Post by Deleted on Jun 9, 2022 18:26:14 GMT 2
Gilmar Arkobat
[Rotu]
Ihminen
[Ikä]
31
[Sukupuoli]
Mies
[Perhe]
Gilmar syntyi keskituloisen puusepän, Andreas Arkobatin, kolmanneksi pojaksi. Hänen isoveljensä ovat Timothy ja Marius Arkobat, joista Marius on vanhempi. Gilmarin äiti oli köyhän tilanomistajan tytär, Janita Velenzki. Janita on ollut kuolleena jo usean vuoden ajan, ja Mariuksen olinpaikasta ei kukaan tiedä, mutta Andreas ja Timothy jatkavat yhä verstaalla nöyränä puusepän ammatin harjoittamista.
[Maine]
Gilmar on jo pitkään toiminut salamurhaajana ja palkkionmetsästäjänä, ja hänen palvelunsa ovat tunnetut Mihrasin huonommilla seuduilla; Gilmar ei ole terävin palkkaterä, mutta asiakkaita riittää siitä huolimatta vuodesta toiseen. Harva kuitenkaan tuntee itse miehen, vaan useimmille hän on vain ne hupun varjoihin tavernan nurkassa kääriytyvät kasvot, joita koristavissa kelmeän harmaissa silmissä kiiluu jatkuva rahanahneuden pilke. Porttola on yksi Gilmarin suosikkipaikoista Mihrasissa, ja monet porttolan naisista kenties muistavat hymysuin raadollisista aiheista vitsailevan tummatukkaisen, parrakkaan miehen, joka niin monet kerrat on huolettomasti löysännyt kilisevän rahapussinsa nyörejä "yön naisille". Lihalliset himonsa tyydyttänyt Gilmar on myös usein post-kliimaksisessa raukeudessaan saattanut raottaa palkkamurhaajan maskiaan bordellien naisille, jotka tuntevatkin hänet paremmin kuin koko muu Mihras yhteensä. Paremmalle väelle Gilmar on tuntematon.
[Vaikutelma]
Tummat kiharat ja hillitty parta tekevät Gilmarista suorastaan komean näköisen rotevan miehen, joka päällisin puolin hehkuu maskuliinista elinvoimaa. Mutta kieron hymyn levitessä hänen suupielilleen ja kellastuneiden, vinojen hampaiden paljastuessa huulien alta, kaikkoaa puoleensavetävä viehätysvoima tästä tikarin terän hyvin tuntevasta miehestä. Gilmarin katse henkii viheliäisyyttä, ja hänen silmänsä tuntuvat aina etsivän seuraavaa selkää, johon tikarin voisi upottaa. Mies tarkkailee intensiivisesti lähettyvillään olevia ihmisiä, jotka usein kokevat värähtämättömän tuijotuksen ahdistavana. Gilmarin rentoutuessa murhamiehen ammatista kielivät piirteet kuitenkin hellittävät, ja niiden alta paljastuu huoleton vitsiniekka, joka taistelee pahojen tekojensa raskasta taakkaa vastaan huumorin keinoin. Kaikkien moraalittomien tekojensa keskellä Gilmar jaksaa edelleen nauraa itselleen, maailmalle ja sen kaaottiselle hullunkurisuudelle. Jotkut lumoutuvat tästä pinnan alta paljastuvasta nauravasta kulkurista, toiset taas passittaisivat hänet ilman kysymyksiä hullujen huoneelle.
[Ulkonäkö]
Miehen vartalo on roteva, leukalinja terävä ja otsa korkea. Niskaan ulottuvat tummat kiharat ja tiheäkasvuinen lyhyt parta, joka ympäröi kokonaisuudessaan Gilmarin suuta leviämättä kuitenkaan poskille taikka kaulalle, kehystävät Gilmarin kasvoja tehden hänestä sangen komean näköisen. Suussa istuvat hampaat ovat kuitenkin keltaiset ja pahasti vinossa. Ne sojottavat iljettävissä kulmissa ympäriinsä, ja niiden kellastunut väri tuo mieleen tulehtuneesta haavasta pursuavan mädän. Kapea kolmion muotoinen pala puuttuu Gilmarin oikeasta korvasta, joka on kaiketi repeytynyt aikoja sitten jossain epäonnisesti päättyneessä kahakassa. Gilmar pukeutuu päivittäin valkoiseen pellavapaitaan, mustaan punaisin raidoin kirjailtuun villatunikaan, lähes sukkamaisiin housuihin ja villisian nahkasta valmistettuihin tummanruskeisiin tossuihin. Kaiken vaatetuksensa ylle hän vetää mustan hupullisen viitan, jonka hopeinen solki esittää syöksyvää haukkaa.
