Post by Reddari on Jul 18, 2018 20:26:49 GMT 2
Nimi: Jacob Swain
Rotu: Ihminen
Ikä: 42 vuotta
Sukupuoli: mies
Perhe: Kuolleita. (Vaimo & 3 lasta)
Asuinpaikka: Majoittunut väliaikaisesti erääseen Mihrasin majataloista.
Elinkeino/asema: Entinen sotilas, nykyään manaaja/kirkon likaisten töiden jokapaikan höylä.
Uskonto: Kaaoslaisuus
Suhtautuminen muihin rotuihin:
- Ihmisiin itsekin kuuluvana Swain on näiden seurassa kotonaan ja pitää ihmiskuntaa sitkeänä sekä viisaana joukkona, jonka vain tuppaa pilaamaan jotkut mädät yksilöt.
- Ei tiedä siunattujen olemassaolosta, mutta tälläisen kohtadessaan varmaan suhtautuisi kuin ihmiseen niin kauan kuin magiaa ei ole havaittavissa. Jos onneton erehtyy loitsimaan manaajan läsnäollessa, tämä varmasti raahasi siunatun roviolle noitana.
- Jumalat ovat Jacobille universumia hallitsevia yliluonnollisia, ikuisia olentoja, joita tämä kunnioittaa ja palvoo uskollisesti.
- Ei ole kohdannut demoneja, mutta kohdatessaan tälläsen todennäköisesti nirhaisi olennon jonain pahana henkenä.
Maine:
Mihrasissa manaaja on vielä vieras tapaus, mutta kaupunkiin vasta saapunut laiva on jo aiheuttanut matkaajistaan huhuja torilla. Pappilähetystön mukana on kuulemma tullut uhkaavan näköistä porukkaa, jotkut puhuvat väkivaltaisuudestaan tunnetusta manaajastakin...
Vaikutelma:
Jacobin entisestä ammatista ei voi erehtyä, kun tämän kohtaa ensimmäistä kertaa. Sotilaallisen tiukka ryhti, tuima katse ja jatkuva taisteluvalmius tekee miehestä tyypin, jolle ei ihan kuka vain lähde aukomaan päätänsä. Mukavassakaan seurassa manaaja ei anna paljoakaan itsestään irti, jos ei satu olemaan ooppiumipöllyissä.
Luonne:
Kurinalainen - Kylmä - Uskollinen - Rehellinen - Rohkea - Kapeakatseinen - Ylisuojeleva - Isällinen - Omistautunut - Käytännöllinen - Katkera - Kiivas
Jacob on varsinainen jäämies, eikä vain kylmän sinisten silmiensä vuoksi. Entinen sotilas on kurinalainen, tavoitekeskeinen ja pitkälti hyvin säälimätön. Mies ei emmi käyttää rajuja otteita työssään, eikä oikeastaan vapaallakaan. Hänellä on kirkon siunaus ja suojaus, jonka varjolla on helppo tehdä suorastaan kauhistuttavia tekoja. Entisen elämän sotatantereet muovasivat manaajasta yksilön, joka ei kaihda väkivaltaa, ei edes tappamista. Swainilla on hyvin mustavalkoinen käsitys maailmasta, joten jos joku ei ole hänen puolellaan, tämä on automaattisesti häntä vastaan. Kirkolle töitä uskollisesti tekevä mies mieltää siis vastustajansa absoluuttisen pahoiksi, jotka ovat ansainneet kuolla ja kärsiä. Jumalien sana on laki ja joka ei sitä noudata, joutuu maksamaan siitä kovan hinnan. Tietenkin pienemmissä synneissä muut kirkonmiehet saattavat vähän toppuutella manaajaa. Yleensä he onnistuvat kääntämään sinisilmän pään, arvostaahan tämä näitä jumalien miehiä valtavasti.Toki Swain toimittaa rangaistukset yleensä kirkon säännösten mukaan.Manaaja on myös hyvin tietoinen, etteivät kaikki ole kykenevä hänen julmuuksiinsa, joten hän kokeen velvollisuutenaan tehdä työnsä likainen osa huolella.
Menneisyys on muokannut nykyisestä manaajasta näin jyrkän säälimättömän persoonan. Ennen katkeruutta ja surua täyttämää elämänvaihettaan Jacob oli varsin puhtoinen soturi. Pohjimmiltaan mies on vakaa, huolehtivainen ja sanojensa mittainen henkilö, joka pyrkii tekemäänsmoraalisesti oikeita valintoja. Valitettavasti tästä jalosta sankarimaisesta sotilaasta ei tunnu olevan paljoa jäljellä.
Huvittavaa kyllä, säälimättömällä kirkon teurastajalla on omat paheensa. Ennen manaajaksi ryhtymistään Jacob poltti itsensä pahasti tulipalossa, josta on muistona mittavat paloarvet. Vaikka vamma on jo vanha, kärsii mies neurologisesta kivusta, joka tuntuu tuskaisena poltteluna arven alueella. Helpotusta siihen tuo alkoholiin uutettu oopium, eli laudanum. Swain on litkinyt sen verran säännöllisesti kyseistä 'lääkettä', että suhde siihen lähentelee jo vaikeaa riippuvuutta. Manaajan vois siis kohdata pahimpina kipupäivinä varsin päihtyneenä, vaikka onkin vain nauttinut lääkettä. Alkoholia parrakas juo kohtuullisia määriä, eikä yleensä humalaan asti. Suurikokoisella äijällä on melkoinen toleranssi viinan suhteen. Huumepöllyissä manaaja saattaa olla vastaanottavaisempi seuralle, mutta ei tämä silloinkaan älytön vitsiniekka ole.
