Post by Reddari on Dec 9, 2022 20:14:48 GMT 2
Nimi: Markålf Liaven
Kutsutaan: Mark
Ikä: 215 vuotta, ulkoisesti noin 40 vuotta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Siunattu
Perhe: Vaimo Gisela Liaven (Kuollut) ja lapsia tästä liitosta.
Ammatti/elinkeino: Entinen talvenjumala, nykyään elää erakkomaisena metsästäjänä.
Asuinpaikka: Mökki keskellä eteläistä metsää, piilossa kaikelta.
Uskonto: Ei usko nykyään mihinkään.
Taikuus:
- Veden hallinta:
Osaa varsinkin luoda vedestä jäätä sekä lunta sekä hallita näitä olomuotoja. Tämä on Markålfin vahvinta osaamista.
- Telepatia:
Osaa perusteet, joten kommunikointi ilman puhetta onnistuu muiden kanssa.
- Teleportaatio:
Pystyy liikkumaan paikasta toiseen teleportaation avulla.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
- Ihmisiä halveksi ennen, mutta nyt oppinut elämään noiden kanssa sen verran, kun on tarve. Ei silti pidä itsensä veroisina.
- Siunatut ovat ominta kansaa, joiden kanssa oltaisiin luontevasti, jos piilottelulle ei olisi tarvetta.
- Demonit saavat aikaan halveksuntaa miehessä, mutta myös uteliaisuuden rippeet heräämään.
- Jumalia lähtökohtaisesti vihaa noiden riistettyä miehen rakkaimman.
Maine:
Markålf oli ennen talven jumala, jota pidettiin taitavana työssään, mutta ehkä hieman nokkavana ja itsekeskeisenä. Nykyään miehen luullaan kuolleen; riistäneen henkensä vaimonsa menetettyään. Ihmisten keskuudessa vain jotkut kauppiaat tietävät vähäsanaisen erakon, joka käy ostamassa välillä tarvikkeita kaupungissa.
Vaikutelma:
Kylmä ja vähäsanainen mies, joka pitää etäisyyden kaikkiin. Miehestä ei voi arvata, että hän oli joskus hyvin tottunut elämän luksuksiin ja helppouteen. Puhuessaan Mark antaa pessimistisen, nyrpeän kuvan itsestään.
Ulkonäkö:
KUVA
Pituus/Paino: 175 cm / 85 kg
Markålf on nykyään yllättävän jänteikäs siunatuksi, koska hänen erakon elämä on pakottanut miehen harrastamaan liikkumista. Jumalajan kaljamaha on siis siirtynyt pois hoikemman varren tieltä, jossa on jonkin verran lihasta, mutta luonnostaan Mark on kapearakenteinen.
Miehen kasvoissa näkyy jo jonkin verran ikä ja ne ovat vaikean elämän karheuttamat. Hänellä on hieman pitkän malliset, kapeat kasvot, joissa on juonteita iäkkyyden merkiksi. Silti leukaperät ovat vahvat ja nenä suoravartinen tuoden ryhdikkyyttä naamaan. Silmien väri on kylmäävän jäänsininen ja malliltaan töllöttimet ovat hieman kapeat.
Markålfin kasvoilla on trimmattu leukaparta ja viikset, jotka kasvatettiin katoamistempun takia. Loput hän koittaa ajella tasaisin väliajoin pois säilyttääkseen jotain siisteyttä itsessään. Hiukset on leikattu käytännöllisen lyhyeksi, kun jumalaikaan ne vielä liehuivat tuulessa. Väriltään parta ja hiukset ovat harmahtavan ruskeat.
Mitään merkittäviä tatuointeja tai lävistyksiä ei siunatun kehossa ole. Hänellä on viiltoarpi reidessään, josta valutti verta huijatakseen muita.
Vaatetus:
Markålf keskittyy siihen, ettei häntä tunnisteta, joten hupulliset kaavut ovat nyt muodissa. Hän nauttii koreista asuista, mutta erakkona sellaiseen ei ole varaa tai edes järkeä pukeutua. Hänen asunsa ovat simppeleitä ja halpoja, liikkumiseen valmistettuja käytännönläheisyydessään.