[Asuinpaikka]
Mihrasin huonommat alueet, ei vakituista kotia. Yöpyy siellä missä kykenee ja minne hänet rahaa vastaan huolitaan majoittamaan.
[Uskonto]
Välittää lähinnä maallisista huolista eikä ole koskaan nähnyt elävää jumalaa. Ei usko kaaoslaisuuteen, vaan Gilmarin mielestä jokainen vastaa itse omista teoistaan, vastuuta ihmiskunnan kohtalosta on esimerkiksi turha sysätä vuosisata sitten Mihrasissa eläneen kenkäkauppiaan niskoille, koska hän joi eräänä tiistaina kymmenen olutta kahden sijaan. Ei ole koskaan nähnyt elävää jumalaa ja epäilee niiden sekä taikuuden olemassaoloa. Demonit Gilmar tietää oleviksi, koska on näitä aika ajoin metsästänyt maksavien talonpoikien puolesta, mutta ei näe näitä muina kuin epätavallisina luonnonoikkuina, jotka aiheuttavat turhan paljon harmia ihmisille. Gilmarin maailmankuva on erittäin rankasti rajoittunut Mihrasin kaupunkiin ja sen lähiseuduille.
[Suhde muihin rotuihin]
Välittää vain ihmisistä eikä niistäkään aina. Demonien metsästys tarjoaa paikoitellen hyvää tienestiä palkkamurhaajalle, mutta ne ovat luonnollisesti normaaleja ihmisiä vaativampia kohteita, joten Gilmar harrastaa demonijahtia erittäin harvoin. Ei ole koskaan nähnyt elävää jumalaa, joten ei ole niistä vielä mielipidettään muodostanut.
[Ammatti]
Palkkamurhaaja, palkkionmetsästäjä, hämärämies, rikollinen.
[Luonne]
Gilmar on hyvin puhelias ja keskustellessaan karkea ja ivallinen. Hän ei tunne hienovaraisuutta ja usein vitsailee kyseenalaisista asioista. Ammattiasioissa pragmaattinen ja suorasukainen: asiakas maksaa ja joku kuolee, katoaa tai vangitaan. Moraali ei kosketa Gilmaria, ja hän tekee kolikoidensa eteen lähes mitä vain kyselemättä turhia kysymyksiä. Vain lapset ovat hänen tikarinsa ulottumattomissa, heitä Gilmar ei suostu vahingoittamaan, etenkään jos tyttölapsista on kyse. Porttolaa mies rakastaa ja viettäisi kyetessään lopun elämänsä punaisten lyhtyjen loisteessa. Letukoilta hän ei kuitenkaan saa syvempää rakkautta, jota vaadittaisiin pitkäkestoisemman suhteen rakentamiseen, vaan Gilmar joutuu hukuttamaan huolensa yhden yön kosketuksiin vaikka syvälle haudattu kaipuu vetääkin häntä perhe-elämän puoleen. Rikollinen elämä syö Gilmaria vähitellen sisältä päin, mutta hän ei suostu sitä itsestänsä näkemään, vaan sen sijaan Gilmar puuduttaa tunnontuskaansa kumisevalla naurullaan. Heikoimmilla hetkillään Gilmar kokee itsensä umpikujaan ajetuksi ja loukkuun jääneeksi: hänellä ei ole enää pakoreittiä nykyisestä elämäntyylistään.
[Menneisyys]
Gilmar vietti nuoruutensa onnellisena isänsä verstaalla tehden isänsä kisällinä erilaisia puutöitä. Veljiensä kanssa hän usein ajautui ongelmiin kolmikon ilkikurisuuden vuoksi, mutta vielä tuolloin Gilmar oli onnellinen ja moraalintuntoinen poika. Äidin kuoltua keuhkokuumeeseen perhe kuitenkin hajosi, isä ratkesi juomaan, ja Marius lähti murheen saattelemana tuntemattomille teilleen. Timothy ja Gilmar jäivät käytännössä keskenään pyörittämään isänsä verstasta, mikä vaikutti nuoriin poikiin hätkähdyttävän eri tavoin. Gilmar ajautui rikolliselle tielle menetyksen tuottaman surun konkretisoituessa väkivaltaisuutena ja roihuavana vihana, kun taas Timothy puolestaan hukutti surunsa perityn ammatin toteuttamiseen, ja verstas pysyikin yksinään hänen ansiostaan pystyssä. Timothyn huomattua, millainen pikkurikollinen hänen veljestään oli kehittynyt, katkaisi hän välinsä Gilmariin kokonaan. Gilmar on siitä lähtien vältellyt isänsä verstasta, viettäen mieluiten aikansa Mihrasin huonommilla kaduilla.
