Post by JUDG3D on Jan 1, 2024 16:20:25 GMT 2
PERUSTIEDOT
Kutsutaan: Rhinec, "Rhine"
Rhinec tarkoittaa demonikielellä yksinkertaisesti sinttiä/pikkukalaa. Nimensä hän sai kasvattajaltaan, vanhalta kalastajaerakolta, joka kutsuu Rhineä yhä myös "tytöksi".
Ikä: n. 20 vuotta
Sukupuoli: nainen
Rotu: demoni (pääosin hai/kala)
Asema: hylkiö
Maine: Piileskeltyään lähes koko elämänsä muulta väeltä järven tuomassa turvassa, Rhinellä ei ole ihmeempää mainetta omalla nimellään. Osa itälaidan järveen liitetyistä, tuoreimmista kummitustarinoista on kuitenkin hänen syytään, sillä välillä jotkut järvellä liikkujat ovat nähneet hänestä vilauksen, kuulleet hänen laulujensa kaikuvan järvellä, tai joutuneet hänen kujeilunsa kohteeksi.
Missä asuu/mitä tekee: Rhine asuu enemmän tai vähemmän vakituisesti laakson itälaidan järven uumenissa, liikuskellen välillä myös jonkin matkaa pitkin joenvartta. Hän pysyttelee pääosin näkymättömissä, mutta jutustelee mieluusti muille vedessä liikkuville demoneille, vakoilee ihmisiä ja tekee kepposia etenkin järvellä käyville kalastajille.
ULKOMUOTO & OLEMUS
Vaikutelma: Ensinäkemältä Rhine on sen verran epätavallinen ja yleensä täysin odottamaton vedestä esiin ponkaiseva ilmestys, että saa melkein kenet hyvänsä pysähtymään: joko epäilläkseen näkikö sittenkään mitään järven sumussa neidon vilahtaessa salamannopeasti pakoon tummien vesien uumeniin, tai pidemmällä katseella ihan vain hänen silmiinpistävän, monista ehkä hieman pelottavallakin tavalla kauniin ulkomuotonsa vuoksi. Hän on pääosin sekoitus ihmismäisiä ja kalamaisia piirteitä, joista huomattavimmat ovat hänen kauttaaltaan outo värityksensä, sekä jalkojen tilalla oleva pyrstö.
Jos hänen demonipiirteensä ja polttavakatseiset silmänsä eivät riitä häiritsemään, voi vähintään hänen täysi alastomuutensa itsessään olla pysäyttävä kokemus.
Rhinellä on heleän kaunis ääni, ja hänen liikkeensä ovat siroja ja viehkeitä - maalla liikkumista lukuunottamatta. Hän myös elehtii paljon käsillään ja monesti hieman omintakeisesti, esim. osoittelee ja tökkii sormillaan tehokeinona, ja pelästyessään saattaa peittää kaulansa käsillään.
Hän on yleensä intensiivisesti, suorastaan ahnaasti läsnä aina muiden kanssa kommunikoidessaan, ja tuntuu ehkä siksikin säteilevän ulospäin jonkinlaista outoa vetovoimaa, joka tosin herättää helposti etenkin ihmisissä myös tietynlaista kauhua.
Mitat: Demonimuodossaan Rhine on helposti yli 3m pitkä päästä pyrstönkärkeen, ja painaa helposti toista sataa kiloa jykevän pyrstönsä ansiosta. Hänen yläruumiinsa on kuitenkin suunnilleen ihmiskokoa.
Piirteet: Jalkojen sijaan Rhinellä on massiivinen kalanpyrstö, selkäevä, lantiolta laskeutuva pari kalamaisia eviä, sekä kaksi pienempää evää ennen pyrstönsä haarautumista. Kaikki hänen punaruskeat evänsä näyttävät hieman harsomaisilta, luoden helposti hämäävän hempeän vaikutelman. Hänellä on kuitenkin pyrstössään myös paljon haimaista jäntevyyttä, minkä vuoksi hän kykenee paitsi uimaan uskomattoman nopeasti, myös halutessaan iskemään sillä luita murtavalla voimalla.