Mikään seuramies Jacob ei tosiaan ole. Tällä on kirkon piirissä muutama toveri, mutta laajoja sosiaalisia verkostoja ei mies ole edes vaivaantunut muodostamaan. Vieraisiin parrakas suhtautuu poikkeuksetta epäileväisenä, eikä yleensä ole tekemässä aloitetta. Tätä kiinnostaa pitkälti vain työnteko, se on manaajan ainut elämäntarkoitus. Ahkera työskentely pitää hänet kaidalla tiellä, koska onhan äijä vieläkin varsin viriili, mikä saattaisi ajaa syntisiin tekoihin. Swain ei taida vieläkään olla täysin toipunut perheensä kuolemasta, joten uusiin naimisiin menokin tuntuu hankalalta. Toki tältä löytyy muutkin tyypilliset ihmisen mieliteot.
Mies myös kokee olevansa jumalien valittu ja mukana muuttamassa maailmaa paremmaksi, sekä turvallisemmaksi. Toisaalta ajatus liian turvallisesta maailmasta ahdistaa Swainia. Tämähän on soturi, eikä tietäisi, mitä tekisi ilman jonkinlaista taistelua elämässään. Sotaa hänellä ei ole nyt sodittavana, mutta hengellinen sota syntisiä ja pahojavoimia vastaan riittää tällä hetkellä.
Ettei kuvaus keskittyisi pelkästään negatiiviseen, on Swainissa hyviäkin puolia. Mies on hyvin rehti ja rehellinen, eikä tunne todellakaan tarvetta mielistellä ketään vaan sanoo asiansa suoraan sekä kaunistelematta. Entinen sotilas on äärettömän suoraselkäinen ja pitää lujasti kiinni periaatteistaan. Tämä ei vahingoita lapsia, oikeastaan suhtautuu heihin isällisesti, vaikka koittaakin pysyä viileänä näidenkin seurassa. Jos äijä mieltyy johonkin henkilöön, hän käyttäytyy hyvin suojelevasti tätä kohtaan, jopa yrittäen vaikuttaa toisen tekemisiin ahdistavan paljon. Jacob osaa tarjota vain kovin ankaraa rakkautta, mutta se on sitäkin kestävämpää. Jos mies solmii ihmissuhteen, ne ovat koko elämän kestäviä. Entisen kirkasotsaisen soturinkin häivähdystä Jacobista saattaa nähdä ajoittain, tämä puuttuu varsin helposti näkemiinsä vääryyksiin, puolustaen jumalille uskollisia, puhtaita ihmisiä itsepintaisesti.
Manaaja ei tulistu kovin helposti, vaan suorittaa tekonsa yleensä laskelmoidusti kuin mikäkin kone konsanaan. Tarvitaan varsin kinkkinen tilanne, että sinisilmä raivostuisi silmittömästi, menettäen itsensä täydellisen hallinnan. Kirkomies osaa toki olla kiivas, tai ainakin jäykkä ja ehtodon, mitä tulee sääntöihin ja uskontoon. Tämä ilmaisee mielipiteensä sen verran suureen ääneen ja ärhäkästi, että sen voi helposti tulkita vihastumiseksi. Muutama arkapaikka manaajalla on, kuten edemennyt perhe ja paloarpi, joiden tökkijä joutuu usein kokemaan kovan kohtalon. Vihastumisen sijaan parrakas ärsyyntyy helposti, Joka käy ilmi murhaavista mulkaisuista.
Toki kurja menneisyys jäytää sinisilmän takaraivossa käsittelemättöminä tunteina, kuten katkeruutena ja vihana. Saattaapa äijä purkaakin näitä tuntemuksiaan liioitellullaväkivallalla ja muunlaisella agressiivisuudella.
Ulkonäkö:
Kuva Arpikartta
Swain ei ole enää mikään sileä otsainen nuorukainen, vaan elämä on jättänyt mieheen syvät merkkinsä. Parrakkaan iho on vaalea, hieman punertavan sävyinen, monien arpien peittämä ja ihosta näkee niin auringon polttamisen kuin pakkasen puremisen jättämät jäljet. Ikä sekä rankka elämä on tuonut hänen kehoonsa ja kasvoihin lukuisia uurteita ja lieviä ryppyjä.
Kovia kokeneesta ulkokuoresta huolimatta mies on hyvässä kunnossa, eikä ajan merkit ole kokonaan häivyttänyt tämän luontaista komeutta. Manaajan piirteet ovat varsin kirveellä veistetyn oloiset, mutta varmasti miellyttävät miehekkäämpää seuraa kaipaavaa. Jykevä leuka, suora, mutta varsin kookas, pyöreäpäinen nenä ja sopusuhtaiset korvat, jotka kulkevat hyvin päänmyötäisesti, eivät ainakaan rumenna äijää. Otsan syvät uurteet saavat hänet näyttämään välillä hyvin huolestuneelta, kun taas näennäisesti pysyvä kulmien kurtistus lujentaa ilmettä uhkaavan oloiseksi.
