Post by Rawptor on Feb 20, 2019 22:16:28 GMT 2
Desta'mrat Akarel
Nimi: Desta'mrat Akarel, tutuille Tamrat
Ikä: 302-vuotias, ulkoisen iän voisi arvioida niinkin tarkasti kuin jonnekin 40 ja 55 vuoden välille. Tämä hieman riippuu siitä, millaisella tuulella mies on. Vihaisena tai varsinkin surullisena hän näyttää vanhemmalta kuin iloisena tai hyväntuulisena.
Skp: Mies
Asema: Meren jumala.
Perhe: Omaa perhettä miehellä ei ole ollut melkein pariinsataan vuoteen. Vaimonsa ja heidän syntymättömän lapsensa hän menetti demonivainojen yhteydessä. Hänen vaimonsa oli hänen elämänsä rakkaus, sielunkumppaninsa ja paras ystävänsä, eikä hän ole vieläkään päässyt yli tämän kuolemasta.
Äiti: Balewa Akarel, kuollut, Tamratia edeltänyt Meren jumalatar
Isä: Attah Akarel, kuollut, pikkujumala
Sisko: Amara Akarel, entinen Oikeuden jumalatar
Siskontytär: Esta´nria Akarel, Oikeuden jumalatar
Vaimo: Adyla Akarel, kuollut
Setä: Berah Akarel, kuollut
Täti: Ewa Akarel, kuollut
Ikä: 302-vuotias, ulkoisen iän voisi arvioida niinkin tarkasti kuin jonnekin 40 ja 55 vuoden välille. Tämä hieman riippuu siitä, millaisella tuulella mies on. Vihaisena tai varsinkin surullisena hän näyttää vanhemmalta kuin iloisena tai hyväntuulisena.
Skp: Mies
Asema: Meren jumala.
Perhe: Omaa perhettä miehellä ei ole ollut melkein pariinsataan vuoteen. Vaimonsa ja heidän syntymättömän lapsensa hän menetti demonivainojen yhteydessä. Hänen vaimonsa oli hänen elämänsä rakkaus, sielunkumppaninsa ja paras ystävänsä, eikä hän ole vieläkään päässyt yli tämän kuolemasta.
Äiti: Balewa Akarel, kuollut, Tamratia edeltänyt Meren jumalatar
Isä: Attah Akarel, kuollut, pikkujumala
Sisko: Amara Akarel, entinen Oikeuden jumalatar
Siskontytär: Esta´nria Akarel, Oikeuden jumalatar
Vaimo: Adyla Akarel, kuollut
Setä: Berah Akarel, kuollut
Täti: Ewa Akarel, kuollut
Asuinpaikka:
Tamratilla on oma saari Mihrasin laakson edustalla, noin kilometrin päässä rannasta. Kaupunki ei kuitenkaan ole näköetäisyydellä, vaan saari sijaitsee pohjoisempana. Vuoristoinen saari on läpimitaltaan noin kilometrin ja sen maasto on reunoilta korkeaa ja jyrkkärinteistä, minkä takia veneen pysäköiminen sen rannalle vaatii todellista taitoa. Kallioinen saari on muuten karu ja muistuttaakin enemmän pätkää vuoristoa kuin saarta, mutta sillä on kuitenkin vehreä keskusta. Siellä on lehtipuita, pieni makeavetinen lampi sekä niittyä. Saaren keskusta on huomattavasti sitä ympäröiviä huippuja alempana, kuin luonnon muovaama sisäpiha. Se on läpimitaltaan noin kaksisataa (200) metriä. Sen metsässä ja niityillä elää lähinnä lintuja, hyönteisiä ja oma peltohiiripopulaationsa, ja sen lammessa vain pieniä sinnikkäitä kaloja.
Itse asumus on vaikeasti havaittavissa, eikä ihme, sillä sen ainoat varsinaisesti rakennetut osat ovat näkyvissä vain tällä vehreällä sisäpihalla. Muutoin se on täysin saaren kallioperän ja jyrkkien rinteiden sisään rakennettu. Hänellä on ollut aikaa laajentaa asumustaan mieleisekseen ja tällä tavalla hänen kotiinsa pääsee sisälle muun muassa suoraan mereltä juuri ja juuri pinnan yläpuolella sijaitsevasta luolasta, sekä syvempänä meressä sijaitsevasta onkalosta. Tätä reittiä ei oikeastaan kukaan muu käytä kuin arvon Meren jumala itse, johtuen sen vaikeasta sijainnista.
Hänen kotinsa on ymmärrettävästi melkoisen suuri. Sen vanhin osa on kivestä rakennettu tummaseinäinen kartano saaren keskellä, mutta koska sen takaseinä oli saaren kallioperä itse, on se siitä laajentunut moninkertaiseksi sen takana sijaitsevan rinteen sisään: sekä alas meren pinnan alapuolelle että ylös kohti huippua. Meren pinnan tason alapuolella sijaitsee osa hänen henkilökohtaisita tiloistaan. Siellä on pari makuuhuonetta (kyllä, hänellä on niitä useampi kuin yksi); harjoittelusalin tapainen, jossa hän harjoittelee mm. jousiammuntaa ja keihään heittoa; pieni ruokailutila, jonka keskellä virtaa pieni maanalainen puro (monet seudulla elävät suolaisen veden kalat ovat oppineet uimaan sen kautta, sillä Meren jumala usein ruokkii niitä); muistohuone, jossa hän säilyttää perheensä muistoesineitä ja tietenkin tie ulos kodista veden alaista tunnelia pitkin. Lisäksi tiloissa on höyrysauna, joka on myös vedenalaisen tunnelin lähettyvillä: siitä on helppo käydä pulahtamassa meriveteen mikäli höyry alkaa käydä tukalaksi.
Makuuhuoneita hänellä on myös ylempänä rinteellä sijaitsevissa tiloissa, sillä hän omien sanojensa mukaan kyllästyy helposti nukkuessaan yhdessä paikassa - tosiasiassa hän ahdistuu. Välillä on mukava nauttia merinäköalasta, oli se sitten kimaltava ja lempeä kesämeri tai harmaan myrskyävä syysmeri. Muita tiloja täällä korkeammalla valoisalla alueella ovat nurinkurisesti palvelijoiden ja muiden saarella majailevien makuutilat sekä heidän käyttöönsä tarkoitetut ruokailutilat ja keittiöt.
Muu elämä on keskittynyt alkuperäiseen kartanoon, joka on juuri remontoitu. Tamrat päätti laittaa sen uuteen uskoon jokunen vuosi sitten. Siellä sijaitsee ruokasali, salonki, kirjasto sekä pääkeittiö. Siinä on myös suuri eteisaula kierreportaineen, kuten sen rakennusaikana oli tapana rakentaa jokaiseen kotiin. Materiaali talossa on erisorttisia kivilajeja: lattiat ovat mustaharmaata marmoria, portaat sinisävyistä graniittia, kaiteet valkeaa graniittia ja seinät verhoiltu sinertävällä vaalealla kalkkikivellä. Koristukset ovat joko metallisia tai kivestä valmistettuja. Kasveja talossa on vain juhlien aikaan. Korkeista katoista roikkuu kristallisia kattokruunuja, joihin palvelijat joka päivä sytyttävät kynttilät valaisemaan taloa. Tamratista on tärkeää, että talossa on siistiä, joten monet palvelijat viettävät suuren osan päivästään siistimässä taloa. Hänellä onkin monta sisäkköä.
Johtuen talon kivilattioista ja seinistä siellä kaikuu paljon ja se on Tamratin mielestä hyvä asia, nimittäin hän kuulee silloin kaikki talossa liikkujat.
Taikuus: (4)
Teleportaation ja telepatian lisäksi Tamrat osaa illuusio- ja elementtitaikuutta. Tarkemmin tietoa taikomisesta taitopisteissä.