Hänen kätensä ovat pitkähköt ja jäntevät, kuten hänen kaulansakin. Hänellä on kapea vyötärö ja pyrstön ansiosta hyvin leveältä näyttävä lantio, ja hän on muutenkin varsin muodokas.
Demonilla on sirot, jokseenkin sydämenmuotoiset kasvot, ja suuret, pyöreähköt silmät, joista ei juuri näy valkuaista. Niiden iirikset ovat leiskuvan punaoranssit, näyttäen kirjaimellisesti hieman kuin tulelta. Hänen nenänsä on melko pieni ja kapea, ja kaartuu hieman olematta kärjeltään pitkä. Suljettuna hänen suunsa on täyteläinen ja suppu, mutta halutessaan Rhine kykenee paljastamaan massiiviset, terävät hammasrivinsä, mikä muuttaa hänen kasvonsa välittömästi hirviömäisiksi.
Rhinellä on tummat, melko suorat hiukset, jotka roikkuvat pinnalla yleensä märkinä, ja vedessä leijailevat hänen ympärillään. Ne on yleensä leikattu yksinkertaisesti poikki siten, etteivät ne yletä paljoa hänen olkapäidensä alapuolelle.
Hänen ihonsa on kasvoja, kaulaa, rintaa, vatsaa ja käsiä lukuunottamatta sileältä näyttävien, mutta koskettaessa karhealta ja teräviltäkin tuntuvien suomujen peitossa, joiden väritys vaihtelee selkäpuolen ruskeasta tummilla raidoilla vatsapuolen kasvoilta käsiin ja pyrstöön asti ulottuvaan vitivalkoiseen.
Hänellä on suipot, eläinmäiset korvat, sekä hyvin sirot sormet, jotka päättyvät pitkiin ja teräviin kynsiin, ja joiden väleissä on evämäiset poimut. Rhinen kaulaa kehystää kaksi paria kiduksia, jotka vedessä näyttävät melkein kuin vaaleanpunaiselta pitsikaulukselta, mutta jotka hän pinnalle noustessaan sulkee pelkiksi kaareviksi viiruiksi. Hän kykeneekin hengittämään sekä vedessä, että maalla, joskin tarvitsee aina ajoittaista kastautumista pitääkseen kiduksensa kosteina.
Pukeutuminen: Rhine ei käytä vaatteita, mutta ihonalaisen rasvakerroksensa ansiosta (joka on paksuimmillaan etenkin pyrstössä) hän selviää melko kylmässäkin vedessä. Hän ei myöskään pidä koruja, eikä kanna mitään aseita.
TAIDOT & KYVYT
Fyysinen voima | ★★★☆☆ | Rhine ei ehkä kykene nostelemaan painavimpia asioita maalla seisten, mutta hänellä on silti voimaa ruumiissaan, ja aivan erityisesti jämäkässä pyrstössään. |
Ketteryys | ★★★★☆ (Vedessä) ☆☆☆☆☆ (Maalla) | Vedessä Rhine on kuin elementissään, ja kykenee liikkumaan paljon kepeämmin ja ketterämmin kuin useimmat voivat unelmoida liikkuvansa maallakaan. Hänen suuri kokonsa rajoittaa kuitenkin hitusen hänen ketteryyttään. Maalla hänen pyrstönsä on puolestaan pelkkä hidaste, eikä hän kykene kuin ryömimään tai raahautumaan hitaasti, tai vaihtoehtoisesti kierimään nolon näköisesti edetäkseen. |
Taikuus | ☆☆ | Rhine ei osaa käyttää taikuutta lainkaan, eikä siten myöskään vieläkään pysty muuttamaan muotoaan. |
Oppineisuus | ★☆ | Rhine ei ole saanut käytännössä minkäänlaista koulutusta, ja hädin tuskin kasvatustakaan. Hän ei osaa lukea tai kirjoittaa, eikä tiedä oikein muistakaan pinnalla tarvittavista käytännön taidoista mitään. Hän ei osaa edes laskea kovin pitkälle, ja on oppinut ihmisten kieltäkin lähinnä näitä sitkeästi vakoilemalla. |
