria kiiltävää koristusta saman aikaisesti. Hippijumalan pukeutumistyyli koostuu lähinnä runsaista kauniisti asetelluista kankaista, joissa voi olla kirjailuja: usein hänen pukeutumisensa vivahtaa itämaiselle ja antiikin kreikan aikaiselle muodille.
Kun Ciyon käyttää taikuutta, hänen sisällään oleva entisen kuoleman jumalan Lucíenin energia paistaa läpi, ja hänen ympärillään on tumma utu sekä hänen hiuksensa tummuvat lähes mustiksi. Hänen ihossaan olevat koukeroiset kuviot hohtavat valkoisina, kuin muistuttaen, että hän oli joskus upea valovoimainen olento. Hänen ympärillään on kuin sankkaa usvaa, joka hohtaa onneksi vielä valkeana.
Käyttäessään taikuutta, esimerkiksi luodessaan elävää olentoa tai parantaessaan vakavampia vammoja, Ciyonin kädet ja silmät alkavat hohtaa erittäin vaalean sinisinä, hänen ihonsa ja hiuksensa tuntuvat kirkastuvan ja hänen ympärilleen kohoaa utuinen lähes valkea aura. Erittäin paljon taikuutta käytettäessä (jotain äärimmäisen vaativaa siis) hänen energiansa voi valaista hänen ympäriltään jopa 40 m x 40 m alueen. Mikäli hän käyttäisi energiapurkauksia, olisivat ne myös saman värisiä. Hänen henkienergiansa näyttäytyy siis lähes valkeana sinisenä myös tavanomaisemmissa loitsuissa, kuten parannusloitsuissa tai vastaavissa.
Miehen harteille laskeutuvat, suorat tummanruskeat hiukset ovat elinvoimaiset, mutta laskeutuvat melko raskaina hänen poskiaan reunustamaan. Ne ovat tuntumaltaan suorastaan silkinpehmeät. Ciyonin suuret sielunpeilit ovat väriltään harmaat ja niiden katse on yleensä väsynyt, hieman apea tai turhautunut. Miehellä on vaalea kuulas iho, jota koristavat kauniit koukeroiset kuviot hänen koko kehonsa läpi. Hänen huulensa ovat selkeät. Kirsikkana kaiken päällä miehen kasvoja koristaa suora, joskin päästään pyöreä nenä.
Jumalan vartalo on jumalten tapaan kevytrakenteinen, mutta hyvä ruoka ja hänen ammattinsa Elämän jumalana pitävät huolen siitä, ettei hän näytä ruipelolta: ainoastaan hieman lihaksettomalta normaalipainoiselta mieheltä. Ciyonin lihaksistossa ei tosiaan ole kerskumista, eikä hän varmaan ilman taikavoimia saisi edes perunasäkkiä siirrettyä ähisemättä tuskaisesti. Hän on 175 cm pitkä, ja painaa suurin piirtein 70 kiloa.
Pukeutumisessaan Ciyon suosii vaaleita värejä, löysiä kankaita ja kiiltäviä koristuksia. Hän ei ole niin turhamainen kuin moni muu, mutta hänen asemaansa kuuluu tietynlainen rehvastelu. Erityisesti hänen herkkää sydäntään lähellä ovat ruusukultaiset ja pronssiset korut, joista tulee lämmin olo. Lisäksi hän pitää kukista ja sulista, sekä kaikesta muusta luonnollisesta. Joku voisi sanoa hänen pukeutumistaan hieman feminiiniseksi, mutta sen hän ottaisi vain kohteliaisuutena: ovathan naiselliset asiat kauniita! Hänen mielestään vähempi on enemmän, joten hän ei kilistele ympäriinsä koruja roikkuen jokaisesta raajasta tai hiustupsusta, vaan hän haluaa pitää vain paria kiiltävää koristusta saman aikaisesti. Hippijumalan pukeutumistyyli koostuu lähinnä runsaista kauniisti asetelluista kankaista, joissa voi olla kirjailuja: usein hänen pukeutumisensa vivahtaa itämaiselle ja antiikin kreikan aikaiselle muodille.
Kun Ciyon käyttää taikuutta, hänen sisällään oleva entisen kuoleman jumalan Lucíenin energia paistaa läpi, ja hänen ympärillään on tumma utu sekä hänen hiuksensa tummuvat lähes mustiksi. Hänen ihossaan olevat koukeroiset kuviot hohtavat valkoisina, kuin muistuttaen, että hän oli joskus upea valovoimainen olento. Hänen ympärillään on kuin sankkaa usvaa, joka hohtaa onneksi vielä valkeana.
Käyttäessään taikuutta, esimerkiksi luodessaan elävää olentoa tai parantaessaan vakavampia vammoja, Ciyonin kädet ja silmät alkavat hohtaa erittäin vaalean sinisinä, hänen ihonsa ja hiuksensa tuntuvat kirkastuvan ja hänen ympärilleen kohoaa utuinen lähes valkea aura. Erittäin paljon taikuutta käytettäessä (jotain äärimmäisen vaativaa siis) hänen energiansa voi valaista hänen ympäriltään jopa 40 m x 40 m alueen. Mikäli hän käyttäisi energiapurkauksia, olisivat ne myös saman värisiä. Hänen henkienergiansa näyttäytyy siis lähes valkeana sinisenä myös tavanomaisemmissa loitsuissa, kuten parannusloitsuissa tai vastaavissa.
