Post by Deleted on Jun 20, 2019 9:29:49 GMT 2
Nimi: Livius Shyama
Rotu: Demoni
Ikä: 31v.
Skp: Koiras
Perhe: Isä Shyama elossa, äiti Aquila elossa.
Taikuus
Livius harjoittaa uhritaikuuden elvytäviä osapuolia. Mies harjoittelee yhä ahkerasti, mutta kykenee parantamaan ruhjeita.
Asuinpaikka
Asustaa Inei suvun Esfirin kartanossa, joka sijaitsee Esfir saarella Mihrasin saaristossa. Miehellä on oma huone palvelihjoiden tiloissa.
Suhtautuminen muihin rotuihin
Lähes kaikkiin Livius suhtautuu kohteliaisuudella ja suorapuheisuudella. Hänelle on yhdentekevää onko kyseessä ihminen, siunattu, demoni taikka jumala. Kaikki ansaitsevat yhtälailla ystävällisyyttä ja totuuden kuulemista.
Jumalista taikka siunatuista Livius ei ole tietoinen, eikä pahemmin usko ihmisten uskontoihin, mutta jos taikuutta näkisi jonkun ihmisen tekevän ei se olisi miehelle mikään maata järisyttävä näky. Osaahan hän itsekin taikuutta, joten miksi ei ihminenkin?
Ammatti/elinkeino/asema
Livius toimii henkilökohtaisena palvelijana Slava Grisha Ineille. Mihen työnkuvaan kuuluu sairastelevan isännän huolenpito, ruoan tarjoilu, seuranpito, viihdyttäminen, mitä vain isäntä häneltä halajaa hän tulee sen tekemään.
Maine
Livius ei ole tunnettu Esfirin kartanon ulkopuolella. Kartanon muu palvelusväki uskoo miehen demonisuuden olevan kirous, joka on vain miehen ovela vale pitää totuus salassa. Osa palvelijoista ei välitä kirouksesta, mutta osa varoo ja kenties pelkääkin miestä. Livius on nimittäin uskotellut näille muutamalle pelkurille, että kirous on tarttuvaa, jos sen ulkopuolisille paljastaa.
Vaikutelma
Liviuksesta saa yleisen palvelijan vaikutelman, joka ei puhu ennen kuin siihen on lupa tai hänelle puhutaan, mutta ei niin virallisissa tilanteissa on mies yhtälailla kohtelias, sekä suorapuheinen.
Ulkonäkö
Ihmisenä: Liviuksella on pituutta 178cm ja painoa 75kg. Miehen kroppa on solakka. Ihon sävy on varsin vaalea. Kasvojen rakenne on kapealinjainen, nenä suora ja pitkä, sekä silmät kapeat ja väriltään lähes mustat. Osa piirteistä viittaa ulkolaiseen perimään.
Hiukset yltävät olkapäiden yli, mutta yleestä Livius pitää hiuksiaan letillä. Vaatekerta miehellä on palvelijan virkaan sopivat siistit kauluspaita ilmavine hihoineen, joista valo kuultaa läpi, ruskeat liivit kultanappeineen, korkea vyötäröiset pukuhiusut, sekä ruskeaa nahkaa olevan pukukengät.
Miehen käsivarsissa ja toisinaan kämmenissä näkee siteitä useiden haavojen takia, joiden avulla hän on harjoittanut uhritaikuuttaan vuodattamalla verta.
Demonina: Liviuksen kasvot ovat ainoat jotka pysyvät tunnistettavina ihmiseksi, kaikki muu vartalosta on tummansinisten höyhenien peitossa, jotka taittavat violetin sävyjä valoon osuessaan. Käsivarretmuodostuvat siiviki, joilla hän kykenee vain liitämään. Siipien lomasta pilkottaa ihmismäiset teräväkyntiset kädet. Alaruumis on linnun jalkojen malliset ja perää koristaa pitkä liehuva pyrstö. Pituutta Liviuksella tässä muodossa on 180cm ja painoa 79kg. Siipien kärkiväli on lähelle neljä metriä.