Viisaus | ★☆☆☆ | Rhineltä puuttuu vielä aimo annos kipeästi kaivattua elämänkokemusta, ja hän osaa olla myös hyvinkin naiivi. Hänellä on kuitenkin edes sen verran järkeä päässään, että osaa selviytyä itsekseen vedenalaisessa maailmassaan ja välttää pahimpia pinnalla vaanivia vaaroja. |
Karisma | ★★★☆☆ | Rhine on luonnostaan hyvin karismaattinen, käytännössä ulkoisen viehättävyytensä ansiosta, joka vetää välillä etenkin muiden demonien polvet veteliksi. Hän osaa halutessaan myös herättää pelkoa, mutta elämänkokemuksen puute näkyy kuitenkin myös hänen kyvyissään puhua muita ympäri. |
Yhteensä | 12 | Jäljellä 3. |
TAUSTA
Perhe:
• Rhinen isä oli mitä ilmeisemmin hai/kalademoni. Isän tai äidin henkilöllisyys ei ole tiedossa, eikä myöskään näiden keskinäinen suhde, tai ovatko ylipäätään elossa. Rhinellä ei ole myöskään tietoa muista verisukulaisistaan.
• Demoni lukee perheekseen järven rannalla pienessä erämökissä asuvan kalajastajaerakon, joka on elänyt omasta valinnastaan yksin tienoolla ainakin neljä vuosikymmentä. Alueen väki tietää tämän melko yleisesti nimellä "kalastaja-Gil", mutta todellisuudessa vanha mies on piisamidemoni, alkuperäiseltä nimeltään Xesgil. Muille ainoastaan ihmismuodossaan näyttäytyvä Gil on kauttaaltaan harmahtava, hiljaisen yrmeä, lyhyt ja pönäkkä mies, jolla on pienet tummat silmät, kalju pää sekä erityisen muhkeat viikset.
Historia: Lähes parikymmentä vuotta sitten kalastaja-Gil törmäsi järvellä uiskentelevaan yksinäiseen, kalanpyrstöiseen lapseen, joka seurasi tätä miehen harmiksi mökilleen. Yritettyään muutaman päivän jättää tytön turhaan huomiotta, Gil antoi periksi, ja alkoi pitkin hampain pitää tästä edes jotenkuten huolta. Lapsi oli liian pieni osatakseen puhua kunnolla, joten mies alkoi kutsua tätä "sintiksi".
Kasvaessaan ja oppiessaan puhumaan demonikieltä Rhine ei osannut kertoa taustastaan muuta kuin sen, että varhaisimmassa muistossaan ilmeisesti hänen äitinsä kuristi häntä kaulasta rantavedessä. Joko tämä tuli toisiin aatoksiin tai sitten Rhine oli onnistunut pyristelemään irti, mutta joka tapauksessa oli melko selvää, ettei kukaan kaivannut tyttöä sen enempää kuin vanha Gilkään. Mies opetti tälle miten pysyä turvassa ja välttää ihmisiä, mutta muuten tyttö oli käytännössä omillaan.
Rhinen kasvaessa hän alkoi uida yhä kauemmas Gilin mökiltä, kunnes tunsi koko järven ja joenvarttakin hyvin. Hän vietti aikansa keksien omia leikkejään ja laulujaan, pyydystäen kaloja ruuakseen ja vakoillen kohtaamaansa väkeä. Alkuun hän tyytyi katselemaan, kuuntelemaan ja oppimaan, mutta ajan myötä demoni tuli aina vain rohkeammaksi, alkaen tehdä pientä kiusaa (esim. varastaa airoja tai vaatteita, laskea kalat pyydyksistä tai laittaa niihin kiviä, keikuttaa veneitä yrittäen saada niissä istujat putoamaan veteen, jne.), saaden paljon hupia ihmisten sekannuksesta.