Luonne:
Sinun ei tarvitse olla edes läheinen tämän jumalan kanssa, jotta hän olisi sinulle kiltti. Hän hymyilee kaikille iästä, sukupuolesta ja asemasta (sekä rodusta) riippumatta. Kohteliaisuudet, lohdutukset ja kannustukset ovat yleisiä hänen huuliltaan kuuluvia asioita. Ystävällisyys on kuitenkin eräänlainen suojamuuri, sillä hän ei silminnähtävästä sinisilmäisyydestään huolimatta ole lainkaan niin naiivi, kuin voisi olettaa. Ciyonilla on suoranaisia luottamusongelmia, eikä hän siis koskaan jaa itsestään mitään oleellista tietoa, jota joku voisi käyttää häntä vastaan. Sisimmässään hän piilottelee hienoista vainoharhaisuutta, eikä hän usko kenenkään tosissaan tahtovan hänelle hyvää. Samalla hän yrittää vimmatusti luottaa niihin, jotka hän lukee ystävikseen, yrittäen todistaa itselleen heidän todella olevan hänen ystäviään.
Hänen läsnäolonsa tuppaa piristämään väsyneitä ja rauhoittamaan rauhattomia, ja monet tuntevat olonsa jopa turvalliseksi hänen kanssaan.
Mies ottaakin ryhmässä helposti tukipilarin tai piristäjän roolin, ja hän osaa ratkoa riitatilanteita rautaisella itsevarmuudella. Hän ei ole karismaattisin jumala, eikä edes toiseksi tai kolmanneksikaan, mutta häneen luotetaan helposti ja hän osaa usein valita juuri oikeat sanat tilanteen ratkaisemiseksi. Hän ei panikoidu tiukoissa tilanteissa, joten hänen seurassaan on turvallista kohdata kriisit - kukaan ei itse asiassa ole ihan varma, onko hän vain niin rauhallinen, vai eikö hän oikein ymmärräkään järkyttyä. Onhan hän muutenkin omituinen.
Ciyonin taikuuden voimakkuudesta ja lämpimästä sydämestä johtuen monet jumalat hänen hömelöstä maineestaan huolimatta yrittävät hyötyä hänestä. Läksynsä asian suhteen Ciyon alkaa olla oppinut, eikä hän enää usko joka ikistä palturia sepustavaa onnenonkijaa. Useasti petetyksi tuleminen on kuitenkin verottanut jumalaa ja tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet, ettei Ciyonin hymy ole enää yhtä aito kuin ennen, eikä hän aina jaksa sitä teeskennelläkään.
Ciyon ei ole ollut erityisen onnellinen, kuten pohjustuksesta saattaa voida päätellä. Hän on hyvä kieltämään sen itseltään, ja koittaakin peittää sen merkit muilta parhaan taitonsa mukaan. Ihastukset ja muut hömpötykset ovat hänestä ihania seurata sivusta, mutta sen sattuessa omalle kohdalle Ciyon pitää huolen, ettei siitä voi seurata mitään pahaa ja välttelee tunteidensa kohdetta– samalla hän sulkee myös hyvät vaihtoehdot ulkopuolelle. Näin kävi myös, kun hänen paras ystävänsä avioitui hänen rakastamansa jumalattaren kanssa. Mies on siis suoranainen mestari sulkemaan ovia kaikkialla ympärillään. Tästä syystä hänen onkin valitettavan vaikea löytää polkua, jota seurata.
Mentyään naimisiin Scillanan kanssa hän on kuitenkin opetellut luottamaan ja vaikkei se vieläkään täysin onnistu, on hänen luottamuspulainen vaimonsa opettanut hänelle asiasta yhtä jos toista. Ciyon on alkanut ajatella, että hän on löytänyt paikkansa: hänellä on hänen haluamansa työ, ihana vaimo, ystäviä ja ainoa asia, mitä tästä enää puuttuisi, olisi pari lasta.
Sinun ei tarvitse olla edes läheinen tämän jumalan kanssa, jotta hän olisi sinulle kiltti. Hän hymyilee kaikille iästä, sukupuolesta ja asemasta (sekä rodusta) riippumatta. Kohteliaisuudet, lohdutukset ja kannustukset ovat yleisiä hänen huuliltaan kuuluvia asioita. Ystävällisyys on kuitenkin eräänlainen suojamuuri, sillä hän ei silminnähtävästä sinisilmäisyydestään huolimatta ole lainkaan niin naiivi, kuin voisi olettaa. Ciyonilla on suoranaisia luottamusongelmia, eikä hän siis koskaan jaa itsestään mitään oleellista tietoa, jota joku voisi käyttää häntä vastaan. Sisimmässään hän piilottelee hienoista vainoharhaisuutta, eikä hän usko kenenkään tosissaan tahtovan hänelle hyvää. Samalla hän yrittää vimmatusti luottaa niihin, jotka hän lukee ystävikseen, yrittäen todistaa itselleen heidän todella olevan hänen ystäviään.
Hänen läsnäolonsa tuppaa piristämään väsyneitä ja rauhoittamaan rauhattomia, ja monet tuntevat olonsa jopa turvalliseksi hänen kanssaan.
Mies ottaakin ryhmässä helposti tukipilarin tai piristäjän roolin, ja hän osaa ratkoa riitatilanteita rautaisella itsevarmuudella. Hän ei ole karismaattisin jumala, eikä edes toiseksi tai kolmanneksikaan, mutta häneen luotetaan helposti ja hän osaa usein valita juuri oikeat sanat tilanteen ratkaisemiseksi. Hän ei panikoidu tiukoissa tilanteissa, joten hänen seurassaan on turvallista kohdata kriisit - kukaan ei itse asiassa ole ihan varma, onko hän vain niin rauhallinen, vai eikö hän oikein ymmärräkään järkyttyä. Onhan hän muutenkin omituinen.