[Taidot]
Fyysinen voima: 4
Ketteryys: 3
Taikuus: 0
Oppineisuus: 1
Viisaus: 2
Karisma: 2
Gilmar on erittäin roteva ja lihaksikas, mikä on hänen ammatissaan selviytymisen kannalta pakollista. Hänellä tosin vaikuttaisi olevan myös perinnöllistä taipumusta nopeaan lihaskasvuun. Ketteryydessä hän on keskinkertainen harjoituksen puutteesta johtuen, voima on taistelussa Gilmarin valttikortti tekniikan ja nopeuden sijaan. Taikuudesta Gilmar ei tiedä mitään, eikä ole eläessään nähnyt loitsua tehtävän. Gilmar on lukutaitoinen, mutta sen enempää akateemista osaamista ei isä puusepän työhön häneltä vaatinut, joten hän ei myöskään enempää opetellut. Gilmar arvostaa enemmän "katuviisautta" kuin akateemista tietoa. Viisaus on keskiverron alapuolella, Gilmar elää vahvasti hetkessä eikä murehdi ympäristönsä syvempiä syitä. Muita ihmisiä hän tulkitsee yleensä vain keplottelun ja huijaamisen vaatiman määrän, vaikkakin välillä Gilmarin inhimillisyys löytää tiensä kaiken karkeuden läpi saaden hänet ajattelemaan muita ihmisiä ja heidän sielunelämäänsä. Gilmar kykenisi varmasti parempaankin karismaattisuuden puolella, mutta hänen kiero olemuksensa tekee hänestä usein epämiellyttävää seuraa. Huono hammashygienia ei tietenkään auta asiaa...
[Rotu]
Ihminen
[Ikä]
31
[Sukupuoli]
Mies
[Perhe]
Gilmar syntyi keskituloisen puusepän, Andreas Arkobatin, kolmanneksi pojaksi. Hänen isoveljensä ovat Timothy ja Marius Arkobat, joista Marius on vanhempi. Gilmarin äiti oli köyhän tilanomistajan tytär, Janita Velenzki. Janita on ollut kuolleena jo usean vuoden ajan, ja Mariuksen olinpaikasta ei kukaan tiedä, mutta Andreas ja Timothy jatkavat yhä verstaalla nöyränä puusepän ammatin harjoittamista.
[Maine]
Gilmar on jo pitkään toiminut salamurhaajana ja palkkionmetsästäjänä, ja hänen palvelunsa ovat tunnetut Mihrasin huonommilla seuduilla; Gilmar ei ole terävin palkkaterä, mutta asiakkaita riittää siitä huolimatta vuodesta toiseen. Harva kuitenkaan tuntee itse miehen, vaan useimmille hän on vain ne hupun varjoihin tavernan nurkassa kääriytyvät kasvot, joita koristavissa kelmeän harmaissa silmissä kiiluu jatkuva rahanahneuden pilke. Porttola on yksi Gilmarin suosikkipaikoista Mihrasissa, ja monet porttolan naisista kenties muistavat hymysuin raadollisista aiheista vitsailevan tummatukkaisen, parrakkaan miehen, joka niin monet kerrat on huolettomasti löysännyt kilisevän rahapussinsa nyörejä "yön naisille". Lihalliset himonsa tyydyttänyt Gilmar on myös usein post-kliimaksisessa raukeudessaan saattanut raottaa palkkamurhaajan maskiaan bordellien naisille, jotka tuntevatkin hänet paremmin kuin koko muu Mihras yhteensä. Paremmalle väelle Gilmar on tuntematon.