Kalastaja-Gil luonnollisesti sätti häntä aina ihmisten lähestymisestä jos tyttö kertoi puuhistaan, sillä Rhine ei missään vaiheessa oppinut ottamaan ihmismäistä eikä eläimenkään hahmoa, joko lahjojensa heikkouden tai kenties vain Gilin olemattomien opettajankykyjen vuoksi.
Ollessaan noin kuudentoista Rhine näki erään ihmiskalastajan, jota piti tavattoman kauniina, ja ihastui tähän silmittömästi. Hän vietti päiväkausia seuraillen tämän venettä, uiden jopa hyvin pitkälle joenvartta nähdäkseen, missä tämä asui. Lopulta Rhine uskaltautui näyttäytymään usvan verhoamalla järvellä ihastukselleen, joka säikähti silmittömästi ja kaatui kiljaisten veteen. Tästä iloissaan neito otti ihmisen syleilyynsä ja vei syvälle järven pohjaan, jossa tämä hänen yllätyksekseen tietenkin hukkui.
Alkuun Rhine oli silti tyytyväinen voidessaan edes katsella kaunista ihmistä läheltä, mutta kun ruumis alkoi vääjäämättä muuttua rumaksi ja turvonneksi, demoni kyllästyi ja kiilasi sen kivillä yhteen suosikkikohtaansa pohjassa.
Tyhjänä kellumaan jäänyt vene loi vain yhden uuden tarinan järven mystisistä vaaroista, mutta demoni käy edelleen silloin tällöin katselemassa ihmisensä luita.
Nykyään Rhine haaveilee merestä kuultuaan siitä tarinoita, ja aikoo jonain päivänä uida jokea myöten aina merelle asti. Toistaiseksi hän on kuitenkin pysytellyt yhä järvellä, käyden välillä katsomassa yrmeää kasvattajaansa ja vieden tälle pyydystämiään kaloja pitääkseen tästä huolta, sillä kalastaja-Gilin luonnollinen elinikä lähestyy jo loppuaan.
Kasvaessaan ja oppiessaan puhumaan demonikieltä Rhine ei osannut kertoa taustastaan muuta kuin sen, että varhaisimmassa muistossaan ilmeisesti hänen äitinsä kuristi häntä kaulasta rantavedessä. Joko tämä tuli toisiin aatoksiin tai sitten Rhine oli onnistunut pyristelemään irti, mutta joka tapauksessa oli melko selvää, ettei kukaan kaivannut tyttöä sen enempää kuin vanha Gilkään. Mies opetti tälle miten pysyä turvassa ja välttää ihmisiä, mutta muuten tyttö oli käytännössä omillaan.
Rhinen kasvaessa hän alkoi uida yhä kauemmas Gilin mökiltä, kunnes tunsi koko järven ja joenvarttakin hyvin. Hän vietti aikansa keksien omia leikkejään ja laulujaan, pyydystäen kaloja ruuakseen ja vakoillen kohtaamaansa väkeä. Alkuun hän tyytyi katselemaan, kuuntelemaan ja oppimaan, mutta ajan myötä demoni tuli aina vain rohkeammaksi, alkaen tehdä pientä kiusaa (esim. varastaa airoja tai vaatteita, laskea kalat pyydyksistä tai laittaa niihin kiviä, keikuttaa veneitä yrittäen saada niissä istujat putoamaan veteen, jne.), saaden paljon hupia ihmisten sekannuksesta.
Kalastaja-Gil luonnollisesti sätti häntä aina ihmisten lähestymisestä jos tyttö kertoi puuhistaan, sillä Rhine ei missään vaiheessa oppinut ottamaan ihmismäistä eikä eläimenkään hahmoa, joko lahjojensa heikkouden tai kenties vain Gilin olemattomien opettajankykyjen vuoksi.