Eläimenä: Eläimenä Livius painaa noin 480g ja siipien kärkiväli on 80cm. Sulkien sävy on sama tummansininen ja pitkä pysrtö koristaa perää.
Luonne
Luonteeltaan Livius on kohtelias ja suorapuheinen. Hän ei häpeile puhua tunteistaan taikka huomauttamaan, jos jolla kulla on kravaatti vinossa, ehkä hän jopa suoristaa sen. Miehessä on hiukan pakko-oireisen häiriön vikaa, hänelle on tärkeää siisteys ja symetrisyys. Siksi Liviuksesta on tullut oiva palvelija, joka osaa huolehtia isäntänsä elintiloista, kuin myös isännän ulkonäöstä.
Livius on myös hyvin lojaali niille joista välittää suuresti, tällä hetkellä kaikista tärkein hänelle on isäntä Slava, jonka vuoksi hän tekisi mitä vain. Kyseessä on horjumaton lojaalisuus, jonka tähden mies jopa tappaisi. Demonin luonto voi olla iso syypää tähän luonteenpiirteeseen. Livius on oppinut lojaalisuutensa itsestään, häntä ei ole koulutettu taikka kuritettu taikka aivopesty noudattamaan käskyjä. Hän osaa valita itse ketkä ansiatsevat hänen lojaalisuutensa ja pysyy siinä vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Livius on onnellisimillaan ollessaan isäntänsä rinnalla ja kurjimillaan kun joutuu olemaan tuosta erossa pohtien onko Slavalla kaikki hyvin.
Menneisyys
Livius syntyi kaukana Mihrasista meren tuolla puolen maassa, jossa demonisuus ei ollut kytköksissä vahvasti saatanallisiin olentoihin. Demonit olivat mystisiä olentoja, joiden eläimellisellä ruumiilla uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Näistä syistä demonit olivat vainottuja ja yhtälaisesti kuolevaa kansaa kuin Mihrasissa.
Livius onnekseen syntyi demoniyhteisöön, joka oli onnistunut löytämään suojaisan alueen elää kaukana ihmisistä. Liviuksen isä Shyama omasi perheen, joka koostui kolmesta naaraasta, joista yksi oli Liviuksen äiti Aquila. Nuorella demonilla oli useita sisko- ja velipuolia, mutta oli yksin ainoa Aquilan lapsi.
Liviuksen elämä oli huoletonta aina 14-vuotiaaksi asti, kunnes eräänä päivänä pikku demoniyhteisö löydettiin. Pakokauhu valtasi yhteisön, jonka rytinässä Livius napattiin. Onnekseen nuorukaisen nappasi muuan kauppamies, joka uskoi demonien kasvatukseen sen sijaan kuin olisi hakannut nämä palasiksi. Kasvatus oli kuitenkin enemmän orjuutta pienessä häkissä.
Kauppias myi Liviuksen eteenpäin uteliaalle ostajalle, joka oli meren tuolta puolen ja tahtoi näyttää tämän ihmeellisen olennon kotikaupungissaan Mihrasissa.
Livius lastattiin ison kauppalaivan ruumaan, jonka mukana nuorukainen matkasi meren yli Mihrasiin. Satamaan päästyään antoi Liviuksen ostanut mies käskyn parille merimiehelle avata lintuihmisen häkki ja kahlita tämä. Se oli iso virhe. Häkin auetessa käytti demoni tilaisuuden hyvkseen ja muutti muotoaan linnuksi, jota miehet eivät olleet osanneet aavistaa. Hän liiti ulos laivasta kohti edessä avautuvaa kaupunkia, jonka takana avautui laakso, mutta laaksoon asti Livius ei ennättänyt. Hän näytti eksoottiselta linnulta, joka tietenkin herätti monen ihmisen mielenkiinnon ja seuraavassa hetkessä näki Livius pimeyttä joutuessaan säkin syövereihin. Hän oli paniikissaan lentänyt katutasolla.