Maine:
Tamratia pidetään vahvatahtoisena, ylpeänä ja piikittelevänä, mutta kuitenkin suhteellisen helposti lähestyttävänä. Hänen tiedetään erittäin harvoin kieltäytyneen juttuseurasta. Miestä ei tunneta erityisestä ystävällisyydestä, muttei toisaalta ilkeydestäkään: häneltä vain osataan odottaa tiettyä ylimielisyyttä ja hienoista kusipäisyyttä. Tamratin tiedetään olevan myös taitava laulaja, kunniallinen veteraani sekä ailahtelevainen jumala.
Ihmisten keskuudessa häntä ei tunneta kenään tiettynä, sillä joka kaupungissa ja maanosassa hänellä on erilainen tapa olla näiden kanssa. Mihrasissa hänet tunnetaan kuitenkin eteläisemmistä valtioista tulleena orjana nimeltään Desta, joka on vapautunut oman kätensä kautta ja elää nykyään piileskellen auktoriteeteiltä Mihrasin alamaailmassa. Hän osallistuu mielellään erilaisiin tämän maailman selkkauksiin, muttei ole koskaan itse myrskyn silmässä: hän seurailee vierestä ja joskus lietsoo riitoja entisestään, joskus hillitsee niitä.
Vaikutelma:
Vaikutelma on hyvin pitkälti johtanut hänen maineeseensa. Heti keskustelun alusta Tamrat ottaa oman asemansa, joka on yleensä muiden keskustelijoiden yläkastissa. Merijumalalla on vahva, soinnukas joskin hieman särähtävä ääni ja melodisen piruileva tapa puhua korkein intonaatiovaihteluin ja sanojen liitoitelluin painotuksin. Tämä jo yksin saisi monet huoneessaolijat huomaamaan hänet, mutta kun siihen yhdistetään vielä hänen suoraselkäinen, rehvakaskin olemuksensa on häntä erittäin vaikea olla huomaamatta, mutta silti hänestä saa yleensä suhteellisen positiivisen miekkosen vaikutelman – toisaalta ylpeän ja ironisen myös.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
Jumalat ja siunatut: Tamrat pitää jumalia vähän kuin korvikkeena perheelle. Hän viettää mielellään aikaa nuorempien jumalten kanssa ja jakaa heille omia kokemuksiaan demonisodista ja muista murrosvaiheista, joista hänellä on omakohtaista kokemusta. Mies ei kuitenkaan pidä tätä perhettä erityisen läheisenä: hän on itse katoavaa sukupolvea eikä siksi tunne varsinaista yhteenkuuluvuutta nykyisten jumalien kanssa.
Opiskelijoita hän härnää kiperillä kysymyksillä, piruillen heille myös erittäin mielellään. Hänellä on myös vanhanaikainen ajatusmaailma siitä, että jokaisesta siunatusta ei suinkaan ole tarve koulia pikkujumalaa saatika jumalaa. Miekkosen mielestä opiskelujen vaikeustasoa tulisi nostaa, joskin jokaista siunattua tulisi opastaa jollain tavalla taikomisessa, etteivät nuo aiheuttaisi vahinkoa - tai mikä pahempaa, tahraisi jumalten mainetta.
Ihmiset: Ah, nuo niin yksinkertaiset, huvittavat olennot! Tamrat viettää erittäin mielellään aikaa ihmisten keskuudessa ja juoruilee heidän mukanaan, matkustelee laivoilla noiden mukana ja osallistuu heidän juhliinsa. Meren valtias ei suinkaan ajattele kuuluvansa ihmisiin, vaan hän ajattelee ihmisten mukana pyörimisen hieman saman kaltaisena kuin koirien kanssa puuhastelun, paitsi että hän ei pidä koirista.
Demonit: Näitä barbaarisia, vajaamielisiä epäsikiöitä hän vihaa täydestä sydämestään. Mikäli tulisi ilmi, että heitä vielä jostai kumman syystä olisi jäljellä, olisi Tamrat innokkaana ensimmäisenä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi lahtaajaksi. Hän jopa tosissaan nauttisi siitä.
Ulkonäkö:
Aika on jättänyt jälkensä tähän merten valtiaaseen. Hänen luonnostaan tumma ihonsa on saanut kylmää säväystä ja sille on ilmaantunut kirkkaan turkooseja kuvioita, jotka hohtavat kevyesti. Miehellä on koralliriutan väripaljoutta muistuttavat vahvakatseiset silmät, paksut hieman villit tummansiniset kulmakarvat ja suuret huulet, joilla on usein joko muikea hymy tai dramaattinen irvistys.
Tamratin hiukset on palmikoitu tiukoille pikkuleteille, samassa hengessä kuin meidän maailmamme Afrikassa. Letit ulottuvat häntä polvitaipeisiin asti, mutta läheskään kaikki siitä ei ole hänen omaa hiustaan, vaan sinne on punottu erilaisia nauhoja ja muita koristuksia. Koska ne ovat kovin pitkät, hän on usein kietaissut ne solmuntapaiselle poninhännälle takaraivolleen vaihtelevalla huolellisuustasolla. Mikäli hänen hiuksensa olisivat auki, ne olisivat hieman karheat, todella kiharat ja käsituntumalta vahvat – ja niitä olisi todella paljon. Muuta karvoitusta hänellä on niukanlaisesti, vaikkakin kasvoilla on hiusten kanssa samaa sävyä oleva parta, jonka hän on myös letittänyt pienelle letille. Hän pitää siitä, miten veistoksellisilta hänen kasvonsa näyttävät parran kanssa, mutta parta on melko uusi villitys. Parta saa hänet hänen omasta mielestään näyttämään myös karismaattisemmalta, sillä sen sekaan on alkanut ilmestyä vaaleammankin sinisiä yksittäisiä karvoja. Hiuksissa vastaavaa muutosta ei näy.
Tummahipiäisen miehen aura on veden tapaan läpikuultavaa ja sävyltään trooppisen meren turkoosi. Se liikehtii kuin vesi, liikkeen suuruuden heijastaen hänen mielialaansa ja saaden aikaan illuusion, että hän on veden ympäröimä.
Ruumiinrakenteeltaan Desta'mrat on todella pitkä, 196 cm. Painoa hänellä on sopivasti kokoonsa nähden, eikä hän suinkaan ole laiha. Hänen rakenteensa on tummaihoisen juoksijan rakenne pitkine raajoineen ja jäntevine keskivartalolihaksineen. Vaikkei Tamrat ole painonnostajan näköinen tai erityisen leveäharteinen, on hän kuitenkin sen verran massava jo ihan pituutensakin tähden, että hän näyttää vahvemmalta, mitä todellisuudessa onkaan. Miehen itsevarma kävelytyyli saa hänet myös näyttämään suuremmalta.
Tamrat on jo vanhaksi luokiteltava jumala, joka on taikonut niin kauan, että hänen oma energiansa on muovannut hänen kehoaan. Tämä näkyy myös yhä enenevissä määrin hänen ulkonäössään. Tätä nykyä hänen tehdessään suurempia taikoja hänen ihonsa muuttuu erittäin tumman siniseksi, hieman violettiin ja harmaaseen paikoitellen vivahtaen. Koukerot hänen ihollaan alkavat hohtaa valkeina ja ne myös liikkuvat silminnähden, väreillen kuin veden pinnan läpi katsottuna. Miehen silmät muuttuvat saman värisiksi kuin ihon koukerot normaalisti, samoin kuin hänen hiuksensa ja partansa. Tamrat näyttää myös olevan vedessä, hiusten ja vaatteiden liikkuessa kuin veden ympäröiminä. Liike ja väri muistuttavat myrskystä tumman veden vellomista ja ovat siten äkäisempiä kuin hänen normaalisti nätisti liplattava läpikuultava auransa. Kaikki tämä korostuu, mikäli hän on todella vihainen, jolloin energia alkaa pyörteillä kuin hän olisi kurimuksessa.
Lisäksi hän yleensä korostaa kaikkea tätä samalla vahvalla illuusiolla, ollen siten varsin näyttävä ja dramaattinen ilmestys vihassaan.