Ciyonin taikuuden voimakkuudesta ja lämpimästä sydämestä johtuen monet jumalat hänen hömelöstä maineestaan huolimatta yrittävät hyötyä hänestä. Läksynsä asian suhteen Ciyon alkaa olla oppinut, eikä hän enää usko joka ikistä palturia sepustavaa onnenonkijaa. Useasti petetyksi tuleminen on kuitenkin verottanut jumalaa ja tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet, ettei Ciyonin hymy ole enää yhtä aito kuin ennen, eikä hän aina jaksa sitä teeskennelläkään.
Ciyon ei ole ollut erityisen onnellinen, kuten pohjustuksesta saattaa voida päätellä. Hän on hyvä kieltämään sen itseltään, ja koittaakin peittää sen merkit muilta parhaan taitonsa mukaan. Ihastukset ja muut hömpötykset ovat hänestä ihania seurata sivusta, mutta sen sattuessa omalle kohdalle Ciyon pitää huolen, ettei siitä voi seurata mitään pahaa ja välttelee tunteidensa kohdetta– samalla hän sulkee myös hyvät vaihtoehdot ulkopuolelle. Näin kävi myös, kun hänen paras ystävänsä avioitui hänen rakastamansa jumalattaren kanssa. Mies on siis suoranainen mestari sulkemaan ovia kaikkialla ympärillään. Tästä syystä hänen onkin valitettavan vaikea löytää polkua, jota seurata.
Mentyään naimisiin Scillanan kanssa hän on kuitenkin opetellut luottamaan ja vaikkei se vieläkään täysin onnistu, on hänen luottamuspulainen vaimonsa opettanut hänelle asiasta yhtä jos toista. Ciyon on alkanut ajatella, että hän on löytänyt paikkansa: hänellä on hänen haluamansa työ, ihana vaimo, ystäviä ja ainoa asia, mitä tästä enää puuttuisi, olisi pari lasta.
Menneisyys:
Ciyonin varhaislapsuus oli varsin tavanomainen jumalten keskuuteen syntyneelle pojalle: hänen vanhempansa koittivat kisailla muiden Tethys-suvun vanhempien kanssa siitä, kenen lapsi oli vahvin, älykkäin ja lupaavin. Ciyon opetettiinkin jo nuoresta pojasta lähtien etsimään muista heikkouksia ja hyötymään niistä. Ensiksi mainitussa hän oli varsin etevä, jälkimmäistä hän ei vieläkään osaa. Hän oppi nopeasti, että heikkojen ei kannata edes yrittää tulla kuulluiksi, sillä heillä ei tuntunut edes olevan mitään itseisarvoa. Hän ei koskaan ollut kovin hyvä tekemään itseään tykö, mutta toisaalta hän oli niin kiltti, etteivät muut lapset viitsineet juuri kiusata häntä.
Pojan isä kuoli määrittämättömään sairauteen, kun hän oli seitsemän, ja siinä romuttuivat Ciyonin varalle suunnitellut opinnot Akatemialla muutamaksi vuodeksi. Äiti särkyi isän kuolemasta ja Ciyon joutui jo silloin kantamaan huolta tästä ja omasta tulevaisuudestaan. Hän oppi käyttämään rahaa, lukemaan ja kirjoittamaan ja hoitamaan monia juoksevia asioita surevan äitinsä tukena. Häntä pidettiinkin kunnollisena poikana, sinä poikana, joka aina jaksoi hymyillä, pitää äidistään huolta ja siinä sivussa tuoda muille itsetehtyjä herkkuja – jääden itse tietenkin ilman.
Ciyon oli ja on edelleen yksi taikuudellisesti väkevimmistä jumalista koko sukupolvessa. Se huomattiin kuitenkin virallisesti vasta, kun hän kymmenvuotiaana kouluttamattomana lapsena Jumalakatemian pääsykokeissa loi täysin elinkelpoisen kissan. Sitä pidettiin erityislaatuisena asiana, ja hän pääsi siltä istumalta heti opiskelemaan jumalaksi, tavanomaisen pikkujumala-välietapin sijaan. Hänen luomansa valkeaturkkinen kehrääjä on yhä Akatemialla ja metsästää siellä hiiriä, joita se sitten kuljettelee lahjoiksi pahaa-aavistamattomien opiskelijoiden tai opettajien sängyille. Sen oletetaan elävän yhtä kauan, kuin hänenkin, sillä se ei vieläkään, lähes sata vuotta myöhemmin, ole kupsahtanut.
Koko ikänsä Ciyon on tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi. Opiskeluaikoina hänen kiltteydestään ja tarpeestaan olla tarvittu koitettiin hyötyä, ja hän onkin useita kertoja jäänyt nuolemaan näppejään muiden saadessa mitä haluavat hänen kustannuksellaan. Ciyon ei pitänyt siitä, mutta ei osannut kieltäytyäkään sen pelossa, ettei hänestä enää pidettäisi. Monet ovat saaneet häneltä apua niin parisuhteisiinsa, kokeisiinsa tai tihutöiden piilottamiseen, ja mikäli hänen sydämensä olisi katkeruuteen taipuvainen, olisivat he kaikki hänelle velkaa. Hän on monet nuoruuden ihastukset menettänyt opiskelijakavereilleen ja istunut lukemattomat kerrat jälki-istunnossa, jotteivät hänen opiskelijakaverinsa joutuisi piinapenkkiin. Opintonsa hän suoritti kuitenkin aina täydellä sydämellä, ihan vain siksi, että tunsi olevansa hyvä siinä, mitä teki. Hän halusi kehittyä aina paremmaksi ja paremmaksi, eikä hänelle riittänyt mikään suoritus. Nuorukaisen ainoa tavoite oli olla niin voimallinen Elämän jumala, että hän voisi parantaa maailmaa -ehkäpä jonain päivänä olla jopa Ylijumala!