Luonne:
Katkera - Itsekeskeinen - Laskelmoiva – Julma – Turhamainen – Kärsivällinen - Salaileva – Varovainen – Paranoidi – Teatraalinen – Tunnollinen - Tyyni
Markålfista on hioutunut pois paljon nuoruuden huikentelevaisuutta, joten hänen teatraalisuus pääsee nykyään vain harvoin esille. Mies rakasti ennen jumalten elämän luksusta turhamaisen luonteensa takia, mutta hänen on pitänyt laittaa itsensä pienelle paikalle koston takia. Siinä apuna on ollut Markin kärsivällinen luonne, joka tekee miehestä sen tyypin, joka jaksaa malttaa mielensä tilanteessa kuin tilanteessa. Sen myötä hän on myös laskelmoivan harkitseva, mutta itsekeskeisyys saa Markålfin yleensä laskemaan sekä suunnittelemaan asioita omaksi hyväkseen mieluummin kuin vaikkapa yhteisen hyvän eteen. Nuorempana mies oli vieläkin itsekkäämpi ja erittäin empatiakyvytön, mutta nykyään hän osaa jopa asettua toisten kenkiin ainakin hetkeksi ennen kuin päättää mitä mieltä on vaikkapa uudesta tuttavuudesta.
Kovinkaan temperamenttinen Markålf ei ole koskaan ollut, vaan häntä voisi ennemmin kuvailla jämäkäksi ja tyyneksi. Hän pysyy mielipiteittensä takana hyvinkin järkähtämättömästi, kun jotain on päättänyt ja vie aloittamansa aina loppuun. Se tekee miehestä sisukkaan ja muun muassa taitavan metsästäjän, kun peuraa jäljitetään vaikka kuinka kauan kunnes saalis on taattu. Joistakin jo pelkkä lihansyönti on julmaa, mutta Markålf on sitä muutenkin. Hän ei pidä alempia elämiä arvossaan kovinkaan helposti, ellei nuo ole hänelle hyödyksi. Siksipä hengen vieminen sellaiselta ei ole vaikeaa. Ylempiään mies on muinoin osannut kunnioittaa paremmin kuin nykyään, kun hän on tottunut oman itsensä herraksi uskonsa menettäneenä. Niinpä hän ei ole hyvä ottamaan käskyjä vastaan, mutta jos niistä on pitkällä tähtäimellä hyötyä, voi olla toinen ääni kellossa.
Pakoileminen on tehnyt Markålfista suorastaan paranoidin, sillä hän luulee jopa välillä omaa varjoaan viholliseksi. Miehen on vaikea luottaa kehenkään, sillä pakomatka jumalten luota on vain vahvistanut hänen varovaisia piirteitään. Hän salailee pieniäkin asioita muilta peläten, että sitä voisi käyttää häntä vastaan. Siksipä Mark on oiva valehtelija ja omaakin loistavan pokerinaaman. Vaikka siis rehellistä toveria hänestä ei saa, niin on mies sentään tunnollinen ja omalla tavallaan uskollinen, kun sille päälle sattuu. Hän työskentelee omia tavoitteitaan kohtaan sisukkaasti ja kun miehen luottamuksen voittaa puolelleen, niin hän saattaa puolustaa sinua hautaansa asti.
Menneisyys:
Markålf syntyi Liavenin sukuun yli kaksisataa vuotta sitten kahdelle kunniakkaalle ja kunnolliselle siunatulle, joista toinen toimi talvenjumalana ja toinen taas pikkujumalana itse elämälle. Demonisodat olivat jättäneet jäljet vanhempiin, mutta nuo kasvattivat ensimmäistä poikaansa niin rakastavasti, kuin osasivat. Isän jumaluus toi tietenkin mammonaa ja mainetta, johon lapsi tottui oletusarvoisena asiana. Markålf oli utelias ja äänekäs lapsi, joka osoitti varhain kykenevänsä taikuuteen jäähdyttämällä isän pikarin viinin sohjoksi puolivahingossa. Niinpä kun ikää oli tarpeeksi, poika lähetettiin opiskelemaan jumalten akatemiaan.