Merijumalan vaatetus koostuu löysistä kankaista kietaistuna hänen ympärilleen (jättäen tietenkin näkyviin sopivasti rintakehää tai hartialinjaa ja jalat polvesta alaspäin), rengaskoruista käsivarsissa, kaulassa metallista ja erilaisista luonnonmateriaaleista valmistetuista näyttävistä kaulakoruista. Hän kulkee paljain jaloin. Lanteillaan hän pitää mielellään simpukoista, korallin palasista tai hienoista kivistä valmistettuja vöitä ja nyörejä, ja niitä on yleensä useampi kuin yksi ja monessa värissäkin vielä. Hän on siis omalla tavallaan pituutensa, tumman kuviollisen ihonsa ja värikkään pukeutumisensa ansiosta varsin näyttävä jumala. Ja näyttääpä hän siinä samalla omalle alalleen sopivan mereiseltä.
Ihmisten keskuudessa hän hyödyntää illuusiotaikuuttaan, jonka avulla hän himmentää ihonsa koukerot. Lisäksi hän tummentaa sinisiä hiuksiaan mustiksi ja muuttaa joskus ulkonäköään erilaiseksi; hän ei kuitenkaan koskaan muuta ihoaan tavallisen vaaleaksi, sillä hän on ylpeä tummuudestaan. Mitä nyt joskus hieman vaaleammaksi sävyltään.
Aika on jättänyt jälkensä tähän merten valtiaaseen. Hänen luonnostaan tumma ihonsa on saanut kylmää säväystä ja sille on ilmaantunut kirkkaan turkooseja kuvioita, jotka hohtavat kevyesti. Miehellä on koralliriutan väripaljoutta muistuttavat vahvakatseiset silmät, paksut hieman villit tummansiniset kulmakarvat ja suuret huulet, joilla on usein joko muikea hymy tai dramaattinen irvistys.
Tamratin hiukset on palmikoitu tiukoille pikkuleteille, samassa hengessä kuin meidän maailmamme Afrikassa. Letit ulottuvat häntä polvitaipeisiin asti, mutta läheskään kaikki siitä ei ole hänen omaa hiustaan, vaan sinne on punottu erilaisia nauhoja ja muita koristuksia. Koska ne ovat kovin pitkät, hän on usein kietaissut ne solmuntapaiselle poninhännälle takaraivolleen vaihtelevalla huolellisuustasolla. Mikäli hänen hiuksensa olisivat auki, ne olisivat hieman karheat, todella kiharat ja käsituntumalta vahvat – ja niitä olisi todella paljon. Muuta karvoitusta hänellä on niukanlaisesti, vaikkakin kasvoilla on hiusten kanssa samaa sävyä oleva parta, jonka hän on myös letittänyt pienelle letille. Hän pitää siitä, miten veistoksellisilta hänen kasvonsa näyttävät parran kanssa, mutta parta on melko uusi villitys. Parta saa hänet hänen omasta mielestään näyttämään myös karismaattisemmalta, sillä sen sekaan on alkanut ilmestyä vaaleammankin sinisiä yksittäisiä karvoja. Hiuksissa vastaavaa muutosta ei näy.
Tummahipiäisen miehen aura on veden tapaan läpikuultavaa ja sävyltään trooppisen meren turkoosi. Se liikehtii kuin vesi, liikkeen suuruuden heijastaen hänen mielialaansa ja saaden aikaan illuusion, että hän on veden ympäröimä.
Ruumiinrakenteeltaan Desta'mrat on todella pitkä, 196 cm. Painoa hänellä on sopivasti kokoonsa nähden, eikä hän suinkaan ole laiha. Hänen rakenteensa on tummaihoisen juoksijan rakenne pitkine raajoineen ja jäntevine keskivartalolihaksineen. Vaikkei Tamrat ole painonnostajan näköinen tai erityisen leveäharteinen, on hän kuitenkin sen verran massava jo ihan pituutensakin tähden, että hän näyttää vahvemmalta, mitä todellisuudessa onkaan. Miehen itsevarma kävelytyyli saa hänet myös näyttämään suuremmalta.
Tamrat on jo vanhaksi luokiteltava jumala, joka on taikonut niin kauan, että hänen oma energiansa on muovannut hänen kehoaan. Tämä näkyy myös yhä enenevissä määrin hänen ulkonäössään. Tätä nykyä hänen tehdessään suurempia taikoja hänen ihonsa muuttuu erittäin tumman siniseksi, hieman violettiin ja harmaaseen paikoitellen vivahtaen. Koukerot hänen ihollaan alkavat hohtaa valkeina ja ne myös liikkuvat silminnähden, väreillen kuin veden pinnan läpi katsottuna. Miehen silmät muuttuvat saman värisiksi kuin ihon koukerot normaalisti, samoin kuin hänen hiuksensa ja partansa. Tamrat näyttää myös olevan vedessä, hiusten ja vaatteiden liikkuessa kuin veden ympäröiminä. Liike ja väri muistuttavat myrskystä tumman veden vellomista ja ovat siten äkäisempiä kuin hänen normaalisti nätisti liplattava läpikuultava auransa. Kaikki tämä korostuu, mikäli hän on todella vihainen, jolloin energia alkaa pyörteillä kuin hän olisi kurimuksessa.
Lisäksi hän yleensä korostaa kaikkea tätä samalla vahvalla illuusiolla, ollen siten varsin näyttävä ja dramaattinen ilmestys vihassaan.
Merijumalan vaatetus koostuu löysistä kankaista kietaistuna hänen ympärilleen (jättäen tietenkin näkyviin sopivasti rintakehää tai hartialinjaa ja jalat polvesta alaspäin), rengaskoruista käsivarsissa, kaulassa metallista ja erilaisista luonnonmateriaaleista valmistetuista näyttävistä kaulakoruista. Hän kulkee paljain jaloin. Lanteillaan hän pitää mielellään simpukoista, korallin palasista tai hienoista kivistä valmistettuja vöitä ja nyörejä, ja niitä on yleensä useampi kuin yksi ja monessa värissäkin vielä. Hän on siis omalla tavallaan pituutensa, tumman kuviollisen ihonsa ja värikkään pukeutumisensa ansiosta varsin näyttävä jumala. Ja näyttääpä hän siinä samalla omalle alalleen sopivan mereiseltä.
Ihmisten keskuudessa hän hyödyntää illuusiotaikuuttaan, jonka avulla hän himmentää ihonsa koukerot. Lisäksi hän tummentaa sinisiä hiuksiaan mustiksi ja muuttaa joskus ulkonäköään erilaiseksi; hän ei kuitenkaan koskaan muuta ihoaan tavallisen vaaleaksi, sillä hän on ylpeä tummuudestaan. Mitä nyt joskus hieman vaaleammaksi sävyltään.
Luonne:
Ylpeä - Suorapuheinen - Seurallinen - Flirttaileva
Ironinen - Ailahtelevainen - Kyyninen - Sovinisti
Tamrat on ollut aikoinaan erittäinkin haastava persoona suurella huomiontarpeella ja isolla egollaan. Aika on toisaalta opettanut hänelle hieman nöyryyttä kurjien kokemusten kautta, mutta toisaalta se on vahvistanut hänen ylpeyttään ja luonut kuilun hänen ja muun maailman väliin. Suuren egonsa lisäksi Tamratilla on suora tapa puhua, joskin hän yleensä piilottaa suoruutensa piikittelyn ja ironian taakse: kuitenkin pitäen visusti huolta siitä, että keskustelukumppani huomaa, mikäli hän antaa palautetta. Hän ei kuitenkaan haasta riitaa, sillä meneehän riidasta hyvä keskustelu pilalle. Tamrat suutahtaa erittäin nopeasti ja suhteellisen helpostikin eikä suotta vaivaudu peittelemään sitä: jos häntä kerran loukataan, miksi hänen pitäisi nöyristellä? Jumala on myös pitkävihainen ja kantaa kaunaa helposti, muttei ole kostonhimoinen.