Swainin silmät ovat kapean mantelin muotoiset ja syvällä kallossa. Katse on pistävä ja viestii, että keksi-ikäisellä on vielä paljon elivoimaa tallella. Voimakkaasti ulkonevat kulmat luovat synkän varjon jään sinisten silmien ylle. Vasemman silmän yli menee arpi, joka kulkee kasvojen halki aina huuleen asti, jonka se myös ylittää. Tämän vamman takia vasemman silmän yläluomi on aina hieman lerpallaan, mutta ei haittaa miehen näköä. Huomattavia arpia löytyy muuallakin kehoa kera pienempien elämän merkkien. Niitä löytyy niin käsivarsista, jaloista kuin keskiruumiista merkkeinä käydyistä taisteluista. Näistä mainittakoon oikean silmän yläpuolelta alkava arpi, joka kulkee manaajan pään halki melkein takaraivoon saakka, sekä laajalti oikeaa jalkaa sekä kylkeä peittävä arpikudosalue 2. asteen palovammasta.
Jacobin tuhkan harmaa, lähes musta tukka on sivuilta ja takaa lyhyehköllä siilillä, mutta päälaelle on jätetty huomattavasti pitempää hiusta. Se kammataan taaksepäin ja pidemmillään sidotaan nutturalle, ettei vain ole näkökyvyn haitolla. Kasvoja koristaa karkea parta, joka pidetään vaihtelevasti siistinä ja viikset reunustavat kapeaa suuta. Niin parta kuin kulmakarvat ovat samanvärisiä hiusten kanssa. Muu kehon varsin runsas karvoitus on yhtä tummaa.
Manaaja on fyysisesti hyvässä kunnossa, mikä yhdistettynä luonnostaan vankkarakenteiseen ruumiiseen tekee hänestä varsinaisen taistelukoneen. Pituutta löytyy ja jänteviä lihaksia pidetään yllä, vaikka nykyinen manaajan työ ei aina olekaan niin fyysistä. Muutenkin hyvin harteikas ja vahvan oloinen tapaus.
Pituus/paino: 193 cm/90 kg
Vaatetus:
Kuva Kuva
Työssään Jacob käyttää manaajalle tyypillistä mustaa viittaa muuten hyvin sotilaallisen oloisten vaatteiden peittona. Sen selkämyksessä on kirjailtuna punaisella kirkon tunnus. Hoitaessaan likaisempia kirkon hommia hän suojaa osan kehostaan osittaisilla haarniskoinnilla ja muunlaisilla suojuksilla. Materiaalina paksu nahka ja metalli. Miehen suosimat värit ovat maskuliinisia ja neutraaleja, yleensä maanläheisiä. Vaatteissa näyttävyyttä tärkeämpää on käytännöllisyys ja niiden tarjoama suoja niin säältä kuin hyökkäyksiltä.
Yleensä Swainin päällä nähdään tummat housut, jämäkät sappaat, kevyt puuvillapaita ja kylmällä säällä simppeli, mustakarhun turkilla vuorattu takki.
Menneisyys:
Jacob on syntynyt ja elänyt suurimmanosan elämästään Mihrasin ulkopuolella, meren takaisessa vanhoollisessa kuningaskunnassa. Miehen suvussa on pitkä linja taitavia sotureita ja jo nuoresta pojasta lähtien Swain päätti jatkaa tätä perinnettä. Maansa puolustus oli nuorukaiselle kunnia-asia, yksi jaloin tehtävä mitä kansalainen pystyi valitsemaan. Toki Jacobin perhe oli myös ajalle tavalliseen tapaan hyvin uskonnollinen, joten kirkkoa ja sen palvelijoitakin poika oppi jo varhain kunnioittamaan.
Sinisilmä suoritti hyvin arvosanoin sotilaskoulun noin 17 - vuotiaana ja lähti sieltä suorilta palvelemaan kuninkaallisessa armeijassa. Alue oli tunnettu eri kansojen välisistä selkkauksista, joten sotilaille löytyi tuon tuostakin tehtävää. Jacob suoriutui palveluksissa aina kunnialla, vaikka toki haavereita sattui taistelun tiimellyksessä. Niistä on muistoina lukuisia arpia. Noustessa ylemmäs. Sotilasarvojen tikkailla nuori mies ehti myös löytää rakkauden ikäisestään, noin 26 - vuotiaasta kauppiassuvun neidosta. Pari meni sen pahemmin aikailematta naimisiin ja asettuivat mukavaan, keskiluokkaiseen elämäntapaan. Toki Jacob hoiti sotilaan työnsä entiseen malliin, mutta kerkesi siittää 3 lasta kaiken sen keskellä.
32 -vuotiaana Swain oli jälleen kerran palaamassa voitokkaalta sotaretkeltään, saadakseen vain musertavia uutisia. Hänen kotinsa oli palanut poroksi ja perhe menehtynyt sen mukana. Talon hiillos vielä savusi, kun Jacob saapui paikalle. Luonnollisesti tapaus musersi miehen. Korkea-arvoisella sotilaalla ei ollut ongelmaa saada kattoa pään päällensä, mutta se ei tuntunut merkitsevän sinisilmälle mitään.