Poika osoittautui ihan välkyksi kaveriksi, joka nautti opiskelusta kauan, kunnes teini-ikäisenä häntä alkoi kiinnostaa enemmän laiskottelu ja rellestäminen, mikä paheni kun ikää tuli ja näin Markålf ei ensi alkuun meinannut millään päästä pikkujumalaksi harjoittelemaan. Huikentelevainen elämäntapa kiinnosti enemmän ja lopulta hänestä saatiin ruotuun teroittamalla, ettei ilman jumaluutta moista luksusta ollut ansainnut. Niinpä Markålfista tuli onnen pikkujumala, jossa sai vähän ollakin huikenteleva. Se sopi nuorukaiselle hyvin ja hän toimi pitkään työssään valmistuttuaan akatemiasta.
Aikanaan Markålfin äiti, talvenjumalatar, menehtyi henkienergian loppumiseen ja työssään yllättävän hyvin kunnostautunut pikkujumalaa ehdotettiin tämän seuraajaksi. Suvun maineella oli varmasti osansa asiassa, sekä vanhempien kunnollisuuden. Niinpä Markålf nousi talvenjumalaksi ja sen myötä ajatukseksi tuli vaimon hankkiminen. Sellainen löytyi sopimusliitolla eräästä pienemmästä siunattusuvusta ja Gisela oli yllättävän sopiva vaimo Markålfille ja ajan myötä yhteisen elämän kera kaksikko oikeasti oppi rakastamaan ja haluamaan toisiaan. Yhteisiä lapsiakin tehtiin ja näitä kasvatettiin kurilla ja rakkaudella.
Giselan veli toimi silloisena syksynjumalana ja tuolla oli aina riitainen suhde sisareensa. Kun tämä syksynjumala sitten kuoli hyvin epämääräisissä oloissa todisteiden osoittaessa murhaan oli epäilykset Giselassa. Lopulta löytyi niin raskauttavia todisteita, että Gisela tuomittiin jumalanmurhasta kuolemaan, eikä Markålf pystynyt estämään asiaa, sillä häntä epäiltiin murhasta osallisena, joten mies virui vankeudessa, kun Gisela mestattiin. Kuitenkin Markålfilla oli jumalten joukossa liittolainen, joka auttoi hänet pakoon ja lavastamaan kuoleman verta vuodattaen ja vakuuttaen, että talvenjumala oli riistänyt henkensä katumuksissaan ja ikävissään.
Sen sijaan, että kuolema olisi ottanut Markålfin vastaan katosi mies jumalten keskuudesta elämään vaatimattomasti salassa hilliten henkienergiaansakin, jotta se ei paljastaisi häntä. Jumala joutui opettelemaan elämään itsekseen ilman hienouksia ja tutuksi tuli niin metsästäminen kuin pyykinpesu. Vuosikymmeniä Markålf kutoi juonia kostaakseen jumalille, mutta vasta nyt hänen korviinsa tuli oikea mahdollisuus saada kostonsa; Entinen kuolemanjumala demoniarmeijoineen oli tappanut toisen ylijumalista ja lietsoi sotaa Mihrasin ylle. Markålf tajusi, että oli hänen aikansa kömpiä esiin mökistään koston tielle.
Taitopisteet:
Fyysinen voima: 2
Harjoittanut jonkin verran fyysistä voimaansa arkiliikunnan muodossa. Ei mikään voimamies, mutta pärjää paremmin kuin kevytsarjalainen.
Ketteryys: 2
Vanhuus hieman painaa, mutta askeleet vielä pysyvät hallussa arvokkaasti niin marmorilattialla kuin metsänpohjalla. Ei kuitenkaan pysty kovinkaan ketterästi kiipeämään tai uimaan.
Taikuus: 3
Harjoittanut taikuutta koko ikänsä, joten se sujuu ihan hyvin, mutta pientä ruosteisuutta on havaittavissa tekniikassa. Henkienergia on hyvänlaatuista.
Oppineisuus: 3
Käynyt koulunsa ja pitänyt yllä oppineisuutta kuluttamalla paljon kirjallisuutta erakkovuosinaan.
Viisaus: 3
Kokenut yhtä sun toista jumalan ja erakon elämässä, joten näkökulmaa löytyy monenlaiseen asiaan.
Karisma: 2
Ei mikään taitavin seuramies, mutta ei sotkeudu sanoihinsa kovinkaan helposti.
Yhteensä 15 pistettä, 0 pistettä varaa kehittyä.