[Vaikutelma]
Tummat kiharat ja hillitty parta tekevät Gilmarista suorastaan komean näköisen rotevan miehen, joka päällisin puolin hehkuu maskuliinista elinvoimaa. Mutta kieron hymyn levitessä hänen suupielilleen ja kellastuneiden, vinojen hampaiden paljastuessa huulien alta, kaikkoaa puoleensavetävä viehätysvoima tästä tikarin terän hyvin tuntevasta miehestä. Gilmarin katse henkii viheliäisyyttä, ja hänen silmänsä tuntuvat aina etsivän seuraavaa selkää, johon tikarin voisi upottaa. Mies tarkkailee intensiivisesti lähettyvillään olevia ihmisiä, jotka usein kokevat värähtämättömän tuijotuksen ahdistavana. Gilmarin rentoutuessa murhamiehen ammatista kielivät piirteet kuitenkin hellittävät, ja niiden alta paljastuu huoleton vitsiniekka, joka taistelee pahojen tekojensa raskasta taakkaa vastaan huumorin keinoin. Kaikkien moraalittomien tekojensa keskellä Gilmar jaksaa edelleen nauraa itselleen, maailmalle ja sen kaaottiselle hullunkurisuudelle. Jotkut lumoutuvat tästä pinnan alta paljastuvasta nauravasta kulkurista, toiset taas passittaisivat hänet ilman kysymyksiä hullujen huoneelle.
[Ulkonäkö]
Miehen vartalo on roteva, leukalinja terävä ja otsa korkea. Niskaan ulottuvat tummat kiharat ja tiheäkasvuinen lyhyt parta, joka ympäröi kokonaisuudessaan Gilmarin suuta leviämättä kuitenkaan poskille taikka kaulalle, kehystävät Gilmarin kasvoja tehden hänestä sangen komean näköisen. Suussa istuvat hampaat ovat kuitenkin keltaiset ja pahasti vinossa. Ne sojottavat iljettävissä kulmissa ympäriinsä, ja niiden kellastunut väri tuo mieleen tulehtuneesta haavasta pursuavan mädän. Kapea kolmion muotoinen pala puuttuu Gilmarin oikeasta korvasta, joka on kaiketi repeytynyt aikoja sitten jossain epäonnisesti päättyneessä kahakassa. Gilmar pukeutuu päivittäin valkoiseen pellavapaitaan, mustaan punaisin raidoin kirjailtuun villatunikaan, lähes sukkamaisiin housuihin ja villisian nahkasta valmistettuihin tummanruskeisiin tossuihin. Kaiken vaatetuksensa ylle hän vetää mustan hupullisen viitan, jonka hopeinen solki esittää syöksyvää haukkaa.
[Asuinpaikka]
Mihrasin huonommat alueet, ei vakituista kotia. Yöpyy siellä missä kykenee ja minne hänet rahaa vastaan huolitaan majoittamaan.
[Uskonto]
Välittää lähinnä maallisista huolista eikä ole koskaan nähnyt elävää jumalaa. Ei usko kaaoslaisuuteen, vaan Gilmarin mielestä jokainen vastaa itse omista teoistaan, vastuuta ihmiskunnan kohtalosta on esimerkiksi turha sysätä vuosisata sitten Mihrasissa eläneen kenkäkauppiaan niskoille, koska hän joi eräänä tiistaina kymmenen olutta kahden sijaan. Ei ole koskaan nähnyt elävää jumalaa ja epäilee niiden sekä taikuuden olemassaoloa. Demonit Gilmar tietää oleviksi, koska on näitä aika ajoin metsästänyt maksavien talonpoikien puolesta, mutta ei näe näitä muina kuin epätavallisina luonnonoikkuina, jotka aiheuttavat turhan paljon harmia ihmisille. Gilmarin maailmankuva on erittäin rankasti rajoittunut Mihrasin kaupunkiin ja sen lähiseuduille.
[Suhde muihin rotuihin]
Välittää vain ihmisistä eikä niistäkään aina. Demonien metsästys tarjoaa paikoitellen hyvää tienestiä palkkamurhaajalle, mutta ne ovat luonnollisesti normaaleja ihmisiä vaativampia kohteita, joten Gilmar harrastaa demonijahtia erittäin harvoin. Ei ole koskaan nähnyt elävää jumalaa, joten ei ole niistä vielä mielipidettään muodostanut.
[Ammatti]
Palkkamurhaaja, palkkionmetsästäjä, hämärämies, rikollinen.