Merimiehet, jotka olivat Liviuksen kuljettaneet merten yli yrittivät tietenkin etsiä kalliin kauppatavaran takaisin käsiinsä, mutta eihän kukaan moisia sekopäitä uskonut. Höyhenpeitteinen poika, kuinka absurdia, mutta huhut kyllä levisivät Mihrasissa ja Liviuksesta tuli tietämättään pieni myytti.
Onni ei tahtonut olla nuorukaisen puolella, hän joutui jälleen häkkiin, joka oli tällä kertaa pienempi. Uusi häkkilintu lahjoitettiin Inein aatelisperheen nuorelle isännälle, joka oli vain 10-vuotias. Livius panikoi, hän tahtoi ulos häkistä, vain muutamassa tunnissa hän joutuisi muuttamaan muotoaan. Nuori aatelispoika näki linnun hädän ja tunsi sääliä lintu parkaa kohtaan. Demonin yllätykseksi poika kantoi häkin puutarhaan ja avasi hänelle häkinoven. Ihmeissään Livius tuijotti ihmispoikaa, tuo oli ensimmäinen ihminen joka oli hänet vapauttanut vapaaehtoisesti. Sirkuttaen pojalle kiitoksena Livius nousi siivilleen ja liisi korkealle taivaalle vapauteen.
Vapaus ei kuitenkaa tuntunut onnelle, hän oli kaukana kotoa ja aivan yksin. Lähimetsä oli täynnä outoja kasveja, oli suorastaan stressaavaa kerätä ruokaa josta ei tiennyt mitään. Mikä oli myrkyllistä, mikä syötävää. Apua vailla päätti Livius palata aatelispojan luokse lintuhahmossaan. Hänestä tuntui, että tuo oli ainoa johon hän kykeni luottamaan.
Poika ilahtui linnun näkemisestä ja pian Liviuksen visiiteista tuli tapa. Pojan nimi oli Slava ja tuo ruokki hänelle siemeniä, sekä marjoja, joiden perusteella nuori demoni itse oppi tunnistamaan metsän antimet. He leikkivät yhdessä, lauloivat yhdessä, Livius oppi paljon aatelisten elämästä ollessaan Slavan kanssa. Slava antoi lintu ystävälleen nimen Dinesha ja opetti linnulle myös muutaman käskyn, joiden perusteella Livius tiesi mennä piiloon taikka palata.
Näitä leikkejä kesti kokonaiset kymmenen vuotta, kunnes yllättäen Slavan alkoi sairastelemaan. Se tietenkin sai Liviuksen huolestumaan, ei hän voisi menettää ainoaa ystäväänsä. Aatelisen sairastumisen myötä muu suku päätti sijoittaa nuorukaisen asumaa Esfir saarelle missä tuo saisi olla rauhassa. Todellisuudessa nuo vain tahtoivat Slavan pois helmoistaan.
Livius ei voinut vain katsoa sivusta, kun hänen ystävänsä kärsi. Slava oli auttanut häntä aiemmin, oli hänen vuoronsa maksaa takaisin.
Livius oli Mihrasissa elämiensä vuosien aikana tavannut muitakin demoneja ja oppinut noilta ihmishahmoon muuttumisen. Nuo olivat myös näyttäneet hänelle uhritaikuutta, jonka salat Livius tahtoi itsekin oppia, elvytystaikuus kuulosti juuri siltä mitä Slava tarvitsi. Opittuaan uhritaikuuden alkeet suuntasi Livius Esfirin kartanolle ja ilmoitti tahtovansa palvelijan pestin. Demoni ei tiennyt tarkalleen miksi Slava hänet palkkasi paljoa jahkailematta.