Pelkkää kurjuutta hänen nuoruutensa ei suinkaan ollut, sillä hänellä oli kyllä ystävä, huonetoveri, jonka kanssa hän saattoi olla enemmän oma itsensä. Levi Synora, nykyinen Unen jumala, oli häntä jonkin verran nuorempi, mutta koska Ciyon opiskeli suoraan jumalaksi, vietti hän aikaa melko kauan opintojen parissa: samat perusasiat hänenkin oli käytävä, kuin pikkujumaliksikin opiskelevien. Näin hän ehti ystävystyä pojan kanssa, ja he olivatkin varsin eriskummallinen parivaljakko: molemmat omalla tavallaan utupäitä. Heidän hieman omintakeinen ystävyytensä jatkui aina aikuisuuteen asti.
Kun Ciyonista lopulta tuli jumala, hän tekikin työnsä antaumuksella ja antoi sille kaikkensa. Sen vähän, mitä siitä hänestä siinä rytinässä jäi jäljelle, veivät monet hänestä hyötyvät entiset opiskelijakaverit, sukulaiset tai kollegat.
Ciyonin äiti kuoli neljäkymmentä vuotta sitten äkillisesti, eikä mies vieläkään usko kuoleman olleen täysin luonnollinen. Hän ei ollut huomannut äitinsä voinnissa mitään omituista, mutta silti tuo vain löytyi kuolleena makuuhuoneensa lattialta, yllään pelkkä aamutakki. Pitkään Ciyon oli varma, että äiti oli murhattu, mikä ei ole lainkaan tavatonta jumalten keskuudessa.
Äidin kuolema ei yhtään helpottanut miehen tarvetta tulla hyväksytyksi, ja se sai hänet auttamaan muita vielä enemmän, jotta hän tuntisi olonsa sellaiseksi. Sitä jatkui pari vuosikymmentä, ja hän mittansa täyttyi vasta kymmenisen vuotta sitten, kun hänen ystävänsä Levi meni hänen nenänsä edestä naimisiin hänen pitkään epämääräisesti rakastamansa jumalattaren kanssa. Tokihan sen oli oltava hänenkin vikansa, sillä hän ei itse ollut puhunut tunteistaan naisen kanssa kovin tehokkaasti, mutta ystävän tekemänä se satutti Ciyonia kuitenkin valtavasti, sillä tämän olisi siitä voinut olettaa tienneen. Hän ei kuitenkaan kilttinä miehenä tehnyt asiasta numeroa, vaan vähin äänin siirtyi syrjemmälle nuolemaan haavojaan. Samalla hän kuitenkin tunsi menettäneensä ystävänsä, sillä tuo ei tuntunut huomaavan hänen ahdinkoaan asiasta. Niinpä mies ei ole tapauksen jälkeen pitänyt erityisemmin yhteyttä Unten jumalaan.
Pelien aikaansaamaa:
Ciyon on kohdannut puolidemonin, nuoren Elodie-tyttösen, vaikka kaikkien demonien piti olla hävitetty. Jumala on pitänyt tämän salaisuutena kaikilta hänen tutuiltaan, jopa tärkeimmältä ystävältään Qaheia Liavenilta, Rakkauden jumalattarelta.
Elämän jumala on kohdannut myös haasteita, sillä hänen tuleva vaimonsa, Scillana Artharen, jota hän kosi melkeinpä hetken mielijohteesta, on varsin mustasukkainen hänen ja Qaheian suhteesta. Lisäksi Ciyon on joutunut ottamaan yhteen Qaheian kanssa melkeinpä fyysisesti, kun yhytti tämän luvattomuuksista, joihin naisen yksinäisyys tämän ajoi.
Miehen sisällä on alkanut velloa omituisesti. Hänen tunteensa heittelevät ja tuntuvat pelottavan synkiltä, ja aiemmasta poiketen Ciyon on tunnistavinaan vihaa tunteiden joukossa.
Hänen suhteensa Leviin on parantunut ja he ovat taas yhtä läheisiä, kuin ennen.
Demonien toteuttaman Scillanan kaappauksen jälkeen Ciyon yhdisti, kuka on saattanut järjestää hänen vaimonsa kaappauksen ja hän raivostui. Hän paukkasi luostarille, aikeenaan vähintään kurmuuttaa vanha ystävänsä siitä hyvästä. Samalla Ciyon raivossaan tappoi ensimmäistä kertaa, ei yhtä tai kahta, vaan kymmeniä demoneita, jotka yrittivät estää raivostunutta Elämän jumalaa luostarille asti. Lucíen käytti hänelle antamaansa korvakorua ja imi itseensä Ciyonin voimia (2 taitopisteen verran) henkienergian muodossa. Lucíen on aiemmin siirtänyt omaa energiaansa Ciyoniin (mikä on aiheuttanut ailahtelevaisuutta), joten nyt kun Ciyon menetti omaa energiaansa, on hänessä suhteessa aika paljon enemmän entisen kuoleman energiaa.