Meren herran rakkauselämä on tällä hetkellä olematonta, mikäli ei lasketa jumalattarien ja ihmisnaisten kanssa flirttailua tai ronskiakin vitsailua haureuksiin liittyvistä asioista. Mies arvostaa vanhoillisesti miehiä enemmän kuin naisia ja suhtautuu naisiin jopa alentavasti - jumalattarien kohdalla arvostusta on hieman enemmän, muttei hänen silti voi sanoa pitävänsä naisia erityisessä arvossa. (Hänen edesmennyt vaimonsa oli kuitenkin poikkeus sääntöön.) Hän rentoutuu parhaiten miesten seurassa ja viettääkin siksi vapaa-aikaansa mieluiten miesten kesken. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään taka-ajatuksia tai vääristyneitä seksuaalisia haluja: onhan hän sentään terve mies. Sodomiaan kaikissa muodoissaan hän suhtautuu erittäin jyrkästi, vaatien tällaisia henkilöitä vastuuseen teoistaan. Hänen mielestään kuitenkin ylimalkainen kiduttaminen on väärin, joten hän suosii nopeaa mutta kivuliasta lopetusta.
Tamrat ei kovin mielellään kaikesta huomionkipeydestään huolimatta sitoudu kovin helposti ja hänen todellisen luottamuksensa ansaitemiseen voi mennä pitkä tovi. Jumalan edesmennyt vaimo oli hänelle kaikki kaikessa, eikä hän vieläkään ole täysin päässyt yli tuon traagisesta kuolemasta, vaan se on hänelle yhä erittäin herkkä aihe. Hän on kuitenkin typeryyteen asti uskollinen, mikäli hänen luottamuksensa saa kuin saakin voitettua puolelleen. Yleensä tässä onnistuvat vain miehet, sillä naiset ovat yleisesti vaikeasti ennakoitavissa ja tekevät vielä asioista tahallaan vaikeita.
Tamratilla on myös taipumusta kyynisyyteen ja ajoittaisesti vahvaan melankoliaan, joita hän ei vaivaudu peittelemään. Vihassaan hän on aidosti vaarallinen ja arvaamaton, eihän hänellä ole enää mitään menetettävää, ja onpa hänellä vielä korkea kivunsietokykykin. Hän ei pikku mukiloimisesta ole millänsäkään, mutta haavojen näkemisestä hänelle tulee erittäin epämukava olo: hänen vaimonsa kuolemaa nopeutti mittava verenhukka.
Ylpeä - Suorapuheinen - Seurallinen - Flirttaileva
Ironinen - Ailahtelevainen - Kyyninen - Sovinisti
Tamrat on ollut aikoinaan erittäinkin haastava persoona suurella huomiontarpeella ja isolla egollaan. Aika on toisaalta opettanut hänelle hieman nöyryyttä kurjien kokemusten kautta, mutta toisaalta se on vahvistanut hänen ylpeyttään ja luonut kuilun hänen ja muun maailman väliin. Suuren egonsa lisäksi Tamratilla on suora tapa puhua, joskin hän yleensä piilottaa suoruutensa piikittelyn ja ironian taakse: kuitenkin pitäen visusti huolta siitä, että keskustelukumppani huomaa, mikäli hän antaa palautetta. Hän ei kuitenkaan haasta riitaa, sillä meneehän riidasta hyvä keskustelu pilalle. Tamrat suutahtaa erittäin nopeasti ja suhteellisen helpostikin eikä suotta vaivaudu peittelemään sitä: jos häntä kerran loukataan, miksi hänen pitäisi nöyristellä? Jumala on myös pitkävihainen ja kantaa kaunaa helposti, muttei ole kostonhimoinen.
Meren herran rakkauselämä on tällä hetkellä olematonta, mikäli ei lasketa jumalattarien ja ihmisnaisten kanssa flirttailua tai ronskiakin vitsailua haureuksiin liittyvistä asioista. Mies arvostaa vanhoillisesti miehiä enemmän kuin naisia ja suhtautuu naisiin jopa alentavasti - jumalattarien kohdalla arvostusta on hieman enemmän, muttei hänen silti voi sanoa pitävänsä naisia erityisessä arvossa. (Hänen edesmennyt vaimonsa oli kuitenkin poikkeus sääntöön.) Hän rentoutuu parhaiten miesten seurassa ja viettääkin siksi vapaa-aikaansa mieluiten miesten kesken. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään taka-ajatuksia tai vääristyneitä seksuaalisia haluja: onhan hän sentään terve mies. Sodomiaan kaikissa muodoissaan hän suhtautuu erittäin jyrkästi, vaatien tällaisia henkilöitä vastuuseen teoistaan. Hänen mielestään kuitenkin ylimalkainen kiduttaminen on väärin, joten hän suosii nopeaa mutta kivuliasta lopetusta.
Tamrat ei kovin mielellään kaikesta huomionkipeydestään huolimatta sitoudu kovin helposti ja hänen todellisen luottamuksensa ansaitemiseen voi mennä pitkä tovi. Jumalan edesmennyt vaimo oli hänelle kaikki kaikessa, eikä hän vieläkään ole täysin päässyt yli tuon traagisesta kuolemasta, vaan se on hänelle yhä erittäin herkkä aihe. Hän on kuitenkin typeryyteen asti uskollinen, mikäli hänen luottamuksensa saa kuin saakin voitettua puolelleen. Yleensä tässä onnistuvat vain miehet, sillä naiset ovat yleisesti vaikeasti ennakoitavissa ja tekevät vielä asioista tahallaan vaikeita.
Tamratilla on myös taipumusta kyynisyyteen ja ajoittaisesti vahvaan melankoliaan, joita hän ei vaivaudu peittelemään. Vihassaan hän on aidosti vaarallinen ja arvaamaton, eihän hänellä ole enää mitään menetettävää, ja onpa hänellä vielä korkea kivunsietokykykin. Hän ei pikku mukiloimisesta ole millänsäkään, mutta haavojen näkemisestä hänelle tulee erittäin epämukava olo: hänen vaimonsa kuolemaa nopeutti mittava verenhukka.
Menneisyys:
Lapsuus ja nuoruus:
Tamratin vanhemmat kuolivat vallankumouksessa hänen ollessa noin 5-vuotias. Hänet kasvattivat hänen tätinsä ja setänsä, jotka kuolivat kuitenkin vanhuuteen hänen ollessaan alle viidentoista vuoden ikäinen. Akarelin suvusta oli noussut monia Meren jumalia tai tähän alaan liittyviä pikkujumalia jo sukupolvien ajan ja niinpä Tamratin syntymä ei ollut mitenkään erityinen, vaikka hän osoittikin eteviä vedenhallinnan taitoja jo todella nuorena, alle neljäkesäisenä. Hänet tuupattiin kuitenkin jo 5 vuotiaana Akatemiaan, sillä silloin oli tapana jättää osa kasvatuksesta myös koulun vastuulle. Lapsiin harvoin kehitettiin läheistä suhdetta, vaan oletettiin ammattilaisten hoitavan sellaiset hömpötykset. Tätiinsä hän kuitenkin muodosti suhteellisen läheisen suhteen, sillä tuolla oli pidemmät hermot kuin pikaisesti tulistuvalla sedällä. Tamrat otti usein selkäänsä, joskus ansaitusti mutta yleensä syyttä suotta, ja pojan setä puolusteli tekojaan väittäen tekevänsä hänestä kovan miehen. Suoranaista väkivaltaa hän ei kuitenkaan sen ajan yhteiskunnan mittapuulla joutunut kokemaan, sillä eihän hänen tummasta ihostaan edes huomannut mustelmia! Niinpä poika oppi nopeasti pitämään oman puolensa ja taistelemaan suoraselkäisesti itsensä vuoksi: Tamrat ei ollut luovuttajatyyppiä. Hän oli myös yleensä lähtökohtaisesti positiivinen asioiden suhteen, vaikka alkoikin leimahdella samaan tapaan, kuin hänen setänsä. Hän ei koskaan myöskään tuntenut minkäänlaista kaunaa setäänsä kohtaan, vaan uskoi tuon tarkoittaneen hänelle hyvää. Saivathan muutkin pojat selkäänsä.