Livius sai tehtäväkseen toimia aatelisnuorukaisen henkilökohtaisenapalvelijana. Työ oli varsin mieluisaa, mutta tietenkin demonimuoto oli suunnaton riski. Hän oli antanut tarkat kriteerit sille milloin kykeni työskentelemään. Vain neljä kertaa viikossa, sillä se oli maximi määrä päiviä putkeen mitä hän kykeni muuttumaan ihmishahmoonsa ja sekin oli varsin tiukille menemistä. Aina neljännen päivän lopulla Livius vaikutti uupuneelta ja näytti kalpeltakin kuin kärsisi verenhukasta. Hän puski itsensä koville Slavan tähden ja puskee edelleen. Loput viikosta hän eli lukittautuneena omaan huoneeseensa tai jopa katosi mystisesti, palaten aina seuraavan viikon alussa.
Liviuksen suunnitelma toimi hyvin puolen vuoden ajan kunnes hän teki virheen ja unohti lukita huoneensa oven. Kartanon piika sattumalta huomasi raolleen jääneen oven ja kurkistaessaan mielenkiinnosta oven raosta näki tämä vuoteella uupuneen höyhenpeitteisen Liviuksen. Siitä tietenkin seurasi paniikki, jonka myötä piika hälyytti talon muut palvelijat paikalle. Tietenkin häntä luultiin joksikin helvetilliseksi olennoksi. Ennen kuin renki seivästi Liviuksen lattiaan kiinni sai hän hätäisesti selitettyä kyseessä olevan kirous. Hän oli nuorena tehnyt pilkkaa noidasta, joka oli kironnut hänet höyhenpukuun, joka katoaisi hänen tehdessä hyviä tekoja, mutta se ei ikinä katoaisi täysin. Livius myös varoitti, jos hänen kirrouksestaan lavertelisi kenellekään, joka ei hänen höyhenpeitettään olisi nähnyt, lankeaisi kirous lavertelijan ylle. Tämä oli saanut muun palvelusväen hiljaiseksi, tämän myötä osa ryhtyi varomaan miestä, mutta osa ei välittänyt. Esimerkiksi vanha keittäjätär ei ollut kirouksesta moksiskaan, tuo vain totesi olevansa liian vanha pelkäämään moisia, mutta mielellään piti kirouksen salassa.
Isännälle kirouksesta ei kukaan tietenkään kertonut lavertelun pelossa, olihan Slava maannut tuolloin sairasvuoteellaan eikä ollut nähnyt Liviuksen demoni muotoa.
Tänä päivänä Livius on saanut jatkaa rauhassa isäntänsä ja rakkaimman ystävänsä huolenpitoa. Mikään ei tule heidän väliinsä, sekä hän tulee parantamaan Slavan uhritaikuudellaa, vaikka se maksaisi hänen oman henkensä.
Taitopisteet
Fyysinen voima: 1
Livius ei ole ikinä turvautunut fyysisiin voimiinsa, joten ei ole nähnyt tarvetta niiden kehittämiseen.
Ketteryys: 4
Liitäminen ja ketterät linunkoivet ovat fyysisen osa-alueen vahvuus.
Taikuus: 2
Livius harjoittelee yhä uhritaikuutta ja on edistynyt eniten ruhjeiden parannuksessa.
Oppineisuus: 1
Livius on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan seuraamalla aikoinaan lintuna nykysen isäntänsä opiskelua.
Viisaus: 4
Älliä Liviukselta löytyy paljon, mutta sosiaalisissa tilanteissa ällin voi kyseenalaistaa miehen puhuessa mielipiteensä ääneen.
Karisma: 2
Livius on hyvin hillitty, eikä sinällään välitä karismaattisuudesta.
Yhteensä 14, varaa kehittya 1.
Muuta
- Keksi itselleen sukunimen Shyama isänsä mukaan pitääkseen uskottavan ihmishahmonsa yllä.
- Livius on lähinnä kasvissyöjä, mutta syö ötököitä.