Aikahypyn jälkeen:
Ciyonin Lucíenilta saama koru, jonka on tarkoitus auttaa häntä olemaan miehisempi, tuntuu vaikuttavan odottamattomasti Elämän jumalan luonteeseen. Hänelle on toki tullut enemmän ryhtiä, katseesta on tullut suorempi ja ylimääräinen hissuttelu on vähentynyt. Samalla mies on kuitenkin huomannut olevansa usein kireä, väsynyt tai jopa joustamaton. Ovatko nämä nyt niitä "miehisiä" piirteitä?
Ciyon ja Scillana eivät ole kahden vuoden avioliittonsa jälkeen saaneet lasta ja tämä huolettaa Ciyonia kovin...
Ciyonin varhaislapsuus oli varsin tavanomainen jumalten keskuuteen syntyneelle pojalle: hänen vanhempansa koittivat kisailla muiden Tethys-suvun vanhempien kanssa siitä, kenen lapsi oli vahvin, älykkäin ja lupaavin. Ciyon opetettiinkin jo nuoresta pojasta lähtien etsimään muista heikkouksia ja hyötymään niistä. Ensiksi mainitussa hän oli varsin etevä, jälkimmäistä hän ei vieläkään osaa. Hän oppi nopeasti, että heikkojen ei kannata edes yrittää tulla kuulluiksi, sillä heillä ei tuntunut edes olevan mitään itseisarvoa. Hän ei koskaan ollut kovin hyvä tekemään itseään tykö, mutta toisaalta hän oli niin kiltti, etteivät muut lapset viitsineet juuri kiusata häntä.
Pojan isä kuoli määrittämättömään sairauteen, kun hän oli seitsemän, ja siinä romuttuivat Ciyonin varalle suunnitellut opinnot Akatemialla muutamaksi vuodeksi. Äiti särkyi isän kuolemasta ja Ciyon joutui jo silloin kantamaan huolta tästä ja omasta tulevaisuudestaan. Hän oppi käyttämään rahaa, lukemaan ja kirjoittamaan ja hoitamaan monia juoksevia asioita surevan äitinsä tukena. Häntä pidettiinkin kunnollisena poikana, sinä poikana, joka aina jaksoi hymyillä, pitää äidistään huolta ja siinä sivussa tuoda muille itsetehtyjä herkkuja – jääden itse tietenkin ilman.
Ciyon oli ja on edelleen yksi taikuudellisesti väkevimmistä jumalista koko sukupolvessa. Se huomattiin kuitenkin virallisesti vasta, kun hän kymmenvuotiaana kouluttamattomana lapsena Jumalakatemian pääsykokeissa loi täysin elinkelpoisen kissan. Sitä pidettiin erityislaatuisena asiana, ja hän pääsi siltä istumalta heti opiskelemaan jumalaksi, tavanomaisen pikkujumala-välietapin sijaan. Hänen luomansa valkeaturkkinen kehrääjä on yhä Akatemialla ja metsästää siellä hiiriä, joita se sitten kuljettelee lahjoiksi pahaa-aavistamattomien opiskelijoiden tai opettajien sängyille. Sen oletetaan elävän yhtä kauan, kuin hänenkin, sillä se ei vieläkään, lähes sata vuotta myöhemmin, ole kupsahtanut.
Koko ikänsä Ciyon on tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi. Opiskeluaikoina hänen kiltteydestään ja tarpeestaan olla tarvittu koitettiin hyötyä, ja hän onkin useita kertoja jäänyt nuolemaan näppejään muiden saadessa mitä haluavat hänen kustannuksellaan. Ciyon ei pitänyt siitä, mutta ei osannut kieltäytyäkään sen pelossa, ettei hänestä enää pidettäisi. Monet ovat saaneet häneltä apua niin parisuhteisiinsa, kokeisiinsa tai tihutöiden piilottamiseen, ja mikäli hänen sydämensä olisi katkeruuteen taipuvainen, olisivat he kaikki hänelle velkaa. Hän on monet nuoruuden ihastukset menettänyt opiskelijakavereilleen ja istunut lukemattomat kerrat jälki-istunnossa, jotteivät hänen opiskelijakaverinsa joutuisi piinapenkkiin. Opintonsa hän suoritti kuitenkin aina täydellä sydämellä, ihan vain siksi, että tunsi olevansa hyvä siinä, mitä teki. Hän halusi kehittyä aina paremmaksi ja paremmaksi, eikä hänelle riittänyt mikään suoritus. Nuorukaisen ainoa tavoite oli olla niin voimallinen Elämän jumala, että hän voisi parantaa maailmaa -ehkäpä jonain päivänä olla jopa Ylijumala!
Pelkkää kurjuutta hänen nuoruutensa ei suinkaan ollut, sillä hänellä oli kyllä ystävä, huonetoveri, jonka kanssa hän saattoi olla enemmän oma itsensä. Levi Synora, nykyinen Unen jumala, oli häntä jonkin verran nuorempi, mutta koska Ciyon opiskeli suoraan jumalaksi, vietti hän aikaa melko kauan opintojen parissa: samat perusasiat hänenkin oli käytävä, kuin pikkujumaliksikin opiskelevien. Näin hän ehti ystävystyä pojan kanssa, ja he olivatkin varsin eriskummallinen parivaljakko: molemmat omalla tavallaan utupäitä. Heidän hieman omintakeinen ystävyytensä jatkui aina aikuisuuteen asti.
Kun Ciyonista lopulta tuli jumala, hän tekikin työnsä antaumuksella ja antoi sille kaikkensa. Sen vähän, mitä siitä hänestä siinä rytinässä jäi jäljelle, veivät monet hänestä hyötyvät entiset opiskelijakaverit, sukulaiset tai kollegat.