Koulussa hän oli keskinkertainen opiskelija teoriaopinnoissa, mutta loisti loitsuissa – veteen liittyvissä sekä illuusiotaikuudessa. Muissa taikuudenaloissa hän kohtasi kuitenkin haasteita. Hän asui Akatemialla muiden opiskelijoiden tapaan, ollen jopa hyvä kämppis. Hän ei puuttunut huonetovereidensa menoihin, kunhan nämä eivät hänen sänkyynsä naisia tuoneet. Totta kai hän naljaili ja piikitteli kaikesta mahdollisesta, muttei kuitenkaan heittäytynyt tahallaan vaikeaksi. Tamrat ei koskaan saanut tuntea samanlaista huolettomuutta, kuin opiskellessaan pikkujumalaksi. Hän valmistui veden pikkujumalaksi ollessaan 17, jolloin hän muutti asumaan takaisin tätinsä ja setänsä vanhaan kotiin.
Teleportaation hän oppi ollessaan pikkujumala, ennen jumalaksi opiskelua. Pikkujumalana hän ehti toimia vain viitisen vuotta, ennen kuin kyllästyi olemaan käskytettävänä ja meni takaisin koulun penkille. Hän oli tällöin todelliselta iältään 22.
Jumalaksi valmistuminen, työ ja avioliitto:
Meren jumalaksi hän valmistui nopeasti, vain parissa vuodessa.Tamrat teki töitään ahkerasti, nauttien vapaa-ajallaan tyttöjen ja miksei ihan aikuistenkin naisten naurattamisesta sekä miespuolisten ystäviensä kanssa juhlimisesta ja yleisestä oleilusta. Hän vietti paljon aikaa myös ihmisten kanssa ympäri maailman, sillä hänen mielestään oli huvittavaa seurata läheltä noiden yksinkertaisia elämiä. Hän myös nautti aika-ajoin jonkun ylimielisen ihmisen palauttamisesta maanpinnalle esimerkiksi käräyttämällä näitä tahallaan ihmisten auktoriteeteille tekemistään rikoksista. Tamrat osallistui myös aikansa kuluksi monen muun toverinsa tavoin sotilaskoulutukseen, mutta ei nähnyt tarpeellisena edetä pidemmälle kuin alikersantiksi, joksi yleneminen oli suhteelisen helppoa: hänen jumalan arvonsa nosti häntä automaattisesti arvoasteikossa kapteeniksi asti.
Vähän vajaa 200 vuotta sitten hän kohtasi yllättäen ihmisten keskuudessa tulevan vaimonsa, jonka hän äkkäsi olevan siunattu ja auttoi Akatemiaan. Adylan taikuus ei riittänyt jumalaksi asti, mutta pikkujumalana toimiminen ei kiehtonut naista. Niinpä tuo liittyi Tamratin kehotuksesta sotilaskouluun ja hyödynsi ainoata osaamistaan, telekinesiaa, siellä tappavan tehokkaasti. Pikitukkainen hento tyttönen ei ollut sellainen, jonka olettaisi olevan tehokas sotilas, mutta Adyla oli. Tuolla oli pistävänkeltaiset silmät, punertavat posket ja sievät kasvot. Tyttö, joka oli yli puolet nuorempi kuin satavuotinen Tamrat, vei Meren jumalan sydämen täysin. Tunne oli oneksi molemminpuolinen, vaikka kaksikon suhde olikin alusta saakka erittäin leiskuva. Heidän riitansa olivat hurjia, mutta myös rakkautensa palavaa. Pari avioitui heti Adylan ylennyttyä luutnantiksi sotajoukkoihin ja he juhlistivat sitä kunnollisen kodin rakentamisella. Näin he rakensivat Tamratin nykyisen kodin vanhan kartano-osan.
Demonivainot ja Adylan kuolema:
Heidän auvoinen liittonsa ei kuitenkaan ehtinyt kestää kauan, kun jumalten demoniviha oli kasvanut siihen pisteeseen, että nuo luonnonoikut päätettiin tuhota. Näin alkoivat demonivainot ja Tamrat ja Adyla olivat tietenkin miekan kärjessä mukana. Vainot kestivät pidempään, kuin oli osattu ajatella ja siten sodan aika oli Tamratille erittäin haastavaa töiden ja taistelun välillä tasapainottelua. Adyla pystyi keskittymään paremmin taisteluihin, mutta kaikkiinhan sotiminen vaikuttaa. He molemmat jäivät mieltä tasaavalle lomalle pariksi viikoksi, jolloin Tamratin piti huolehtia ainoastaan jumaluushommistaan. Heillä oli samalla enemmän aikaa keskittyä toisiinsa eikä ihmekään, että Adyla tuli sinä aikana raskaaksi. Velvollisuudentuntoinen nainen kuitenkin kieltäytyi jäämästä heti vauvamahailemaan kun raskaus tuli ilmi, vaan osallistui pontevasti taisteluun Tamratin kielloista huolimatta. Tämä päätös koitui naisen kuolemaksi, sillä keskellä taistelun tuoksintaa synnytys käynnistyi aivan liian aikaisin. Täysin yllättävien erittäin voimakkaiden synnytyskipujen takia Adyla lähestulkoon lamaantui kesken taistelun, mikä aiheutti traagisia seurauksia: sekä Adyla että syntymätön lapsi kuolivat. Tamrat oli tästä surun murtama ja muutamat seuraavat vuodet hänellä menivätkin kuin usvassa. Tämän jälkeen hän on myös kärsinyt melankoliasta jaksottain.
Nykyisyys:
Johtuen yhteenotosta Rakkauden jumalattaren ja tuon entisen miehen kanssa on hän menettänyt kaikki muistonta Adylasta. Se on jättänyt tyhjän kohdan hänen sydämeensä ja aiheuttaa hämmennystä Tamratissa - miten hän voi olla surullinen jonkun kuolemasta, jos ei tiedä kuka on kuollut? Naimisiin hän ei enää aio. Hänen verilinjansa saa kuolla hänen mukanaan, sillä ei ole hänelle niin minkään valtakunnan väliä. Hän on viimeisen sadan vuoden aikana viettänyt suuren osan ajastaan rakentelemalla lisää asuintiloja itselleen. Alkoholia kuluu, mutta mikään örveltäjä hän ei ole. Mieluiten hän juoskentelee ja juhlii muiden jumalien tai siunattujen kanssa, mutta joskus hän rentoutuu ihmistenkin parissa niin, että ottaa kupin tai pari. Hän on myös ottanut asiakseen tutkiskella merta kotinsa ympärillä perusteellisemmin ja harrastaakin omia pieniä tutkimusretkiään aina mustiin syvyyksiin asti. Illuusiotaikuutensa ansiosta hän voi luoda valoa sinne navigointia helpottamaan, vaikka hän veden liikkeitä tulkitsemalla pystyykin arvioimaan suhteellisen tarkasti, mistä suunnasta ilmestyy esimerkiksi kalliota vastaan.