- Osaa laulaa ja vihellellä sävelmiä.
Rotu: Demoni
Ikä: 31v.
Skp: Koiras
Perhe: Isä Shyama elossa, äiti Aquila elossa.
Taikuus
Livius harjoittaa uhritaikuuden elvytäviä osapuolia. Mies harjoittelee yhä ahkerasti, mutta kykenee parantamaan ruhjeita.
Asuinpaikka
Asustaa Inei suvun Esfirin kartanossa, joka sijaitsee Esfir saarella Mihrasin saaristossa. Miehellä on oma huone palvelihjoiden tiloissa.
Suhtautuminen muihin rotuihin
Lähes kaikkiin Livius suhtautuu kohteliaisuudella ja suorapuheisuudella. Hänelle on yhdentekevää onko kyseessä ihminen, siunattu, demoni taikka jumala. Kaikki ansaitsevat yhtälailla ystävällisyyttä ja totuuden kuulemista.
Jumalista taikka siunatuista Livius ei ole tietoinen, eikä pahemmin usko ihmisten uskontoihin, mutta jos taikuutta näkisi jonkun ihmisen tekevän ei se olisi miehelle mikään maata järisyttävä näky. Osaahan hän itsekin taikuutta, joten miksi ei ihminenkin?
Ammatti/elinkeino/asema
Livius toimii henkilökohtaisena palvelijana Slava Grisha Ineille. Mihen työnkuvaan kuuluu sairastelevan isännän huolenpito, ruoan tarjoilu, seuranpito, viihdyttäminen, mitä vain isäntä häneltä halajaa hän tulee sen tekemään.
Maine
Livius ei ole tunnettu Esfirin kartanon ulkopuolella. Kartanon muu palvelusväki uskoo miehen demonisuuden olevan kirous, joka on vain miehen ovela vale pitää totuus salassa. Osa palvelijoista ei välitä kirouksesta, mutta osa varoo ja kenties pelkääkin miestä. Livius on nimittäin uskotellut näille muutamalle pelkurille, että kirous on tarttuvaa, jos sen ulkopuolisille paljastaa.
Vaikutelma
Liviuksesta saa yleisen palvelijan vaikutelman, joka ei puhu ennen kuin siihen on lupa tai hänelle puhutaan, mutta ei niin virallisissa tilanteissa on mies yhtälailla kohtelias, sekä suorapuheinen.
Ulkonäkö
Ihmisenä: Liviuksella on pituutta 178cm ja painoa 75kg. Miehen kroppa on solakka. Ihon sävy on varsin vaalea. Kasvojen rakenne on kapealinjainen, nenä suora ja pitkä, sekä silmät kapeat ja väriltään lähes mustat. Osa piirteistä viittaa ulkolaiseen perimään.
Hiukset yltävät olkapäiden yli, mutta yleestä Livius pitää hiuksiaan letillä. Vaatekerta miehellä on palvelijan virkaan sopivat siistit kauluspaita ilmavine hihoineen, joista valo kuultaa läpi, ruskeat liivit kultanappeineen, korkea vyötäröiset pukuhiusut, sekä ruskeaa nahkaa olevan pukukengät.
Miehen käsivarsissa ja toisinaan kämmenissä näkee siteitä useiden haavojen takia, joiden avulla hän on harjoittanut uhritaikuuttaan vuodattamalla verta.
Demonina: Liviuksen kasvot ovat ainoat jotka pysyvät tunnistettavina ihmiseksi, kaikki muu vartalosta on tummansinisten höyhenien peitossa, jotka taittavat violetin sävyjä valoon osuessaan. Käsivarretmuodostuvat siiviki, joilla hän kykenee vain liitämään. Siipien lomasta pilkottaa ihmismäiset teräväkyntiset kädet. Alaruumis on linnun jalkojen malliset ja perää koristaa pitkä liehuva pyrstö. Pituutta Liviuksella tässä muodossa on 180cm ja painoa 79kg. Siipien kärkiväli on lähelle neljä metriä.