Kutsutaan: Mark
Ikä: 215 vuotta, ulkoisesti noin 40 vuotta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Siunattu
Perhe: Vaimo Gisela Liaven (Kuollut) ja lapsia tästä liitosta.
Ammatti/elinkeino: Entinen talvenjumala, nykyään elää erakkomaisena metsästäjänä.
Asuinpaikka: Mökki keskellä eteläistä metsää, piilossa kaikelta.
Uskonto: Ei usko nykyään mihinkään.
Taikuus:
- Veden hallinta:
Osaa varsinkin luoda vedestä jäätä sekä lunta sekä hallita näitä olomuotoja. Tämä on Markålfin vahvinta osaamista.
- Telepatia:
Osaa perusteet, joten kommunikointi ilman puhetta onnistuu muiden kanssa.
- Teleportaatio:
Pystyy liikkumaan paikasta toiseen teleportaation avulla.
Suhtautuminen muihin rotuihin:
- Ihmisiä halveksi ennen, mutta nyt oppinut elämään noiden kanssa sen verran, kun on tarve. Ei silti pidä itsensä veroisina.
- Siunatut ovat ominta kansaa, joiden kanssa oltaisiin luontevasti, jos piilottelulle ei olisi tarvetta.
- Demonit saavat aikaan halveksuntaa miehessä, mutta myös uteliaisuuden rippeet heräämään.
- Jumalia lähtökohtaisesti vihaa noiden riistettyä miehen rakkaimman.
Maine:
Markålf oli ennen talven jumala, jota pidettiin taitavana työssään, mutta ehkä hieman nokkavana ja itsekeskeisenä. Nykyään miehen luullaan kuolleen; riistäneen henkensä vaimonsa menetettyään. Ihmisten keskuudessa vain jotkut kauppiaat tietävät vähäsanaisen erakon, joka käy ostamassa välillä tarvikkeita kaupungissa.
Vaikutelma:
Kylmä ja vähäsanainen mies, joka pitää etäisyyden kaikkiin. Miehestä ei voi arvata, että hän oli joskus hyvin tottunut elämän luksuksiin ja helppouteen. Puhuessaan Mark antaa pessimistisen, nyrpeän kuvan itsestään.
Ulkonäkö:
KUVA
Pituus/Paino: 175 cm / 85 kg
Markålf on nykyään yllättävän jänteikäs siunatuksi, koska hänen erakon elämä on pakottanut miehen harrastamaan liikkumista. Jumalajan kaljamaha on siis siirtynyt pois hoikemman varren tieltä, jossa on jonkin verran lihasta, mutta luonnostaan Mark on kapearakenteinen.
Miehen kasvoissa näkyy jo jonkin verran ikä ja ne ovat vaikean elämän karheuttamat. Hänellä on hieman pitkän malliset, kapeat kasvot, joissa on juonteita iäkkyyden merkiksi. Silti leukaperät ovat vahvat ja nenä suoravartinen tuoden ryhdikkyyttä naamaan. Silmien väri on kylmäävän jäänsininen ja malliltaan töllöttimet ovat hieman kapeat.
Markålfin kasvoilla on trimmattu leukaparta ja viikset, jotka kasvatettiin katoamistempun takia. Loput hän koittaa ajella tasaisin väliajoin pois säilyttääkseen jotain siisteyttä itsessään. Hiukset on leikattu käytännöllisen lyhyeksi, kun jumalaikaan ne vielä liehuivat tuulessa. Väriltään parta ja hiukset ovat harmahtavan ruskeat.
Mitään merkittäviä tatuointeja tai lävistyksiä ei siunatun kehossa ole. Hänellä on viiltoarpi reidessään, josta valutti verta huijatakseen muita.
Vaatetus:
Markålf keskittyy siihen, ettei häntä tunnisteta, joten hupulliset kaavut ovat nyt muodissa. Hän nauttii koreista asuista, mutta erakkona sellaiseen ei ole varaa tai edes järkeä pukeutua. Hänen asunsa ovat simppeleitä ja halpoja, liikkumiseen valmistettuja käytännönläheisyydessään.