Ollessaan noin kuudentoista Rhine näki erään ihmiskalastajan, jota piti tavattoman kauniina, ja ihastui tähän silmittömästi. Hän vietti päiväkausia seuraillen tämän venettä, uiden jopa hyvin pitkälle joenvartta nähdäkseen, missä tämä asui. Lopulta Rhine uskaltautui näyttäytymään usvan verhoamalla järvellä ihastukselleen, joka säikähti silmittömästi ja kaatui kiljaisten veteen. Tästä iloissaan neito otti ihmisen syleilyynsä ja vei syvälle järven pohjaan, jossa tämä hänen yllätyksekseen tietenkin hukkui.
Alkuun Rhine oli silti tyytyväinen voidessaan edes katsella kaunista ihmistä läheltä, mutta kun ruumis alkoi vääjäämättä muuttua rumaksi ja turvonneksi, demoni kyllästyi ja kiilasi sen kivillä yhteen suosikkikohtaansa pohjassa.
Tyhjänä kellumaan jäänyt vene loi vain yhden uuden tarinan järven mystisistä vaaroista, mutta demoni käy edelleen silloin tällöin katselemassa ihmisensä luita.
Nykyään Rhine haaveilee merestä kuultuaan siitä tarinoita, ja aikoo jonain päivänä uida jokea myöten aina merelle asti. Toistaiseksi hän on kuitenkin pysytellyt yhä järvellä, käyden välillä katsomassa yrmeää kasvattajaansa ja vieden tälle pyydystämiään kaloja pitääkseen tästä huolta, sillä kalastaja-Gilin luonnollinen elinikä lähestyy jo loppuaan.
LUONNE & USKOMUKSET
Sisäisesti ja ulkoisesti: Lähinnä ankean kasvuympäristönsä takia Rhinellä on puutteita omassa tunnekehityksessään, eikä hän aina tiedosta tai osaa ymmärtää kovin hyvin tunteitaan. Hän on kuitenkin terävä-älyinen ja muistaa näkemänsä ja kuulemansa helposti, minkä avulla hän kykenee jonkin verran kompensoimaan puutteitaan matkimalla, miten muut toimivat.
Hänen sosiaaliset kykynsä ovat nykyään kohtalaisella tolalla, ja jokainen järkevä kohtaaminen kehittää niitä lisää. Rhine on kuitenkin melko naiivi, eikä hänellä ole esimerkiksi kovin vahvaa omatuntoa, eikä hän osaa oikein hävetä tai tunne ryhmäpainetta. Hänelle on helppoa valehdella, mutta ymmärtäessään jotain epätodeksi, Rhineä ei kuitenkaan pysty enää huijaamaan samalla tavalla uudestaan.
Käytökseltään demoni onnistuu välillä vaikuttamaan lapselliselta, välillä kypsältä ikäisekseen, ja joskus jopa molemmilta yhtäaikaa. Hän ymmärtää hyvin luontoa ja sen kiertokulkua, ja suhtautuu esimerkiksi kuolemiseen ja väkivaltaan mutkattomasti. Hän kykenee tulemaan toimeen omillaan, mutta on toisaalta myös täynnä viattoman oloista uteliaisuutta, ja hänen tiedoissan ja taidoissaan on paikoin suuriakin aukkoja.
Yleisesti Rhine on hyvin kiinnostunut muista, mutta enemmänkin uteliaisuuttaan kuin aidosti välittäen näistä henkilöinä. Hän kokee melko helposti yksinäisyyttä ja kaipaa seuraa, muttei ymmärrä sitä kunnolla itse, koska ei ole koskaan ollut osa mitään yhteisöä.
Maailmankuvasta ja arvoista: Kalastaja-Gil opetti aikoinaan liikaa kysymyksiä kyselleelle lapselle oman maailmankäsityksensä, jonka Rhine edelleen jakaa. Hänelle maailma on loputon virta, joka jatkaa kulkuaan elollisista välittämättä: kuolevaisten elämä alkaa ja päättyy, ja lopulta kaikista tulee vain ravintoa muille. Hän ei usko varsinaisesti kaikkivoipaisiin jumalolentoihin tai henkiinkään, vaan ajattelee kaiken vain olevan jonkinlainen osa luontoa, joillakin olennoilla on vain erilaisia kykyjä kuin toisilla.