Ciyonin äiti kuoli neljäkymmentä vuotta sitten äkillisesti, eikä mies vieläkään usko kuoleman olleen täysin luonnollinen. Hän ei ollut huomannut äitinsä voinnissa mitään omituista, mutta silti tuo vain löytyi kuolleena makuuhuoneensa lattialta, yllään pelkkä aamutakki. Pitkään Ciyon oli varma, että äiti oli murhattu, mikä ei ole lainkaan tavatonta jumalten keskuudessa.
Äidin kuolema ei yhtään helpottanut miehen tarvetta tulla hyväksytyksi, ja se sai hänet auttamaan muita vielä enemmän, jotta hän tuntisi olonsa sellaiseksi. Sitä jatkui pari vuosikymmentä, ja hän mittansa täyttyi vasta kymmenisen vuotta sitten, kun hänen ystävänsä Levi meni hänen nenänsä edestä naimisiin hänen pitkään epämääräisesti rakastamansa jumalattaren kanssa. Tokihan sen oli oltava hänenkin vikansa, sillä hän ei itse ollut puhunut tunteistaan naisen kanssa kovin tehokkaasti, mutta ystävän tekemänä se satutti Ciyonia kuitenkin valtavasti, sillä tämän olisi siitä voinut olettaa tienneen. Hän ei kuitenkaan kilttinä miehenä tehnyt asiasta numeroa, vaan vähin äänin siirtyi syrjemmälle nuolemaan haavojaan. Samalla hän kuitenkin tunsi menettäneensä ystävänsä, sillä tuo ei tuntunut huomaavan hänen ahdinkoaan asiasta. Niinpä mies ei ole tapauksen jälkeen pitänyt erityisemmin yhteyttä Unten jumalaan.
Pelien aikaansaamaa:
Ciyon on kohdannut puolidemonin, nuoren Elodie-tyttösen, vaikka kaikkien demonien piti olla hävitetty. Jumala on pitänyt tämän salaisuutena kaikilta hänen tutuiltaan, jopa tärkeimmältä ystävältään Qaheia Liavenilta, Rakkauden jumalattarelta.
Elämän jumala on kohdannut myös haasteita, sillä hänen tuleva vaimonsa, Scillana Artharen, jota hän kosi melkeinpä hetken mielijohteesta, on varsin mustasukkainen hänen ja Qaheian suhteesta. Lisäksi Ciyon on joutunut ottamaan yhteen Qaheian kanssa melkeinpä fyysisesti, kun yhytti tämän luvattomuuksista, joihin naisen yksinäisyys tämän ajoi.
Miehen sisällä on alkanut velloa omituisesti. Hänen tunteensa heittelevät ja tuntuvat pelottavan synkiltä, ja aiemmasta poiketen Ciyon on tunnistavinaan vihaa tunteiden joukossa.
Hänen suhteensa Leviin on parantunut ja he ovat taas yhtä läheisiä, kuin ennen.
Demonien toteuttaman Scillanan kaappauksen jälkeen Ciyon yhdisti, kuka on saattanut järjestää hänen vaimonsa kaappauksen ja hän raivostui. Hän paukkasi luostarille, aikeenaan vähintään kurmuuttaa vanha ystävänsä siitä hyvästä. Samalla Ciyon raivossaan tappoi ensimmäistä kertaa, ei yhtä tai kahta, vaan kymmeniä demoneita, jotka yrittivät estää raivostunutta Elämän jumalaa luostarille asti. Lucíen käytti hänelle antamaansa korvakorua ja imi itseensä Ciyonin voimia (2 taitopisteen verran) henkienergian muodossa. Lucíen on aiemmin siirtänyt omaa energiaansa Ciyoniin (mikä on aiheuttanut ailahtelevaisuutta), joten nyt kun Ciyon menetti omaa energiaansa, on hänessä suhteessa aika paljon enemmän entisen kuoleman energiaa.
Aikahypyn jälkeen:
Ciyonin Lucíenilta saama koru, jonka on tarkoitus auttaa häntä olemaan miehisempi, tuntuu vaikuttavan odottamattomasti Elämän jumalan luonteeseen. Hänelle on toki tullut enemmän ryhtiä, katseesta on tullut suorempi ja ylimääräinen hissuttelu on vähentynyt. Samalla mies on kuitenkin huomannut olevansa usein kireä, väsynyt tai jopa joustamaton. Ovatko nämä nyt niitä "miehisiä" piirteitä?
Ciyon ja Scillana eivät ole kahden vuoden avioliittonsa jälkeen saaneet lasta ja tämä huolettaa Ciyonia kovin...
Taidot:
Ciyonin taidot ovat voimakkaasti liitännäisiä hänen taikuuteensa. Hän on erittäin taitava loitsija, joka hallitsee voimansa valtavan hyvin. Mies osaa myös laulaa ja hän laulaakin mielellään.
Fyysinen voima: 1
Ciyon on fyysisesti varsin heikko, eikä hän osaa fyysisesti juuri mitään erikoista. Hän kantaa kaiken painavan yleensä taikuuden avulla, eikä hän käytä voimaa tappeluissakaan – hän ei nimittäin tappele.
Ketteryys: 1
Ciyonin ketteryys ei ole sen parempi, kuin fyysinen voimansakaan. Sen verran ketteryyttä hänestä löytyy, ettei hän vallan rappusiin kuole; hänen tasapainonsa on kuitenkin astetta parempi, sillä hän ratsastaa mielellään - ei hyvin, vaan mielellään.