Luonne:
Katkera - Itsekeskeinen - Laskelmoiva – Julma – Turhamainen – Kärsivällinen - Salaileva – Varovainen – Paranoidi – Teatraalinen – Tunnollinen - Tyyni
Markålfista on hioutunut pois paljon nuoruuden huikentelevaisuutta, joten hänen teatraalisuus pääsee nykyään vain harvoin esille. Mies rakasti ennen jumalten elämän luksusta turhamaisen luonteensa takia, mutta hänen on pitänyt laittaa itsensä pienelle paikalle koston takia. Siinä apuna on ollut Markin kärsivällinen luonne, joka tekee miehestä sen tyypin, joka jaksaa malttaa mielensä tilanteessa kuin tilanteessa. Sen myötä hän on myös laskelmoivan harkitseva, mutta itsekeskeisyys saa Markålfin yleensä laskemaan sekä suunnittelemaan asioita omaksi hyväkseen mieluummin kuin vaikkapa yhteisen hyvän eteen. Nuorempana mies oli vieläkin itsekkäämpi ja erittäin empatiakyvytön, mutta nykyään hän osaa jopa asettua toisten kenkiin ainakin hetkeksi ennen kuin päättää mitä mieltä on vaikkapa uudesta tuttavuudesta.
Kovinkaan temperamenttinen Markålf ei ole koskaan ollut, vaan häntä voisi ennemmin kuvailla jämäkäksi ja tyyneksi. Hän pysyy mielipiteittensä takana hyvinkin järkähtämättömästi, kun jotain on päättänyt ja vie aloittamansa aina loppuun. Se tekee miehestä sisukkaan ja muun muassa taitavan metsästäjän, kun peuraa jäljitetään vaikka kuinka kauan kunnes saalis on taattu. Joistakin jo pelkkä lihansyönti on julmaa, mutta Markålf on sitä muutenkin. Hän ei pidä alempia elämiä arvossaan kovinkaan helposti, ellei nuo ole hänelle hyödyksi. Siksipä hengen vieminen sellaiselta ei ole vaikeaa. Ylempiään mies on muinoin osannut kunnioittaa paremmin kuin nykyään, kun hän on tottunut oman itsensä herraksi uskonsa menettäneenä. Niinpä hän ei ole hyvä ottamaan käskyjä vastaan, mutta jos niistä on pitkällä tähtäimellä hyötyä, voi olla toinen ääni kellossa.
Pakoileminen on tehnyt Markålfista suorastaan paranoidin, sillä hän luulee jopa välillä omaa varjoaan viholliseksi. Miehen on vaikea luottaa kehenkään, sillä pakomatka jumalten luota on vain vahvistanut hänen varovaisia piirteitään. Hän salailee pieniäkin asioita muilta peläten, että sitä voisi käyttää häntä vastaan. Siksipä Mark on oiva valehtelija ja omaakin loistavan pokerinaaman. Vaikka siis rehellistä toveria hänestä ei saa, niin on mies sentään tunnollinen ja omalla tavallaan uskollinen, kun sille päälle sattuu. Hän työskentelee omia tavoitteitaan kohtaan sisukkaasti ja kun miehen luottamuksen voittaa puolelleen, niin hän saattaa puolustaa sinua hautaansa asti.
Menneisyys:
Markålf syntyi Liavenin sukuun yli kaksisataa vuotta sitten kahdelle kunniakkaalle ja kunnolliselle siunatulle, joista toinen toimi talvenjumalana ja toinen taas pikkujumalana itse elämälle. Demonisodat olivat jättäneet jäljet vanhempiin, mutta nuo kasvattivat ensimmäistä poikaansa niin rakastavasti, kuin osasivat. Isän jumaluus toi tietenkin mammonaa ja mainetta, johon lapsi tottui oletusarvoisena asiana. Markålf oli utelias ja äänekäs lapsi, joka osoitti varhain kykenevänsä taikuuteen jäähdyttämällä isän pikarin viinin sohjoksi puolivahingossa. Niinpä kun ikää oli tarpeeksi, poika lähetettiin opiskelemaan jumalten akatemiaan.