Rhine ei ymmärrä vielä täysin kaikkia Gilin hänelle kertomia asioita esimerkiksi hyvästä ja pahasta, tai inhimillisyydestä, joten hänen moraalikäsityksensä on melko kehittymätön - se mistä hän pitää on hyvää, ja mitä hän vihaa, on pahaa. Hän myös pitää normaalina vahvemman lakia, vaikka tietenkin voi itsekkäästi harmistua, jos onkin itse heikommassa asemassa.
Suhteista muihin: Rhine on sisäistänyt kalastaja-Gilin hänen päähänstä tiukkaan takoman ajatuksen, että ihmiset ovat vaarallisia. Hän on silti kiinnostunut ihmisten maailmasta, ja ajan myötä lakannut oikeasti pelkäämästä näitä.
Jumalia hän ei ole koskaan kohdannut, mutta uskoo Gilin tarinoiden perusteella näiden olevan jonkinlaisia ihmisiä esittäviä hirviöitä, jotka ilmestyessään sytyttävät metsät tuleen ja laittavat joet kiehumaan taikavoimillaan.
Muihin demoneihin Rhine suhtautuu avoimen ystävällisesti jos näkee nämä demonimuodoissaan, mutta muuten piileskelee, kuten muiltakin ihmisiltä. Hän jutustelisi mieluusti kenen hyvänsä itseensä positiivisesti suhtautuvan kanssa, ja on iloinen etenkin, jos saa kuulla tarinoita kaukaisista paikoista ja uusista asioista.
Mieltymyksiä:
• Meri. Rhine ei ole koskaan nähnyt merta, mutta unelmoi siitä usein. Hän näkee jopa unia, joissa merivesi jatkuu rajattomasti joka suuntaan, mikä kiehtoo häntä suuresti.
• Rhine rakastaa keksiä erilaisia tapoja häiritä muita tulematta huomatuksi. Hän janoaa sen tuomaa jännitystä, sekä onnistumisen riemua voidessaan nähdä keppostensa seuraukset.
• Laulaminen. Rhine laulaa mielellään, yleensä itse keksimiään lauluja, toisinaan jotain, mitä on oppinut muilta. Hän pitää myös riimittelystä ja sananlaskuista, ja keksii niitäkin itse vaihtelevalla menestyksellä.
• Uiminen niin kovaa kuin kykenee ja pyrstönsä avulla korkealle ilmaan veden pinnan yläpuolelle ponnahtaminen ovat Rhinen suosikkitemppuja.
• Rhine pitää kirkkaista väreistä ja kiiltävistä esineistä. Hänen mielenkiintonsa kuitenkin lopahtaa yleensä nopeasti, jos hän pääsee hipelöimään niitä.
Inhokkeja:
• Rhine ei pidä verkoista, koska niitä on vaikea nähdä vedessä, ja niiden väistely on ärsyttävää. Hän on liian suuri takertuakseen kovin helposti kiinni, mutta on omaksunut Gililtä selkäytimeensä, että verkot ovat vaarallisia.
• Väärässä oleminen ärsyttää Rhineä suunnattomasti. Hän raivostuu etenkin, jos saa tietää, että on oppinut jotain väärin, koska joku muu on valehdellut.
• Rhine ei pidä talvesta, koska talvisin vedessä on ankeaa ja hiljaista, etenkin jään alla.
• Matala vesi on niitä harvoja asioita, joita Rhine oikeasti pelkää. Matalikolla ollessaan hän tiedostaa, ettei pääse liikkumaan nopeasti, minkä lisäksi hänelle on jäänyt jonkinlainen alitajuinen kauhu lapsuudestaan. Hän ei pelkää maalle nousemista itsessään - kunhan vieressä oleva vesi vain syvenee nopeasti.
tiedot ©JUDG3D