Taikuus: 3
Teleportaation lisäksi: luomis-, telepatia- ja henkienergian projektointitaikuus. Taikuudessa Ciyon onkin vastavuoroisesti äärimmäisen väkevä, jopa jumalten mittapuulla. Hänen taikuudestaan monipuolisinta on henkienergian projektointitaikuus, mutta onpa hän etevä myös mm. parannusloitsuissa luomistaikuuden kautta, jopa kuolleiden herättäminen massoittain onnistuisi varsin mutkitta tältä Elämän jumalalta (tähän hän on kuitenkin liian tunnollinen). Hän osaa myös siirtää omaa henkienergiaansa toisiin, ja voi siten esimerkiksi antaa muille voimia näiden sitä tarvitessa ilman näköyhteyttäkään. Hänen erikoistaitonaan voisi myös pitää sitä, että hän projektointitaikuuden avulla voi liikutella eläviäkin olentoja samalla tavalla kuin esineitä - ja muokata miksei fyysinen muokkaaminenkin onnistuisi. Todella vahvan tahdon omaava olento voi toki yrittää estää jumalan tekosia, ja mitä vahvempi toinen osapuoli on taikuudeltaan, sitä haastavampi tämä tehtävä Ciyonille on. Hän tiedostaa, että hänellä olisi valta telepatian ja projektointitaikuuden avulla hallita elävää olentoa kokonaan, mutta hänelle riittää tieto siitä, että hän pystyisi siihen: hän ei koskaan alistuisi niin alas... Ehkä.
Asioiden siirtely, suojaavat aurat ja muut melko yleisesti tiedetyt ja osatut hienoudet hän hallitsee myös. Jumala kykenee myös puhumaan toisille pitkänkin matkan päästä telepaattisesti, kunhan hän tuntee tai tietää henkilön entuudestaan: muussa tapauksessa hänen on nähtävä tämä.
Ciyon kykenee luomistaikuudella luomaan tulta ja vettä, sekä hallitsemaan niitä sekä maata ja ilmaa projektointitaikuuden avulla ihan kätevästi. Salamoita hän ei käsitä, ja pysytteleekin niistä visusti erossa.
Kasveilla on tapana alkaa mystisesti rehevöityä, ihmisten sairauksilla parantua ja syntyvien lasten selviytymismahdollisuuksilla kasvaa Ciyonin ollessa alueella. Kuten olettaa saattaa, hänen kartanonsa puutarha on varsin vehreä ja runsas, eivätkä hänen palvelijansa ole juuri koskaan sairaina.
Kaikesta osaamisestaan huolimatta hän ei lähtökohtaisesti kehuskele taidoillaan, vaikka tietää kyllä olevansa taitava. Mies pitää aktiivisesti taitojaan yllä ja koittaa hioa niitä vielä parempaan suuntaan, ja opettaa mielellään myös muita paremmiksi magian käyttäjiksi.
Menetettyään voimiaan yhteensä kahden taitopisteen verran (aiemmin hänen taikuutens oli 5), ovat hänen osaamansa taikuuden osa-alueet teleportaatio, telepatia, telekinesia sekä luomistaikuus. Hän on yhä taitava, sillä hänellä on valtavasti tietotaitoa taikomiseen, mutta esimerkiksi hänen aiemmin osaamastaan projektointitaikuudesta jäljellä on vain telekinesian eri osa-alueet. Kaikki on skaalautunut alas. Hänen todellisia voimiaan ei juuri nyt osaa sanoa, sillä hän on loukussa Lucíenin luostarin alaisissa katakombeissa kaulassaan taikomista estävä panta. Aika siis näyttää.
Oppineisuus: 3
Ciyon osaa sellaiset asiat, jotka hänen täytyykin. Hän ei puhu todellakaan kaikkia ihmisten kieliä, mutta yleisimpiä kyllä: tästäkin on lähinnä kiittäminen pitkästä iästä, jonka aikana hänelä on ollut ylenmäärin aikaa opetella kantapään kautta kielten kiemuroista. Hän tietää parantamisesta, lisääntymisestä ja muista asioista, jotka ovat oleellisia hänen ammattinsa suhteen. Historia ei tätä jumalaa kiinnosta pätkän vertaa, mutta hän tietää sen, mitä kaikkien jumalten oletetaan tietävän. Tähtitiede, matematiikka ja muut vastaavat ovat hänestä pitkästyttäviä.
Viisaus: 3
Ciyon on melko taitava hahmottamaan kokonaiskuvia, oli kyse sitten ihmisten syntyvyydestä, tekojen seurauksista ja syistä tai sukujen kiistoista. Hän ei usko sokeasti joko hyvyyteen tai pahuuteen, vaan ymmärtää, että on olemassa myös harmaita alueita, joiden tulkinta on vaikeaa. Oman itsensä kohdalla hän ei kuitenkaan näe asioita yhtä selkeästi.
Miehellä on jumalaksi erityisen luja yhteys luontoon, osittain jo ihan siitä syystä, että hän on Elämän jumala. Hän viihtyy luonnon helmassa ennemmin kuin kaupunkien sykkeessä.
Karisma: 3
Hän ei ole syntyjään karismaattisimmasta päästä jumalia, mutta hän on viime vuosina päässyt puhumisen makuun. Hänen vaimonsa osaa puhua hyvin ja hänestä on muutenkin irronnut yllättävää sanavalmiutta ja ryhtiä, jonka alkuperä on hieman hämärän peitossa. Hän ei ole erityisen hyvä manipuloimaan tai uhkailemaan, mutta ei jää sanattomaksi riitatilanteissa. Ciyonia pidetään luotettavana, joten hänen sanaansa uskotaan todella helposti. Omat sisäiset tunteensa hän osaa salata häiritsevän hyvin.