Tovin nuokuttuaan paikallisissa tavernoissa kerryttäessä uuden kyläjuopon mainetta Swain päätti eräänä iltana vapauttaa itsensä kärsimyksestä. Soturi palaisi niin kuin hänen rakkaansa olivat kerran tehneet. Dramaattisesti mies suuntasi talonsa raunioille ja yritti tuikata itsensä tuleen. Se ei ollutkaan niin simppeliä , mitä parrakas oli luullut. Kuitenkin vaatteet oikean jalan ja kyljen kohdalta roihahtivat lopulta iloiseen liekkiin, jonka polttelu sai Jacobin lopettamaan toisen puolensa sytyttelyn. Asuinalueella majaili erä pappi, joka oli tulossa töistä myöhään illalla ja totta kai huomasi liekehtivät äijän raunioilla. Yksi vesisaavin hulahdus sammutti yössä loistavan tulen ja Swain kirosi niin kipua kuin sen lopettajaakin. Pappi raahasi humalaisen miehen kotiinsa, hoiti tämän haavan parhaan osaamisensa mukaan ja laittoi nukkumaan itseään selväksi.
Aamullakaan parrakas ei tiennyt kiittäisikö vai haukkuisiko pappian tämän teoistaan. Yllättävän laupias kaaoslainen kuitenkin tiesi Jacobin tarinan ja käytti kaikkia pihetaitojaan hyväkseen käännyttääkseen tämän katseen elämän suuntaan. Pitkien keskustelujen ja palovamman parantelun aikana Swainille alkoi muodostua uudellainen käsitys elämästään. Ehkä jumalat olivat suoneet tämän onnettomuuden hänen yllensä, jotta mies omistaisi elämänsä heidän palvelemiselle. Perhe olisi ollut vain riippakivi, joka olisi vienyt jumalien paikan tulevan manaajan prioriteettina. Kokemus oli verrattavissa valaistumiseen. Nyt hänen tuskallaan oli jokin tarkoitus.
Heti parannuttuaan Jacob hakeutui kirkon piiriin. Ensin hän teki kaiken maailman hanttihommia ja opiskeli siinä sivussa kaikkea, mitä kirkon miehen kuuluikin. Pian kirkko huomasi, että entisestä sotilaasta olisi hyötyä moninaisissa tehtävissä ja kun tämä on todistanut uskollisuutensa, mies laitettiin avustamaan rangaistustoiminnassa, noitajahdeissa jne. Swain nimitettiin lopulta virallisesti kirkon manaajaksi, vaikka hänen toimeenkuva on tätä paljon laajempi. Omistautumista vaativa työ pitää loistavasti parrakkaan ajatukset poissa menneisyyden aiheuttamasta surusta, Vihasta ja katkeruudesta, Joita tämä ei ole pahemmin käsitellyttkuitattuaan ne jumalien tahdoksi.
Kaaoslaisuus on manaajan kotikaupungissa erittäin vakaalla pohjalla, joten mies suostui ilomielin lähtemään merentakaiseen kaupunkiin iskostamaan kuria ja kunnollisuutta kansalaisten päihin.
Kahden kuluneen vuoden aikana tapahtunutta:
Jacobin avioton lapsi syntyi naiselle, jota hän ei edes muista tavanneensa. Muuten mitään merkittävää miehen elämässä ei ole tapahtunut. Metsästää manaajan työnsä ohella hirviöitä, jotka ovat alkaneet hyökkäillä Mihrasin kylille.
Muuta
- Kantaa lähes aina mukanaan järeää kahdenkädenmiekkaa. Se on noin metrin pituinen, teräksinen pitkämiekka armeija ajoilta, joka on pidetty esimerkillisen hyvässä kunnossa, vaikka monet taistelut ovat siihenkin jälkensä jättäneet.
- Lapsirakas
- Pelkää lievästi tulta. (Ahdistuu savun hajusta, Sammuttelee nuotiot neuroottisen tarkkaan. )
- Nauttii silmittömästi halonhakkuusta.
- Pinterest -taulu
Taitopisteet:
Fyysinen voima: 4
Monessa taistelussa karaistu, luonnostaan jäntevä sekä kestävä. Pitää lihaksiaan aktiivisesti yllä. Fyysisesti monille pelottavan vahva.
Ketteryys: 3
Taitava taistelija, osaa niin väistellä kuin torjua hyökkäykset vaivatta. Raskas rakenne kuitenkin tekee miehestä astetta hitaamman liikkeissään.
Taikuus: 0
Eihän Jacob nyt mikään noita ole!
Oppineisuus: 3
Takana on niin sotilas- kuin manaajakoulutus. Laaja tietotaito näiltä osa-alueilta. Osaa kirjoittaa ja lukea, laskeminen tuottaa välillä päänvaivaa.
Viisaus: 3
Kokenut paljon taistelun ja luonnossa selviytymisen saralla. Koulut iskostanut päähän kirjaviisauttakin. Joissakin asioissa kuitenkin hyvin putkikatseinen, eikä esim. Tajua politiikan päälle mitään.
Karisma: 1
Aikamoinen tosikko, ei koe tarpeekseen miellyttää ketään. Antaa useimmin nyrkkien puhua sanoja kovempaa.