Eläimenä: Eläimenä Livius painaa noin 480g ja siipien kärkiväli on 80cm. Sulkien sävy on sama tummansininen ja pitkä pysrtö koristaa perää.
Luonne
Luonteeltaan Livius on kohtelias ja suorapuheinen. Hän ei häpeile puhua tunteistaan taikka huomauttamaan, jos jolla kulla on kravaatti vinossa, ehkä hän jopa suoristaa sen. Miehessä on hiukan pakko-oireisen häiriön vikaa, hänelle on tärkeää siisteys ja symetrisyys. Siksi Liviuksesta on tullut oiva palvelija, joka osaa huolehtia isäntänsä elintiloista, kuin myös isännän ulkonäöstä.
Livius on myös hyvin lojaali niille joista välittää suuresti, tällä hetkellä kaikista tärkein hänelle on isäntä Slava, jonka vuoksi hän tekisi mitä vain. Kyseessä on horjumaton lojaalisuus, jonka tähden mies jopa tappaisi. Demonin luonto voi olla iso syypää tähän luonteenpiirteeseen. Livius on oppinut lojaalisuutensa itsestään, häntä ei ole koulutettu taikka kuritettu taikka aivopesty noudattamaan käskyjä. Hän osaa valita itse ketkä ansiatsevat hänen lojaalisuutensa ja pysyy siinä vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Livius on onnellisimillaan ollessaan isäntänsä rinnalla ja kurjimillaan kun joutuu olemaan tuosta erossa pohtien onko Slavalla kaikki hyvin.
Menneisyys
Livius syntyi kaukana Mihrasista meren tuolla puolen maassa, jossa demonisuus ei ollut kytköksissä vahvasti saatanallisiin olentoihin. Demonit olivat mystisiä olentoja, joiden eläimellisellä ruumiilla uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Näistä syistä demonit olivat vainottuja ja yhtälaisesti kuolevaa kansaa kuin Mihrasissa.
Livius onnekseen syntyi demoniyhteisöön, joka oli onnistunut löytämään suojaisan alueen elää kaukana ihmisistä. Liviuksen isä Shyama omasi perheen, joka koostui kolmesta naaraasta, joista yksi oli Liviuksen äiti Aquila. Nuorella demonilla oli useita sisko- ja velipuolia, mutta oli yksin ainoa Aquilan lapsi.
Liviuksen elämä oli huoletonta aina 14-vuotiaaksi asti, kunnes eräänä päivänä pikku demoniyhteisö löydettiin. Pakokauhu valtasi yhteisön, jonka rytinässä Livius napattiin. Onnekseen nuorukaisen nappasi muuan kauppamies, joka uskoi demonien kasvatukseen sen sijaan kuin olisi hakannut nämä palasiksi. Kasvatus oli kuitenkin enemmän orjuutta pienessä häkissä.
Kauppias myi Liviuksen eteenpäin uteliaalle ostajalle, joka oli meren tuolta puolen ja tahtoi näyttää tämän ihmeellisen olennon kotikaupungissaan Mihrasissa.
Livius lastattiin ison kauppalaivan ruumaan, jonka mukana nuorukainen matkasi meren yli Mihrasiin. Satamaan päästyään antoi Liviuksen ostanut mies käskyn parille merimiehelle avata lintuihmisen häkki ja kahlita tämä. Se oli iso virhe. Häkin auetessa käytti demoni tilaisuuden hyvkseen ja muutti muotoaan linnuksi, jota miehet eivät olleet osanneet aavistaa. Hän liiti ulos laivasta kohti edessä avautuvaa kaupunkia, jonka takana avautui laakso, mutta laaksoon asti Livius ei ennättänyt. Hän näytti eksoottiselta linnulta, joka tietenkin herätti monen ihmisen mielenkiinnon ja seuraavassa hetkessä näki Livius pimeyttä joutuessaan säkin syövereihin. Hän oli paniikissaan lentänyt katutasolla.