Lapsuus ja nuoruus:
Tamratin vanhemmat kuolivat vallankumouksessa hänen ollessa noin 5-vuotias. Hänet kasvattivat hänen tätinsä ja setänsä, jotka kuolivat kuitenkin vanhuuteen hänen ollessaan alle viidentoista vuoden ikäinen. Akarelin suvusta oli noussut monia Meren jumalia tai tähän alaan liittyviä pikkujumalia jo sukupolvien ajan ja niinpä Tamratin syntymä ei ollut mitenkään erityinen, vaikka hän osoittikin eteviä vedenhallinnan taitoja jo todella nuorena, alle neljäkesäisenä. Hänet tuupattiin kuitenkin jo 5 vuotiaana Akatemiaan, sillä silloin oli tapana jättää osa kasvatuksesta myös koulun vastuulle. Lapsiin harvoin kehitettiin läheistä suhdetta, vaan oletettiin ammattilaisten hoitavan sellaiset hömpötykset. Tätiinsä hän kuitenkin muodosti suhteellisen läheisen suhteen, sillä tuolla oli pidemmät hermot kuin pikaisesti tulistuvalla sedällä. Tamrat otti usein selkäänsä, joskus ansaitusti mutta yleensä syyttä suotta, ja pojan setä puolusteli tekojaan väittäen tekevänsä hänestä kovan miehen. Suoranaista väkivaltaa hän ei kuitenkaan sen ajan yhteiskunnan mittapuulla joutunut kokemaan, sillä eihän hänen tummasta ihostaan edes huomannut mustelmia! Niinpä poika oppi nopeasti pitämään oman puolensa ja taistelemaan suoraselkäisesti itsensä vuoksi: Tamrat ei ollut luovuttajatyyppiä. Hän oli myös yleensä lähtökohtaisesti positiivinen asioiden suhteen, vaikka alkoikin leimahdella samaan tapaan, kuin hänen setänsä. Hän ei koskaan myöskään tuntenut minkäänlaista kaunaa setäänsä kohtaan, vaan uskoi tuon tarkoittaneen hänelle hyvää. Saivathan muutkin pojat selkäänsä.
Koulussa hän oli keskinkertainen opiskelija teoriaopinnoissa, mutta loisti loitsuissa – veteen liittyvissä sekä illuusiotaikuudessa. Muissa taikuudenaloissa hän kohtasi kuitenkin haasteita. Hän asui Akatemialla muiden opiskelijoiden tapaan, ollen jopa hyvä kämppis. Hän ei puuttunut huonetovereidensa menoihin, kunhan nämä eivät hänen sänkyynsä naisia tuoneet. Totta kai hän naljaili ja piikitteli kaikesta mahdollisesta, muttei kuitenkaan heittäytynyt tahallaan vaikeaksi. Tamrat ei koskaan saanut tuntea samanlaista huolettomuutta, kuin opiskellessaan pikkujumalaksi. Hän valmistui veden pikkujumalaksi ollessaan 17, jolloin hän muutti asumaan takaisin tätinsä ja setänsä vanhaan kotiin.
Teleportaation hän oppi ollessaan pikkujumala, ennen jumalaksi opiskelua. Pikkujumalana hän ehti toimia vain viitisen vuotta, ennen kuin kyllästyi olemaan käskytettävänä ja meni takaisin koulun penkille. Hän oli tällöin todelliselta iältään 22.
Jumalaksi valmistuminen, työ ja avioliitto:
Meren jumalaksi hän valmistui nopeasti, vain parissa vuodessa.Tamrat teki töitään ahkerasti, nauttien vapaa-ajallaan tyttöjen ja miksei ihan aikuistenkin naisten naurattamisesta sekä miespuolisten ystäviensä kanssa juhlimisesta ja yleisestä oleilusta. Hän vietti paljon aikaa myös ihmisten kanssa ympäri maailman, sillä hänen mielestään oli huvittavaa seurata läheltä noiden yksinkertaisia elämiä. Hän myös nautti aika-ajoin jonkun ylimielisen ihmisen palauttamisesta maanpinnalle esimerkiksi käräyttämällä näitä tahallaan ihmisten auktoriteeteille tekemistään rikoksista. Tamrat osallistui myös aikansa kuluksi monen muun toverinsa tavoin sotilaskoulutukseen, mutta ei nähnyt tarpeellisena edetä pidemmälle kuin alikersantiksi, joksi yleneminen oli suhteelisen helppoa: hänen jumalan arvonsa nosti häntä automaattisesti arvoasteikossa kapteeniksi asti.
Vähän vajaa 200 vuotta sitten hän kohtasi yllättäen ihmisten keskuudessa tulevan vaimonsa, jonka hän äkkäsi olevan siunattu ja auttoi Akatemiaan. Adylan taikuus ei riittänyt jumalaksi asti, mutta pikkujumalana toimiminen ei kiehtonut naista. Niinpä tuo liittyi Tamratin kehotuksesta sotilaskouluun ja hyödynsi ainoata osaamistaan, telekinesiaa, siellä tappavan tehokkaasti. Pikitukkainen hento tyttönen ei ollut sellainen, jonka olettaisi olevan tehokas sotilas, mutta Adyla oli. Tuolla oli pistävänkeltaiset silmät, punertavat posket ja sievät kasvot. Tyttö, joka oli yli puolet nuorempi kuin satavuotinen Tamrat, vei Meren jumalan sydämen täysin. Tunne oli oneksi molemminpuolinen, vaikka kaksikon suhde olikin alusta saakka erittäin leiskuva. Heidän riitansa olivat hurjia, mutta myös rakkautensa palavaa. Pari avioitui heti Adylan ylennyttyä luutnantiksi sotajoukkoihin ja he juhlistivat sitä kunnollisen kodin rakentamisella. Näin he rakensivat Tamratin nykyisen kodin vanhan kartano-osan.
Demonivainot ja Adylan kuolema:
Heidän auvoinen liittonsa ei kuitenkaan ehtinyt kestää kauan, kun jumalten demoniviha oli kasvanut siihen pisteeseen, että nuo luonnonoikut päätettiin tuhota. Näin alkoivat demonivainot ja Tamrat ja Adyla olivat tietenkin miekan kärjessä mukana. Vainot kestivät pidempään, kuin oli osattu ajatella ja siten sodan aika oli Tamratille erittäin haastavaa töiden ja taistelun välillä tasapainottelua. Adyla pystyi keskittymään paremmin taisteluihin, mutta kaikkiinhan sotiminen vaikuttaa. He molemmat jäivät mieltä tasaavalle lomalle pariksi viikoksi, jolloin Tamratin piti huolehtia ainoastaan jumaluushommistaan. Heillä oli samalla enemmän aikaa keskittyä toisiinsa eikä ihmekään, että Adyla tuli sinä aikana raskaaksi. Velvollisuudentuntoinen nainen kuitenkin kieltäytyi jäämästä heti vauvamahailemaan kun raskaus tuli ilmi, vaan osallistui pontevasti taisteluun Tamratin kielloista huolimatta. Tämä päätös koitui naisen kuolemaksi, sillä keskellä taistelun tuoksintaa synnytys käynnistyi aivan liian aikaisin. Täysin yllättävien erittäin voimakkaiden synnytyskipujen takia Adyla lähestulkoon lamaantui kesken taistelun, mikä aiheutti traagisia seurauksia: sekä Adyla että syntymätön lapsi kuolivat. Tamrat oli tästä surun murtama ja muutamat seuraavat vuodet hänellä menivätkin kuin usvassa. Tämän jälkeen hän on myös kärsinyt melankoliasta jaksottain.
Nykyisyys:
Johtuen yhteenotosta Rakkauden jumalattaren ja tuon entisen miehen kanssa on hän menettänyt kaikki muistonta Adylasta. Se on jättänyt tyhjän kohdan hänen sydämeensä ja aiheuttaa hämmennystä Tamratissa - miten hän voi olla surullinen jonkun kuolemasta, jos ei tiedä kuka on kuollut? Naimisiin hän ei enää aio. Hänen verilinjansa saa kuolla hänen mukanaan, sillä ei ole hänelle niin minkään valtakunnan väliä. Hän on viimeisen sadan vuoden aikana viettänyt suuren osan ajastaan rakentelemalla lisää asuintiloja itselleen. Alkoholia kuluu, mutta mikään örveltäjä hän ei ole. Mieluiten hän juoskentelee ja juhlii muiden jumalien tai siunattujen kanssa, mutta joskus hän rentoutuu ihmistenkin parissa niin, että ottaa kupin tai pari. Hän on myös ottanut asiakseen tutkiskella merta kotinsa ympärillä perusteellisemmin ja harrastaakin omia pieniä tutkimusretkiään aina mustiin syvyyksiin asti. Illuusiotaikuutensa ansiosta hän voi luoda valoa sinne navigointia helpottamaan, vaikka hän veden liikkeitä tulkitsemalla pystyykin arvioimaan suhteellisen tarkasti, mistä suunnasta ilmestyy esimerkiksi kalliota vastaan.