Yhteensä 14, 3 pistettä varaa kehittyä.
Ciyonin taidot ovat voimakkaasti liitännäisiä hänen taikuuteensa. Hän on erittäin taitava loitsija, joka hallitsee voimansa valtavan hyvin. Mies osaa myös laulaa ja hän laulaakin mielellään.
Fyysinen voima: 1
Ciyon on fyysisesti varsin heikko, eikä hän osaa fyysisesti juuri mitään erikoista. Hän kantaa kaiken painavan yleensä taikuuden avulla, eikä hän käytä voimaa tappeluissakaan – hän ei nimittäin tappele.
Ketteryys: 1
Ciyonin ketteryys ei ole sen parempi, kuin fyysinen voimansakaan. Sen verran ketteryyttä hänestä löytyy, ettei hän vallan rappusiin kuole; hänen tasapainonsa on kuitenkin astetta parempi, sillä hän ratsastaa mielellään - ei hyvin, vaan mielellään.
Taikuus: 3
Asioiden siirtely, suojaavat aurat ja muut melko yleisesti tiedetyt ja osatut hienoudet hän hallitsee myös. Jumala kykenee myös puhumaan toisille pitkänkin matkan päästä telepaattisesti, kunhan hän tuntee tai tietää henkilön entuudestaan: muussa tapauksessa hänen on nähtävä tämä.
Ciyon kykenee luomistaikuudella luomaan tulta ja vettä, sekä hallitsemaan niitä sekä maata ja ilmaa projektointitaikuuden avulla ihan kätevästi. Salamoita hän ei käsitä, ja pysytteleekin niistä visusti erossa.
Kasveilla on tapana alkaa mystisesti rehevöityä, ihmisten sairauksilla parantua ja syntyvien lasten selviytymismahdollisuuksilla kasvaa Ciyonin ollessa alueella. Kuten olettaa saattaa, hänen kartanonsa puutarha on varsin vehreä ja runsas, eivätkä hänen palvelijansa ole juuri koskaan sairaina.
Kaikesta osaamisestaan huolimatta hän ei lähtökohtaisesti kehuskele taidoillaan, vaikka tietää kyllä olevansa taitava. Mies pitää aktiivisesti taitojaan yllä ja koittaa hioa niitä vielä parempaan suuntaan, ja opettaa mielellään myös muita paremmiksi magian käyttäjiksi.
Oppineisuus: 3
Ciyon osaa sellaiset asiat, jotka hänen täytyykin. Hän ei puhu todellakaan kaikkia ihmisten kieliä, mutta yleisimpiä kyllä: tästäkin on lähinnä kiittäminen pitkästä iästä, jonka aikana hänelä on ollut ylenmäärin aikaa opetella kantapään kautta kielten kiemuroista. Hän tietää parantamisesta, lisääntymisestä ja muista asioista, jotka ovat oleellisia hänen ammattinsa suhteen. Historia ei tätä jumalaa kiinnosta pätkän vertaa, mutta hän tietää sen, mitä kaikkien jumalten oletetaan tietävän. Tähtitiede, matematiikka ja muut vastaavat ovat hänestä pitkästyttäviä.
Viisaus: 3
Ciyon on melko taitava hahmottamaan kokonaiskuvia, oli kyse sitten ihmisten syntyvyydestä, tekojen seurauksista ja syistä tai sukujen kiistoista. Hän ei usko sokeasti joko hyvyyteen tai pahuuteen, vaan ymmärtää, että on olemassa myös harmaita alueita, joiden tulkinta on vaikeaa. Oman itsensä kohdalla hän ei kuitenkaan näe asioita yhtä selkeästi.
Miehellä on jumalaksi erityisen luja yhteys luontoon, osittain jo ihan siitä syystä, että hän on Elämän jumala. Hän viihtyy luonnon helmassa ennemmin kuin kaupunkien sykkeessä.
Karisma: 3
Hän ei ole syntyjään karismaattisimmasta päästä jumalia, mutta hän on viime vuosina päässyt puhumisen makuun. Hänen vaimonsa osaa puhua hyvin ja hänestä on muutenkin irronnut yllättävää sanavalmiutta ja ryhtiä, jonka alkuperä on hieman hämärän peitossa. Hän ei ole erityisen hyvä manipuloimaan tai uhkailemaan, mutta ei jää sanattomaksi riitatilanteissa. Ciyonia pidetään luotettavana, joten hänen sanaansa uskotaan todella helposti. Omat sisäiset tunteensa hän osaa salata häiritsevän hyvin.
Yhteensä 14, 3 pistettä varaa kehittyä.
Tunnus: Ihmiset usein kuvaavat hänet (tai hänen olemuksensa) metaforisissa maalauksissa kastepukuun puettuna lapsena. Lisäksi häntä kuvataan lehtevänä lehmuspuuna.
Alaisina toimivia pikkujumalia: (tehkää näitä pls! <'D )
~ Hedelmällisyyden pikkujumala,
~ Eläinten pikkujumalia,
~ Tautien/sairauksien pikkujumala (paino niiden parantamisella)
~ Metsän pikkujumalia
~ Sekä monia muita~
Muuta:
Ciyon on muuttunut paljon Lucíenin vietyä häneltä henkienergiaa yhteensä kahden taikuuspisteen verran sekä siirrettyään tuon omaa energiaa häneen. Alla olevassa kuvassa Ciyon ennen muutosta.
Ciyonin lauluääni:Vähän osviittaa Ciyonin äänestä.