Yhteensä 14 pistettä, 1 piste varaa kehittyä.
Rotu: Ihminen
Ikä: 42 vuotta
Sukupuoli: mies
Perhe: Kuolleita. (Vaimo & 3 lasta)
Asuinpaikka: Majoittunut väliaikaisesti erääseen Mihrasin majataloista.
Elinkeino/asema: Entinen sotilas, nykyään manaaja/kirkon likaisten töiden jokapaikan höylä.
Uskonto: Kaaoslaisuus
Suhtautuminen muihin rotuihin:
- Ihmisiin itsekin kuuluvana Swain on näiden seurassa kotonaan ja pitää ihmiskuntaa sitkeänä sekä viisaana joukkona, jonka vain tuppaa pilaamaan jotkut mädät yksilöt.
- Ei tiedä siunattujen olemassaolosta, mutta tälläisen kohtadessaan varmaan suhtautuisi kuin ihmiseen niin kauan kuin magiaa ei ole havaittavissa. Jos onneton erehtyy loitsimaan manaajan läsnäollessa, tämä varmasti raahasi siunatun roviolle noitana.
- Jumalat ovat Jacobille universumia hallitsevia yliluonnollisia, ikuisia olentoja, joita tämä kunnioittaa ja palvoo uskollisesti.
- Ei ole kohdannut demoneja, mutta kohdatessaan tälläsen todennäköisesti nirhaisi olennon jonain pahana henkenä.
Maine:
Mihrasissa manaaja on vielä vieras tapaus, mutta kaupunkiin vasta saapunut laiva on jo aiheuttanut matkaajistaan huhuja torilla. Pappilähetystön mukana on kuulemma tullut uhkaavan näköistä porukkaa, jotkut puhuvat väkivaltaisuudestaan tunnetusta manaajastakin...
Vaikutelma:
Jacobin entisestä ammatista ei voi erehtyä, kun tämän kohtaa ensimmäistä kertaa. Sotilaallisen tiukka ryhti, tuima katse ja jatkuva taisteluvalmius tekee miehestä tyypin, jolle ei ihan kuka vain lähde aukomaan päätänsä. Mukavassakaan seurassa manaaja ei anna paljoakaan itsestään irti, jos ei satu olemaan ooppiumipöllyissä.
Luonne:
Kurinalainen - Kylmä - Uskollinen - Rehellinen - Rohkea - Kapeakatseinen - Ylisuojeleva - Isällinen - Omistautunut - Käytännöllinen - Katkera - Kiivas
Jacob on varsinainen jäämies, eikä vain kylmän sinisten silmiensä vuoksi. Entinen sotilas on kurinalainen, tavoitekeskeinen ja pitkälti hyvin säälimätön. Mies ei emmi käyttää rajuja otteita työssään, eikä oikeastaan vapaallakaan. Hänellä on kirkon siunaus ja suojaus, jonka varjolla on helppo tehdä suorastaan kauhistuttavia tekoja. Entisen elämän sotatantereet muovasivat manaajasta yksilön, joka ei kaihda väkivaltaa, ei edes tappamista. Swainilla on hyvin mustavalkoinen käsitys maailmasta, joten jos joku ei ole hänen puolellaan, tämä on automaattisesti häntä vastaan. Kirkolle töitä uskollisesti tekevä mies mieltää siis vastustajansa absoluuttisen pahoiksi, jotka ovat ansainneet kuolla ja kärsiä. Jumalien sana on laki ja joka ei sitä noudata, joutuu maksamaan siitä kovan hinnan. Tietenkin pienemmissä synneissä muut kirkonmiehet saattavat vähän toppuutella manaajaa. Yleensä he onnistuvat kääntämään sinisilmän pään, arvostaahan tämä näitä jumalien miehiä valtavasti.Toki Swain toimittaa rangaistukset yleensä kirkon säännösten mukaan.Manaaja on myös hyvin tietoinen, etteivät kaikki ole kykenevä hänen julmuuksiinsa, joten hän kokeen velvollisuutenaan tehdä työnsä likainen osa huolella.
Menneisyys on muokannut nykyisestä manaajasta näin jyrkän säälimättömän persoonan. Ennen katkeruutta ja surua täyttämää elämänvaihettaan Jacob oli varsin puhtoinen soturi. Pohjimmiltaan mies on vakaa, huolehtivainen ja sanojensa mittainen henkilö, joka pyrkii tekemäänsmoraalisesti oikeita valintoja. Valitettavasti tästä jalosta sankarimaisesta sotilaasta ei tunnu olevan paljoa jäljellä.
Huvittavaa kyllä, säälimättömällä kirkon teurastajalla on omat paheensa. Ennen manaajaksi ryhtymistään Jacob poltti itsensä pahasti tulipalossa, josta on muistona mittavat paloarvet. Vaikka vamma on jo vanha, kärsii mies neurologisesta kivusta, joka tuntuu tuskaisena poltteluna arven alueella. Helpotusta siihen tuo alkoholiin uutettu oopium, eli laudanum. Swain on litkinyt sen verran säännöllisesti kyseistä 'lääkettä', että suhde siihen lähentelee jo vaikeaa riippuvuutta. Manaajan vois siis kohdata pahimpina kipupäivinä varsin päihtyneenä, vaikka onkin vain nauttinut lääkettä. Alkoholia parrakas juo kohtuullisia määriä, eikä yleensä humalaan asti. Suurikokoisella äijällä on melkoinen toleranssi viinan suhteen. Huumepöllyissä manaaja saattaa olla vastaanottavaisempi seuralle, mutta ei tämä silloinkaan älytön vitsiniekka ole.