[Luonne]
Gilmar on hyvin puhelias ja keskustellessaan karkea ja ivallinen. Hän ei tunne hienovaraisuutta ja usein vitsailee kyseenalaisista asioista. Ammattiasioissa pragmaattinen ja suorasukainen: asiakas maksaa ja joku kuolee, katoaa tai vangitaan. Moraali ei kosketa Gilmaria, ja hän tekee kolikoidensa eteen lähes mitä vain kyselemättä turhia kysymyksiä. Vain lapset ovat hänen tikarinsa ulottumattomissa, heitä Gilmar ei suostu vahingoittamaan, etenkään jos tyttölapsista on kyse. Porttolaa mies rakastaa ja viettäisi kyetessään lopun elämänsä punaisten lyhtyjen loisteessa. Letukoilta hän ei kuitenkaan saa syvempää rakkautta, jota vaadittaisiin pitkäkestoisemman suhteen rakentamiseen, vaan Gilmar joutuu hukuttamaan huolensa yhden yön kosketuksiin vaikka syvälle haudattu kaipuu vetääkin häntä perhe-elämän puoleen. Rikollinen elämä syö Gilmaria vähitellen sisältä päin, mutta hän ei suostu sitä itsestänsä näkemään, vaan sen sijaan Gilmar puuduttaa tunnontuskaansa kumisevalla naurullaan. Heikoimmilla hetkillään Gilmar kokee itsensä umpikujaan ajetuksi ja loukkuun jääneeksi: hänellä ei ole enää pakoreittiä nykyisestä elämäntyylistään.
[Menneisyys]
Gilmar vietti nuoruutensa onnellisena isänsä verstaalla tehden isänsä kisällinä erilaisia puutöitä. Veljiensä kanssa hän usein ajautui ongelmiin kolmikon ilkikurisuuden vuoksi, mutta vielä tuolloin Gilmar oli onnellinen ja moraalintuntoinen poika. Äidin kuoltua keuhkokuumeeseen perhe kuitenkin hajosi, isä ratkesi juomaan, ja Marius lähti murheen saattelemana tuntemattomille teilleen. Timothy ja Gilmar jäivät käytännössä keskenään pyörittämään isänsä verstasta, mikä vaikutti nuoriin poikiin hätkähdyttävän eri tavoin. Gilmar ajautui rikolliselle tielle menetyksen tuottaman surun konkretisoituessa väkivaltaisuutena ja roihuavana vihana, kun taas Timothy puolestaan hukutti surunsa perityn ammatin toteuttamiseen, ja verstas pysyikin yksinään hänen ansiostaan pystyssä. Timothyn huomattua, millainen pikkurikollinen hänen veljestään oli kehittynyt, katkaisi hän välinsä Gilmariin kokonaan. Gilmar on siitä lähtien vältellyt isänsä verstasta, viettäen mieluiten aikansa Mihrasin huonommilla kaduilla.
[Taidot]
Fyysinen voima: 4
Ketteryys: 3
Taikuus: 0
Oppineisuus: 1
Viisaus: 2
Karisma: 2
Gilmar on erittäin roteva ja lihaksikas, mikä on hänen ammatissaan selviytymisen kannalta pakollista. Hänellä tosin vaikuttaisi olevan myös perinnöllistä taipumusta nopeaan lihaskasvuun. Ketteryydessä hän on keskinkertainen harjoituksen puutteesta johtuen, voima on taistelussa Gilmarin valttikortti tekniikan ja nopeuden sijaan. Taikuudesta Gilmar ei tiedä mitään, eikä ole eläessään nähnyt loitsua tehtävän. Gilmar on lukutaitoinen, mutta sen enempää akateemista osaamista ei isä puusepän työhön häneltä vaatinut, joten hän ei myöskään enempää opetellut. Gilmar arvostaa enemmän "katuviisautta" kuin akateemista tietoa. Viisaus on keskiverron alapuolella, Gilmar elää vahvasti hetkessä eikä murehdi ympäristönsä syvempiä syitä. Muita ihmisiä hän tulkitsee yleensä vain keplottelun ja huijaamisen vaatiman määrän, vaikkakin välillä Gilmarin inhimillisyys löytää tiensä kaiken karkeuden läpi saaden hänet ajattelemaan muita ihmisiä ja heidän sielunelämäänsä. Gilmar kykenisi varmasti parempaankin karismaattisuuden puolella, mutta hänen kiero olemuksensa tekee hänestä usein epämiellyttävää seuraa. Huono hammashygienia ei tietenkään auta asiaa...