Oleellista peleissä tapahtunutta:
Tamrat jäi pahasti väliin, kun Rakkauden jumalatar Qaheia Liaven löysi vanhan suvussaan muinoin kulkenee jumalten sotakeihään ja yritti puhua tämän ympäri (=pakottaa) antamaan keihään Ylijumalille. Näillä jo nyttemmin Ylijumalten toimesta hävinneillä keihäillä on tavallisen jumalan voimia suurentava vaikutus - jos sellaisen siis saa tottelemaan itseään. Mukaan tilanteeseen tuli jumalattaren entinen aviomies ja entinen Kuoleman jumala, Lucíen Nachral. Qaheia pyyhki vastaanhangoitelleen Tamratin muistot tilanteesta, jotta hän ei muistaisi keihästä.
Samalla Qaheia kuitenkin käpälöi Tamratin muistoja muutoinkin ja poisti Adylan muiston hänen sydämestään kokonaan - paitsi ikävän tunnetta. Tamrat siis tietää olleensa naimisissa naisen kanssa, jonka nimen hän muistaa tasan sen takia, että se lukee hänen päiväkirjojensa sivuilla. Hän ei muista, mitä he ovat yhdessä tehneet, hän ei muista heidän yhteistä elämäänsä, ei sitä, että heille piti syntyä lapsi, ei vaimonsa kuolemaa... Ja vaikka joku sitä hänelle selittäisikin, olisi hän täysin muiden kertoman varassa. On kuin hän ei olisi koskaan tavannut Adylaa, mutta ikävöi tätä silti yhtä valtavasti, kuin ennenkin. Tunne tuntuu jatkuvasti luissa ja ytimissä, sillä häneltä on myös hämärtynyt, milloin tämä muistamaton liitto on ollut ja loppunut. Aivan, kuin hän olisi menettänyt naisen aina vasta eilen...
Aikahypyn jälkeen:
Ylijumalattaren kuoleman jälkeen Tamrat vannoi kostoa demoneille ja hän onkin alkanut harjoitella loitsujaan uudemman kerran - sodan hän kyllä muistaa, vaikkei vaimoaan enää. Samalla hän on verestellyt taitojaan teräaseiden kanssa. Hänen lojaalisuutensa tietenkin on jumalten vanhojen arvojen, kulttuurin ja Ylijumalten puolella. Kun kutsu käy, marssii hän ensimmäisten joukossa teurasapajille.
Taidot:
Fyysinen voima: 3
Tamrat on soturitaustastaan johtuen yhä reilusti tavan jumalaa vahvempi, vaikka hänen voimansa onkin jo hieman heikennyt noista ajoista. Mielellään hän myös muille jumalille tästä enemmästä voimastaan jaksaa muistuttaa esimerkiksi kädenvääntökilpailuissa, nostelemalla neitokaisia pois kärryistä tai tönäisemällä ystäviään ja tuttaviaan toverillisesti hitusen liian lujaa. Ihmisten sarjassa hän ei ole kuitenkaan enää erityisen vahva, vaan hyväkuntoisen työtä tekevän perusmiehen tasolla.
Ketteryys: 2
Ketteryyskin on päässyt huononemaan eikä se enää kuulu hänen erityisiin vahvuuksiinsa. Se onkin hänellä keskiverrolla tasolla. Miehen liikkuminen ei kuitenkaan ole kömpelöä, sillä hänellä on hyvä tasapaino. Vedessä hän on erittäin sulava ja nopea, eli silloin kun hän käyttää taikuutta hyväkseen.
Taikuus: 4
Hänen taikuutensa koostuu pakollisen teleportaation ja telepatian lisäksi illuusio- ja elementtitaikuudesta.
Hänen osaamisensa on erittäin jaottunutta, minkä tähden hän ei koskaan voinut kehittyä nykyistä taitotasoaan paremmaksi, vaikka halua ja motivaatiota kyllä olisi ollut. Henkienergiaa hänellä on kyllä ollut todella paljon, mikä osaltaan selittää hänen pitkää ikäänsä ja yhä heikkenemätöntä taikuuden hallintaansa. Omilla taikuuden aloillaan meren herra onkin vuosien myötä kehittynyt äärimmäisen taitavaksi, ja erityisesti hänen elementtitaikuuden hallintansa on erittäin väkevää: se on täysin verrattavissa 5-tason jumalan kykyihin. Hän hallitsee vettä sen kaikissa olomuodoissa vaivattomasti, pystyen erottelemaan sitä jopa elävistä olennoista ja eliöistä tai ilmasta. Koska hän ei osaa luomistaikuutta hän ei voi sitä kuitenkaan täysin tyhjästä nyhjäistä, vaan hänen täytyy kerätä se ympäristöstä. Nykyään hän on tässä kuitenkin niin taitava, ettei hänellä kulu kuin silmänräpäys tämän suorittamiseen -mikäli sitä vain on saatavilla jossain muodossa. Veden määrä tai massa eivät myöskään erityisemmin vaikeuta taikomista, vaan hän kykenee hallitsemaan valtavia massoja samaan aikaan – meren hallitseminen on sentään hänen työtään. Jää, lumi ja höyry onnistuvat häneltä myös hyvin, mutta eivät aivan yhtä luontevasti, vaan näitä taitoja hänen tulee harjoittaa ja ylläpitää jatkuvasti. Tämän hetken taso on ihan kelvollinen.
Tamrat on myös todella taitava illuusiotaikuudessa, muttei ei kuitenkaan läheskään yhtä taitava vaan oikeaa taikuuden tasoaan (4) vastaava. Hänen suosikkinsa on saada muut näkemään hänet joko kokonaan tai osittain vetenä. Hänen illuusionsa kestävät kauan ja ovat tyyliltään enemmän uskottavia kuin ylitsevuotavan näyttäviä. Meren valtiaasta onkin siis todella vaikea päätellä, minkälaista taikuutta hän osaa, sillä hän on hyvä hämäämään muita. Tästä on ollut hyötyä sodissa.
Tämän lisäksi Tamratin tyyli taikoa on hieman aggressiivinen: hän ei lupia kysele ja pitää huolta siitä, että juuri hänen nähdään taikovan.
Telepatiaa jumala osaa vain erittäin yksinkertaisessa muodossa: hän kuulee halutessaan rukoukset ja osaa osaa vastata telepaattisesti, jos toinen hänen kanssaan keskustelun aloittaa.
Oppineisuus: 2
Hän on joskus osannut melko paljonkin asioita – erittäin kauan aikaa sitten. Nykyään Tamrat on jumalten keskuudessa lähinnä yleissivistynyt ja tietää historiasta, mutta oikeastaan vain oman kokemuksensa takia. Miestä ei ole siis siunattu erityisellä lukuvimmalla.
Viisaus: 3
Kun hän malttaa ajatella, voi hän olla hyvinkin viisas. Myös pitkä kokemus jumalana toimimisesta on kerryttänyt kokemusta eri asioista, kuten käytännön jumaluudesta, tilanteiden hallitsemisesta ja syy- ja seuraussuhteiden näkemisestä. Mies on kuitenkin malttamaton ja kärsimätön, joten aina hän ei vain tunnu kykenevän käyttämään kertynyttä viisauttaan. Hän on enemmän tunne- kuin järkiperäinen ja esimerkiksi suuttuessaan hän unohtaa useimmat oppimansa viisaudet.
Karisma: 3
Vaikka Tamrat on omalla ylpeällä tavallaan viehätysvoimainen ja kunnioitettu jumala, hänen karismaansa kuitenkin heikentää hänen ajoittainen kusipäisyytensä ja nopea hermostumisensa. Hän saa yleensä aina kerättyä huomion itseensä niin halutessaan (tai tahtomattaankin vetäessään hernepellon nenäänsä), mutta hänen jääräpäisyytensä ja pienoinen arvaamattomuutensa laskee hänen karismaansa selvästi. Jos hän olisi pitkähermoisempi, olisi hän varmasti myös karismaattisempi. Mutta kun ei, niin ei.