Mikään seuramies Jacob ei tosiaan ole. Tällä on kirkon piirissä muutama toveri, mutta laajoja sosiaalisia verkostoja ei mies ole edes vaivaantunut muodostamaan. Vieraisiin parrakas suhtautuu poikkeuksetta epäileväisenä, eikä yleensä ole tekemässä aloitetta. Tätä kiinnostaa pitkälti vain työnteko, se on manaajan ainut elämäntarkoitus. Ahkera työskentely pitää hänet kaidalla tiellä, koska onhan äijä vieläkin varsin viriili, mikä saattaisi ajaa syntisiin tekoihin. Swain ei taida vieläkään olla täysin toipunut perheensä kuolemasta, joten uusiin naimisiin menokin tuntuu hankalalta. Toki tältä löytyy muutkin tyypilliset ihmisen mieliteot.
Mies myös kokee olevansa jumalien valittu ja mukana muuttamassa maailmaa paremmaksi, sekä turvallisemmaksi. Toisaalta ajatus liian turvallisesta maailmasta ahdistaa Swainia. Tämähän on soturi, eikä tietäisi, mitä tekisi ilman jonkinlaista taistelua elämässään. Sotaa hänellä ei ole nyt sodittavana, mutta hengellinen sota syntisiä ja pahojavoimia vastaan riittää tällä hetkellä.
Ettei kuvaus keskittyisi pelkästään negatiiviseen, on Swainissa hyviäkin puolia. Mies on hyvin rehti ja rehellinen, eikä tunne todellakaan tarvetta mielistellä ketään vaan sanoo asiansa suoraan sekä kaunistelematta. Entinen sotilas on äärettömän suoraselkäinen ja pitää lujasti kiinni periaatteistaan. Tämä ei vahingoita lapsia, oikeastaan suhtautuu heihin isällisesti, vaikka koittaakin pysyä viileänä näidenkin seurassa. Jos äijä mieltyy johonkin henkilöön, hän käyttäytyy hyvin suojelevasti tätä kohtaan, jopa yrittäen vaikuttaa toisen tekemisiin ahdistavan paljon. Jacob osaa tarjota vain kovin ankaraa rakkautta, mutta se on sitäkin kestävämpää. Jos mies solmii ihmissuhteen, ne ovat koko elämän kestäviä. Entisen kirkasotsaisen soturinkin häivähdystä Jacobista saattaa nähdä ajoittain, tämä puuttuu varsin helposti näkemiinsä vääryyksiin, puolustaen jumalille uskollisia, puhtaita ihmisiä itsepintaisesti.
Manaaja ei tulistu kovin helposti, vaan suorittaa tekonsa yleensä laskelmoidusti kuin mikäkin kone konsanaan. Tarvitaan varsin kinkkinen tilanne, että sinisilmä raivostuisi silmittömästi, menettäen itsensä täydellisen hallinnan. Kirkomies osaa toki olla kiivas, tai ainakin jäykkä ja ehtodon, mitä tulee sääntöihin ja uskontoon. Tämä ilmaisee mielipiteensä sen verran suureen ääneen ja ärhäkästi, että sen voi helposti tulkita vihastumiseksi. Muutama arkapaikka manaajalla on, kuten edemennyt perhe ja paloarpi, joiden tökkijä joutuu usein kokemaan kovan kohtalon. Vihastumisen sijaan parrakas ärsyyntyy helposti, Joka käy ilmi murhaavista mulkaisuista.
Toki kurja menneisyys jäytää sinisilmän takaraivossa käsittelemättöminä tunteina, kuten katkeruutena ja vihana. Saattaapa äijä purkaakin näitä tuntemuksiaan liioitellullaväkivallalla ja muunlaisella agressiivisuudella.
Ulkonäkö:
Kuva Arpikartta
Swain ei ole enää mikään sileä otsainen nuorukainen, vaan elämä on jättänyt mieheen syvät merkkinsä. Parrakkaan iho on vaalea, hieman punertavan sävyinen, monien arpien peittämä ja ihosta näkee niin auringon polttamisen kuin pakkasen puremisen jättämät jäljet. Ikä sekä rankka elämä on tuonut hänen kehoonsa ja kasvoihin lukuisia uurteita ja lieviä ryppyjä.
Kovia kokeneesta ulkokuoresta huolimatta mies on hyvässä kunnossa, eikä ajan merkit ole kokonaan häivyttänyt tämän luontaista komeutta. Manaajan piirteet ovat varsin kirveellä veistetyn oloiset, mutta varmasti miellyttävät miehekkäämpää seuraa kaipaavaa. Jykevä leuka, suora, mutta varsin kookas, pyöreäpäinen nenä ja sopusuhtaiset korvat, jotka kulkevat hyvin päänmyötäisesti, eivät ainakaan rumenna äijää. Otsan syvät uurteet saavat hänet näyttämään välillä hyvin huolestuneelta, kun taas näennäisesti pysyvä kulmien kurtistus lujentaa ilmettä uhkaavan oloiseksi.