Poika osoittautui ihan välkyksi kaveriksi, joka nautti opiskelusta kauan, kunnes teini-ikäisenä häntä alkoi kiinnostaa enemmän laiskottelu ja rellestäminen, mikä paheni kun ikää tuli ja näin Markålf ei ensi alkuun meinannut millään päästä pikkujumalaksi harjoittelemaan. Huikentelevainen elämäntapa kiinnosti enemmän ja lopulta hänestä saatiin ruotuun teroittamalla, ettei ilman jumaluutta moista luksusta ollut ansainnut. Niinpä Markålfista tuli onnen pikkujumala, jossa sai vähän ollakin huikenteleva. Se sopi nuorukaiselle hyvin ja hän toimi pitkään työssään valmistuttuaan akatemiasta.
Aikanaan Markålfin äiti, talvenjumalatar, menehtyi henkienergian loppumiseen ja työssään yllättävän hyvin kunnostautunut pikkujumalaa ehdotettiin tämän seuraajaksi. Suvun maineella oli varmasti osansa asiassa, sekä vanhempien kunnollisuuden. Niinpä Markålf nousi talvenjumalaksi ja sen myötä ajatukseksi tuli vaimon hankkiminen. Sellainen löytyi sopimusliitolla eräästä pienemmästä siunattusuvusta ja Gisela oli yllättävän sopiva vaimo Markålfille ja ajan myötä yhteisen elämän kera kaksikko oikeasti oppi rakastamaan ja haluamaan toisiaan. Yhteisiä lapsiakin tehtiin ja näitä kasvatettiin kurilla ja rakkaudella.
Giselan veli toimi silloisena syksynjumalana ja tuolla oli aina riitainen suhde sisareensa. Kun tämä syksynjumala sitten kuoli hyvin epämääräisissä oloissa todisteiden osoittaessa murhaan oli epäilykset Giselassa. Lopulta löytyi niin raskauttavia todisteita, että Gisela tuomittiin jumalanmurhasta kuolemaan, eikä Markålf pystynyt estämään asiaa, sillä häntä epäiltiin murhasta osallisena, joten mies virui vankeudessa, kun Gisela mestattiin. Kuitenkin Markålfilla oli jumalten joukossa liittolainen, joka auttoi hänet pakoon ja lavastamaan kuoleman verta vuodattaen ja vakuuttaen, että talvenjumala oli riistänyt henkensä katumuksissaan ja ikävissään.
Sen sijaan, että kuolema olisi ottanut Markålfin vastaan katosi mies jumalten keskuudesta elämään vaatimattomasti salassa hilliten henkienergiaansakin, jotta se ei paljastaisi häntä. Jumala joutui opettelemaan elämään itsekseen ilman hienouksia ja tutuksi tuli niin metsästäminen kuin pyykinpesu. Vuosikymmeniä Markålf kutoi juonia kostaakseen jumalille, mutta vasta nyt hänen korviinsa tuli oikea mahdollisuus saada kostonsa; Entinen kuolemanjumala demoniarmeijoineen oli tappanut toisen ylijumalista ja lietsoi sotaa Mihrasin ylle. Markålf tajusi, että oli hänen aikansa kömpiä esiin mökistään koston tielle.
Taitopisteet:
Fyysinen voima: 2
Harjoittanut jonkin verran fyysistä voimaansa arkiliikunnan muodossa. Ei mikään voimamies, mutta pärjää paremmin kuin kevytsarjalainen.
Ketteryys: 2
Vanhuus hieman painaa, mutta askeleet vielä pysyvät hallussa arvokkaasti niin marmorilattialla kuin metsänpohjalla. Ei kuitenkaan pysty kovinkaan ketterästi kiipeämään tai uimaan.
Taikuus: 3
Harjoittanut taikuutta koko ikänsä, joten se sujuu ihan hyvin, mutta pientä ruosteisuutta on havaittavissa tekniikassa. Henkienergia on hyvänlaatuista.
Oppineisuus: 3
Käynyt koulunsa ja pitänyt yllä oppineisuutta kuluttamalla paljon kirjallisuutta erakkovuosinaan.
Viisaus: 3
Kokenut yhtä sun toista jumalan ja erakon elämässä, joten näkökulmaa löytyy monenlaiseen asiaan.
Karisma: 2
Ei mikään taitavin seuramies, mutta ei sotkeudu sanoihinsa kovinkaan helposti.
Yhteensä 15 pistettä, 0 pistettä varaa kehittyä.