Merimiehet, jotka olivat Liviuksen kuljettaneet merten yli yrittivät tietenkin etsiä kalliin kauppatavaran takaisin käsiinsä, mutta eihän kukaan moisia sekopäitä uskonut. Höyhenpeitteinen poika, kuinka absurdia, mutta huhut kyllä levisivät Mihrasissa ja Liviuksesta tuli tietämättään pieni myytti.
Onni ei tahtonut olla nuorukaisen puolella, hän joutui jälleen häkkiin, joka oli tällä kertaa pienempi. Uusi häkkilintu lahjoitettiin Inein aatelisperheen nuorelle isännälle, joka oli vain 10-vuotias. Livius panikoi, hän tahtoi ulos häkistä, vain muutamassa tunnissa hän joutuisi muuttamaan muotoaan. Nuori aatelispoika näki linnun hädän ja tunsi sääliä lintu parkaa kohtaan. Demonin yllätykseksi poika kantoi häkin puutarhaan ja avasi hänelle häkinoven. Ihmeissään Livius tuijotti ihmispoikaa, tuo oli ensimmäinen ihminen joka oli hänet vapauttanut vapaaehtoisesti. Sirkuttaen pojalle kiitoksena Livius nousi siivilleen ja liisi korkealle taivaalle vapauteen.
Vapaus ei kuitenkaa tuntunut onnelle, hän oli kaukana kotoa ja aivan yksin. Lähimetsä oli täynnä outoja kasveja, oli suorastaan stressaavaa kerätä ruokaa josta ei tiennyt mitään. Mikä oli myrkyllistä, mikä syötävää. Apua vailla päätti Livius palata aatelispojan luokse lintuhahmossaan. Hänestä tuntui, että tuo oli ainoa johon hän kykeni luottamaan.
Poika ilahtui linnun näkemisestä ja pian Liviuksen visiiteista tuli tapa. Pojan nimi oli Slava ja tuo ruokki hänelle siemeniä, sekä marjoja, joiden perusteella nuori demoni itse oppi tunnistamaan metsän antimet. He leikkivät yhdessä, lauloivat yhdessä, Livius oppi paljon aatelisten elämästä ollessaan Slavan kanssa. Slava antoi lintu ystävälleen nimen Dinesha ja opetti linnulle myös muutaman käskyn, joiden perusteella Livius tiesi mennä piiloon taikka palata.
Näitä leikkejä kesti kokonaiset kymmenen vuotta, kunnes yllättäen Slavan alkoi sairastelemaan. Se tietenkin sai Liviuksen huolestumaan, ei hän voisi menettää ainoaa ystäväänsä. Aatelisen sairastumisen myötä muu suku päätti sijoittaa nuorukaisen asumaa Esfir saarelle missä tuo saisi olla rauhassa. Todellisuudessa nuo vain tahtoivat Slavan pois helmoistaan.
Livius ei voinut vain katsoa sivusta, kun hänen ystävänsä kärsi. Slava oli auttanut häntä aiemmin, oli hänen vuoronsa maksaa takaisin.
Livius oli Mihrasissa elämiensä vuosien aikana tavannut muitakin demoneja ja oppinut noilta ihmishahmoon muuttumisen. Nuo olivat myös näyttäneet hänelle uhritaikuutta, jonka salat Livius tahtoi itsekin oppia, elvytystaikuus kuulosti juuri siltä mitä Slava tarvitsi. Opittuaan uhritaikuuden alkeet suuntasi Livius Esfirin kartanolle ja ilmoitti tahtovansa palvelijan pestin. Demoni ei tiennyt tarkalleen miksi Slava hänet palkkasi paljoa jahkailematta.