Swainin silmät ovat kapean mantelin muotoiset ja syvällä kallossa. Katse on pistävä ja viestii, että keksi-ikäisellä on vielä paljon elivoimaa tallella. Voimakkaasti ulkonevat kulmat luovat synkän varjon jään sinisten silmien ylle. Vasemman silmän yli menee arpi, joka kulkee kasvojen halki aina huuleen asti, jonka se myös ylittää. Tämän vamman takia vasemman silmän yläluomi on aina hieman lerpallaan, mutta ei haittaa miehen näköä. Huomattavia arpia löytyy muuallakin kehoa kera pienempien elämän merkkien. Niitä löytyy niin käsivarsista, jaloista kuin keskiruumiista merkkeinä käydyistä taisteluista. Näistä mainittakoon oikean silmän yläpuolelta alkava arpi, joka kulkee manaajan pään halki melkein takaraivoon saakka, sekä laajalti oikeaa jalkaa sekä kylkeä peittävä arpikudosalue 2. asteen palovammasta.
Jacobin tuhkan harmaa, lähes musta tukka on sivuilta ja takaa lyhyehköllä siilillä, mutta päälaelle on jätetty huomattavasti pitempää hiusta. Se kammataan taaksepäin ja pidemmillään sidotaan nutturalle, ettei vain ole näkökyvyn haitolla. Kasvoja koristaa karkea parta, joka pidetään vaihtelevasti siistinä ja viikset reunustavat kapeaa suuta. Niin parta kuin kulmakarvat ovat samanvärisiä hiusten kanssa. Muu kehon varsin runsas karvoitus on yhtä tummaa.
Manaaja on fyysisesti hyvässä kunnossa, mikä yhdistettynä luonnostaan vankkarakenteiseen ruumiiseen tekee hänestä varsinaisen taistelukoneen. Pituutta löytyy ja jänteviä lihaksia pidetään yllä, vaikka nykyinen manaajan työ ei aina olekaan niin fyysistä. Muutenkin hyvin harteikas ja vahvan oloinen tapaus.
Pituus/paino: 193 cm/90 kg
Vaatetus:
Kuva Kuva
Työssään Jacob käyttää manaajalle tyypillistä mustaa viittaa muuten hyvin sotilaallisen oloisten vaatteiden peittona. Sen selkämyksessä on kirjailtuna punaisella kirkon tunnus. Hoitaessaan likaisempia kirkon hommia hän suojaa osan kehostaan osittaisilla haarniskoinnilla ja muunlaisilla suojuksilla. Materiaalina paksu nahka ja metalli. Miehen suosimat värit ovat maskuliinisia ja neutraaleja, yleensä maanläheisiä. Vaatteissa näyttävyyttä tärkeämpää on käytännöllisyys ja niiden tarjoama suoja niin säältä kuin hyökkäyksiltä.
Yleensä Swainin päällä nähdään tummat housut, jämäkät sappaat, kevyt puuvillapaita ja kylmällä säällä simppeli, mustakarhun turkilla vuorattu takki.
Menneisyys:
Jacob on syntynyt ja elänyt suurimmanosan elämästään Mihrasin ulkopuolella, meren takaisessa vanhoollisessa kuningaskunnassa. Miehen suvussa on pitkä linja taitavia sotureita ja jo nuoresta pojasta lähtien Swain päätti jatkaa tätä perinnettä. Maansa puolustus oli nuorukaiselle kunnia-asia, yksi jaloin tehtävä mitä kansalainen pystyi valitsemaan. Toki Jacobin perhe oli myös ajalle tavalliseen tapaan hyvin uskonnollinen, joten kirkkoa ja sen palvelijoitakin poika oppi jo varhain kunnioittamaan.
Sinisilmä suoritti hyvin arvosanoin sotilaskoulun noin 17 - vuotiaana ja lähti sieltä suorilta palvelemaan kuninkaallisessa armeijassa. Alue oli tunnettu eri kansojen välisistä selkkauksista, joten sotilaille löytyi tuon tuostakin tehtävää. Jacob suoriutui palveluksissa aina kunnialla, vaikka toki haavereita sattui taistelun tiimellyksessä. Niistä on muistoina lukuisia arpia. Noustessa ylemmäs. Sotilasarvojen tikkailla nuori mies ehti myös löytää rakkauden ikäisestään, noin 26 - vuotiaasta kauppiassuvun neidosta. Pari meni sen pahemmin aikailematta naimisiin ja asettuivat mukavaan, keskiluokkaiseen elämäntapaan. Toki Jacob hoiti sotilaan työnsä entiseen malliin, mutta kerkesi siittää 3 lasta kaiken sen keskellä.
32 -vuotiaana Swain oli jälleen kerran palaamassa voitokkaalta sotaretkeltään, saadakseen vain musertavia uutisia. Hänen kotinsa oli palanut poroksi ja perhe menehtynyt sen mukana. Talon hiillos vielä savusi, kun Jacob saapui paikalle. Luonnollisesti tapaus musersi miehen. Korkea-arvoisella sotilaalla ei ollut ongelmaa saada kattoa pään päällensä, mutta se ei tuntunut merkitsevän sinisilmälle mitään.