Yhteensä 17/17
Fyysinen voima: 3
Tamrat on soturitaustastaan johtuen yhä reilusti tavan jumalaa vahvempi, vaikka hänen voimansa onkin jo hieman heikennyt noista ajoista. Mielellään hän myös muille jumalille tästä enemmästä voimastaan jaksaa muistuttaa esimerkiksi kädenvääntökilpailuissa, nostelemalla neitokaisia pois kärryistä tai tönäisemällä ystäviään ja tuttaviaan toverillisesti hitusen liian lujaa. Ihmisten sarjassa hän ei ole kuitenkaan enää erityisen vahva, vaan hyväkuntoisen työtä tekevän perusmiehen tasolla.
Ketteryys: 2
Ketteryyskin on päässyt huononemaan eikä se enää kuulu hänen erityisiin vahvuuksiinsa. Se onkin hänellä keskiverrolla tasolla. Miehen liikkuminen ei kuitenkaan ole kömpelöä, sillä hänellä on hyvä tasapaino. Vedessä hän on erittäin sulava ja nopea, eli silloin kun hän käyttää taikuutta hyväkseen.
Taikuus: 4
Hänen taikuutensa koostuu pakollisen teleportaation ja telepatian lisäksi illuusio- ja elementtitaikuudesta.
Hänen osaamisensa on erittäin jaottunutta, minkä tähden hän ei koskaan voinut kehittyä nykyistä taitotasoaan paremmaksi, vaikka halua ja motivaatiota kyllä olisi ollut. Henkienergiaa hänellä on kyllä ollut todella paljon, mikä osaltaan selittää hänen pitkää ikäänsä ja yhä heikkenemätöntä taikuuden hallintaansa. Omilla taikuuden aloillaan meren herra onkin vuosien myötä kehittynyt äärimmäisen taitavaksi, ja erityisesti hänen elementtitaikuuden hallintansa on erittäin väkevää: se on täysin verrattavissa 5-tason jumalan kykyihin. Hän hallitsee vettä sen kaikissa olomuodoissa vaivattomasti, pystyen erottelemaan sitä jopa elävistä olennoista ja eliöistä tai ilmasta. Koska hän ei osaa luomistaikuutta hän ei voi sitä kuitenkaan täysin tyhjästä nyhjäistä, vaan hänen täytyy kerätä se ympäristöstä. Nykyään hän on tässä kuitenkin niin taitava, ettei hänellä kulu kuin silmänräpäys tämän suorittamiseen -mikäli sitä vain on saatavilla jossain muodossa. Veden määrä tai massa eivät myöskään erityisemmin vaikeuta taikomista, vaan hän kykenee hallitsemaan valtavia massoja samaan aikaan – meren hallitseminen on sentään hänen työtään. Jää, lumi ja höyry onnistuvat häneltä myös hyvin, mutta eivät aivan yhtä luontevasti, vaan näitä taitoja hänen tulee harjoittaa ja ylläpitää jatkuvasti. Tämän hetken taso on ihan kelvollinen.
Tamrat on myös todella taitava illuusiotaikuudessa, muttei ei kuitenkaan läheskään yhtä taitava vaan oikeaa taikuuden tasoaan (4) vastaava. Hänen suosikkinsa on saada muut näkemään hänet joko kokonaan tai osittain vetenä. Hänen illuusionsa kestävät kauan ja ovat tyyliltään enemmän uskottavia kuin ylitsevuotavan näyttäviä. Meren valtiaasta onkin siis todella vaikea päätellä, minkälaista taikuutta hän osaa, sillä hän on hyvä hämäämään muita. Tästä on ollut hyötyä sodissa.
Tämän lisäksi Tamratin tyyli taikoa on hieman aggressiivinen: hän ei lupia kysele ja pitää huolta siitä, että juuri hänen nähdään taikovan.
Telepatiaa jumala osaa vain erittäin yksinkertaisessa muodossa: hän kuulee halutessaan rukoukset ja osaa osaa vastata telepaattisesti, jos toinen hänen kanssaan keskustelun aloittaa.
Oppineisuus: 2
Hän on joskus osannut melko paljonkin asioita – erittäin kauan aikaa sitten. Nykyään Tamrat on jumalten keskuudessa lähinnä yleissivistynyt ja tietää historiasta, mutta oikeastaan vain oman kokemuksensa takia. Miestä ei ole siis siunattu erityisellä lukuvimmalla.
Viisaus: 3
Kun hän malttaa ajatella, voi hän olla hyvinkin viisas. Myös pitkä kokemus jumalana toimimisesta on kerryttänyt kokemusta eri asioista, kuten käytännön jumaluudesta, tilanteiden hallitsemisesta ja syy- ja seuraussuhteiden näkemisestä. Mies on kuitenkin malttamaton ja kärsimätön, joten aina hän ei vain tunnu kykenevän käyttämään kertynyttä viisauttaan. Hän on enemmän tunne- kuin järkiperäinen ja esimerkiksi suuttuessaan hän unohtaa useimmat oppimansa viisaudet.
Karisma: 3
Vaikka Tamrat on omalla ylpeällä tavallaan viehätysvoimainen ja kunnioitettu jumala, hänen karismaansa kuitenkin heikentää hänen ajoittainen kusipäisyytensä ja nopea hermostumisensa. Hän saa yleensä aina kerättyä huomion itseensä niin halutessaan (tai tahtomattaankin vetäessään hernepellon nenäänsä), mutta hänen jääräpäisyytensä ja pienoinen arvaamattomuutensa laskee hänen karismaansa selvästi. Jos hän olisi pitkähermoisempi, olisi hän varmasti myös karismaattisempi. Mutta kun ei, niin ei.
Yhteensä 17/17
Tunnus: Ihmiset kuvaavat usein Tamratin suurena miekkavalasuroksena: meren jumala kuvastaa heille voimallista, vaarallista ja jopa julmaa merta. Joissain kulttuureissa hänet kuvataan myös suurena tursaana. Myös inhimillisiä kuvauksia löytyy, kaikki enemmän tai vähemmän vääriä: usein niissä hänellä on kalman kalpea iho, syvänmeren siniset pitkät hiukset ja valkoiset silmät, ja hän kantaa mukanaan atrainta. Vaatetusta hänellä ei kuvata juuri olevan, vaan pitkät hiukset peittävät kaikki oleelliset asiat. Joissain kulttuureissa hänen uskotaan olevan nainen.
Muuta:
Tamratin taistelutyyli: Merten valtiaan pääasialliset asetaidot ovat jousen ja erityisesti keihään kanssa ja lähitaistelussa hän käytää apunaan erilaisia veitsiä. Sota-aikana hän käytti tietenkin myös paljon taikuutta taistellessaan ja oppikin siinä yhteydessä myös ottamaan elävästä olennosta vettä pois vaivattomasti vaarallisia määriä aiheuttaen näin vastustajan totaalisen kuivumisen, kun solut rikkoutuivat ja veri kuivui näiden suoniin. Tätä taitoa hän ei ole kuitenkaan käyttänyt viimeaikoina sattuneista syistä. Hän ei tosin arkailisi millisekuntiakaan käyttää tätä demoniin sellaisen kohdatessaan.
Vuotavan veren pelko: Veri itsessään ei aiheuta ongelmia edes hajunsa puolesta, mutta veren vähänkään vuolaampi vuotaminen saa Tamratin jo nieleskelemään. Hän ei kuitenkaan pyörry tai panikoidu, vaan haluaa vain pois tilanteesta tai saada vuodon loppumaan. Sodassa hän olikin aina viimeisenä pitämässä huolta haavoittuneista taistelutovereistaan, sillä hänellä oli jopa pakonomainen tarve yrittää tyrehdyttää vuotoa - vaikka se olisi ollut jo myöhäistä. Ironista kyllä hänellä ei ollut minkäänlaisia elpymistaikuuden taitoja.
Hahmo: © Rawptor
Kuvitus: ©Rawptor, ©Zeralex (profiilikuva), ©Glaurung (tunnus)