Livius sai tehtäväkseen toimia aatelisnuorukaisen henkilökohtaisenapalvelijana. Työ oli varsin mieluisaa, mutta tietenkin demonimuoto oli suunnaton riski. Hän oli antanut tarkat kriteerit sille milloin kykeni työskentelemään. Vain neljä kertaa viikossa, sillä se oli maximi määrä päiviä putkeen mitä hän kykeni muuttumaan ihmishahmoonsa ja sekin oli varsin tiukille menemistä. Aina neljännen päivän lopulla Livius vaikutti uupuneelta ja näytti kalpeltakin kuin kärsisi verenhukasta. Hän puski itsensä koville Slavan tähden ja puskee edelleen. Loput viikosta hän eli lukittautuneena omaan huoneeseensa tai jopa katosi mystisesti, palaten aina seuraavan viikon alussa.
Liviuksen suunnitelma toimi hyvin puolen vuoden ajan kunnes hän teki virheen ja unohti lukita huoneensa oven. Kartanon piika sattumalta huomasi raolleen jääneen oven ja kurkistaessaan mielenkiinnosta oven raosta näki tämä vuoteella uupuneen höyhenpeitteisen Liviuksen. Siitä tietenkin seurasi paniikki, jonka myötä piika hälyytti talon muut palvelijat paikalle. Tietenkin häntä luultiin joksikin helvetilliseksi olennoksi. Ennen kuin renki seivästi Liviuksen lattiaan kiinni sai hän hätäisesti selitettyä kyseessä olevan kirous. Hän oli nuorena tehnyt pilkkaa noidasta, joka oli kironnut hänet höyhenpukuun, joka katoaisi hänen tehdessä hyviä tekoja, mutta se ei ikinä katoaisi täysin. Livius myös varoitti, jos hänen kirrouksestaan lavertelisi kenellekään, joka ei hänen höyhenpeitettään olisi nähnyt, lankeaisi kirous lavertelijan ylle. Tämä oli saanut muun palvelusväen hiljaiseksi, tämän myötä osa ryhtyi varomaan miestä, mutta osa ei välittänyt. Esimerkiksi vanha keittäjätär ei ollut kirouksesta moksiskaan, tuo vain totesi olevansa liian vanha pelkäämään moisia, mutta mielellään piti kirouksen salassa.
Isännälle kirouksesta ei kukaan tietenkään kertonut lavertelun pelossa, olihan Slava maannut tuolloin sairasvuoteellaan eikä ollut nähnyt Liviuksen demoni muotoa.
Tänä päivänä Livius on saanut jatkaa rauhassa isäntänsä ja rakkaimman ystävänsä huolenpitoa. Mikään ei tule heidän väliinsä, sekä hän tulee parantamaan Slavan uhritaikuudellaa, vaikka se maksaisi hänen oman henkensä.
Taitopisteet
Fyysinen voima: 1
Livius ei ole ikinä turvautunut fyysisiin voimiinsa, joten ei ole nähnyt tarvetta niiden kehittämiseen.
Ketteryys: 4
Liitäminen ja ketterät linunkoivet ovat fyysisen osa-alueen vahvuus.
Taikuus: 2
Livius harjoittelee yhä uhritaikuutta ja on edistynyt eniten ruhjeiden parannuksessa.
Oppineisuus: 1
Livius on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan seuraamalla aikoinaan lintuna nykysen isäntänsä opiskelua.
Viisaus: 4
Älliä Liviukselta löytyy paljon, mutta sosiaalisissa tilanteissa ällin voi kyseenalaistaa miehen puhuessa mielipiteensä ääneen.
Karisma: 2
Livius on hyvin hillitty, eikä sinällään välitä karismaattisuudesta.
Yhteensä 14, varaa kehittya 1.
Muuta
- Keksi itselleen sukunimen Shyama isänsä mukaan pitääkseen uskottavan ihmishahmonsa yllä.
- Livius on lähinnä kasvissyöjä, mutta syö ötököitä.
- Osaa laulaa ja vihellellä sävelmiä.