Tovin nuokuttuaan paikallisissa tavernoissa kerryttäessä uuden kyläjuopon mainetta Swain päätti eräänä iltana vapauttaa itsensä kärsimyksestä. Soturi palaisi niin kuin hänen rakkaansa olivat kerran tehneet. Dramaattisesti mies suuntasi talonsa raunioille ja yritti tuikata itsensä tuleen. Se ei ollutkaan niin simppeliä , mitä parrakas oli luullut. Kuitenkin vaatteet oikean jalan ja kyljen kohdalta roihahtivat lopulta iloiseen liekkiin, jonka polttelu sai Jacobin lopettamaan toisen puolensa sytyttelyn. Asuinalueella majaili erä pappi, joka oli tulossa töistä myöhään illalla ja totta kai huomasi liekehtivät äijän raunioilla. Yksi vesisaavin hulahdus sammutti yössä loistavan tulen ja Swain kirosi niin kipua kuin sen lopettajaakin. Pappi raahasi humalaisen miehen kotiinsa, hoiti tämän haavan parhaan osaamisensa mukaan ja laittoi nukkumaan itseään selväksi.
Aamullakaan parrakas ei tiennyt kiittäisikö vai haukkuisiko pappian tämän teoistaan. Yllättävän laupias kaaoslainen kuitenkin tiesi Jacobin tarinan ja käytti kaikkia pihetaitojaan hyväkseen käännyttääkseen tämän katseen elämän suuntaan. Pitkien keskustelujen ja palovamman parantelun aikana Swainille alkoi muodostua uudellainen käsitys elämästään. Ehkä jumalat olivat suoneet tämän onnettomuuden hänen yllensä, jotta mies omistaisi elämänsä heidän palvelemiselle. Perhe olisi ollut vain riippakivi, joka olisi vienyt jumalien paikan tulevan manaajan prioriteettina. Kokemus oli verrattavissa valaistumiseen. Nyt hänen tuskallaan oli jokin tarkoitus.
Heti parannuttuaan Jacob hakeutui kirkon piiriin. Ensin hän teki kaiken maailman hanttihommia ja opiskeli siinä sivussa kaikkea, mitä kirkon miehen kuuluikin. Pian kirkko huomasi, että entisestä sotilaasta olisi hyötyä moninaisissa tehtävissä ja kun tämä on todistanut uskollisuutensa, mies laitettiin avustamaan rangaistustoiminnassa, noitajahdeissa jne. Swain nimitettiin lopulta virallisesti kirkon manaajaksi, vaikka hänen toimeenkuva on tätä paljon laajempi. Omistautumista vaativa työ pitää loistavasti parrakkaan ajatukset poissa menneisyyden aiheuttamasta surusta, Vihasta ja katkeruudesta, Joita tämä ei ole pahemmin käsitellyttkuitattuaan ne jumalien tahdoksi.
Kaaoslaisuus on manaajan kotikaupungissa erittäin vakaalla pohjalla, joten mies suostui ilomielin lähtemään merentakaiseen kaupunkiin iskostamaan kuria ja kunnollisuutta kansalaisten päihin.
Kahden kuluneen vuoden aikana tapahtunutta:
Jacobin avioton lapsi syntyi naiselle, jota hän ei edes muista tavanneensa. Muuten mitään merkittävää miehen elämässä ei ole tapahtunut. Metsästää manaajan työnsä ohella hirviöitä, jotka ovat alkaneet hyökkäillä Mihrasin kylille.
Muuta
- Kantaa lähes aina mukanaan järeää kahdenkädenmiekkaa. Se on noin metrin pituinen, teräksinen pitkämiekka armeija ajoilta, joka on pidetty esimerkillisen hyvässä kunnossa, vaikka monet taistelut ovat siihenkin jälkensä jättäneet.
- Lapsirakas
- Pelkää lievästi tulta. (Ahdistuu savun hajusta, Sammuttelee nuotiot neuroottisen tarkkaan. )
- Nauttii silmittömästi halonhakkuusta.
- Pinterest -taulu
Taitopisteet:
Fyysinen voima: 4
Monessa taistelussa karaistu, luonnostaan jäntevä sekä kestävä. Pitää lihaksiaan aktiivisesti yllä. Fyysisesti monille pelottavan vahva.
Ketteryys: 3
Taitava taistelija, osaa niin väistellä kuin torjua hyökkäykset vaivatta. Raskas rakenne kuitenkin tekee miehestä astetta hitaamman liikkeissään.
Taikuus: 0
Eihän Jacob nyt mikään noita ole!
Oppineisuus: 3
Takana on niin sotilas- kuin manaajakoulutus. Laaja tietotaito näiltä osa-alueilta. Osaa kirjoittaa ja lukea, laskeminen tuottaa välillä päänvaivaa.
Viisaus: 3
Kokenut paljon taistelun ja luonnossa selviytymisen saralla. Koulut iskostanut päähän kirjaviisauttakin. Joissakin asioissa kuitenkin hyvin putkikatseinen, eikä esim. Tajua politiikan päälle mitään.
Karisma: 1
Aikamoinen tosikko, ei koe tarpeekseen miellyttää ketään. Antaa useimmin nyrkkien puhua sanoja kovempaa.
Yhteensä 14 pistettä, 1 piste varaa kehittyä.