Post by .ꁍ꒒1ፕꇃꀍ. on Nov 7, 2022 23:10:45 GMT 2
SEBASTIAN WOLFGANG PRYCE
⚜️ 28-VUOTIAS | IHMINEN | MIES⚜️
⚜️AMMATTI, ASUINPAIKKA & USKONTO
Kutsumanimeltään suurimmalle osalle "Wolfie" - Bastianiksi puhuttelevat vain harvat mm. perheenjäsenet sekä ne kaikista läheisimmät ystävät. Uskonnolliselta vakaumukseltaan toimii tämä kaaoslainen mies Mihrasissa lainvartijan työtehtävissä ja ottaakin työnsä usein aivan liian tosissaan. Oma, yllättävän siistinäkin pidetty asunto sijaitsee kaupungin lounaisella asuinalueella sataman sekä kirkon välimaastossa.
⚜️VAIKUTELMA & MAINE
Kaupunkilaisten keskuudessa tunnistetaan mies yhtenä Mihrasin tiluksilla kulkevista vartijoista - ja valitettavasti myös yhtenä kusipäisimmistä sellaisista. Ne raasut jotka erehtyvät suunsa avaamaan vain sitä rumaa naamavärkkiään tälle vartijalle rääpiäkseen, eivät tule tekemään sitä toisten. Työnsä aivan äärettömän vakavasti ottava Pryce onkin se tosikko, joka ei kaihda käyttää -useimmiten aivan liiankin- kovakouraisia menetelmiä kehenkään, joka on saatettava oikeuden eteen ennemmin tai myöhemmin. Vorojen liian aggressiivisesta retuuttamisesta on miehelle useinkin huomaututettu, mutta työhönsä täysillä panostaneen kohdalla huomautusten tasolle ne ovat myös jääneet; moista tapahtuukin tätä nykyä jo niin usein, ettei kukaan oikeastaan jaksa enää edes välittää. Mihrasin ulkopuolella ei mainetta ole kertynyt lainkaan.
⚜️SUHTAUTUMINEN MUIHIN ROTUIHIN
Miehen suhtautuminen muihin ihmisiin riippuu pitkälti toisen olemuksesta tavattaessa, joskin päällisin puolin haluaisi mies kuvitella näistä kaikista kanssaeläjistä silkkaa hyvää. Ylempiarvoisille ei niskuroida ja noita kunnioitetaan, mutta ne kaiken maailman pienimmätkin vorot aina rosvoista murhaajiin ovat miehelle sitä kaikista alinta pohjasakkaa.
Usko on asia, jota ei jätetä paitsi tilanteesta riippumatta. Jumalia sekä siunattuja kunnioitetaan, joskaan yhtäkään ei mies ole eläissään nähnyt - kuvittelee näiden olevan silkka hengellinen asia, eikä mitään oikeasti silmällä havaittavaa tai saati sitten oikeita henkilöitä. Rukoilee iltaisin ja suurimmaksi osin Oikeuden jumalaa.
Kertaalleen demonin kohdattuaan haluaisi unohtaa moisten ötököiden olemassaolon tyystin. Ne ovat niitä hirviöitä joille ei kaiken kuuleman mukaan pitäisi ihmisiltä hyväksyntää löytyä; eikä löydy Bastianiltakaan. Jokainen niistä pitäisi miehen mielestä teilata heti alkukättelyssä sellaiseen törmätessä, mutta todellisuudessa niitä kuitenkin pelätään - eikä aivan syyttä suotta.
Usko on asia, jota ei jätetä paitsi tilanteesta riippumatta. Jumalia sekä siunattuja kunnioitetaan, joskaan yhtäkään ei mies ole eläissään nähnyt - kuvittelee näiden olevan silkka hengellinen asia, eikä mitään oikeasti silmällä havaittavaa tai saati sitten oikeita henkilöitä. Rukoilee iltaisin ja suurimmaksi osin Oikeuden jumalaa.
Kertaalleen demonin kohdattuaan haluaisi unohtaa moisten ötököiden olemassaolon tyystin. Ne ovat niitä hirviöitä joille ei kaiken kuuleman mukaan pitäisi ihmisiltä hyväksyntää löytyä; eikä löydy Bastianiltakaan. Jokainen niistä pitäisi miehen mielestä teilata heti alkukättelyssä sellaiseen törmätessä, mutta todellisuudessa niitä kuitenkin pelätään - eikä aivan syyttä suotta.
⚜️ OLEMUSTAAN kantaa mies ylväästi ryhdissä, joskin 182-senttimetrinen ja suuriluinen, hieman vajaa satakiloinen kroppa saattaa nopealla vilkaisulla näyttää aavistuksen ylipainoiselta sitä kuitenkaan olematta. Raskaasta ruumiinrakenteestaan saikin Bastian aikoinaan kuittailuja osakseen, mutta tätä nykyä kukaan tuskin tahtoisi tämän kanssa tukkanuottasille - ei ainakaan omasta tahdostaan. Ammattinsakin puolesta jatkuva treenaaminen tuo mielekästä lisäpotkua arkeen ja muutenkin fyysisesti kunnossa oleminen on aina ollut miehelle tärkeää; ne ajan saatossa itselle hien ja tuskan turvin saavutetut lihakset kuitenkin peittyvät vaatekerran alle, eikä miehellä oli sen suurempaa hinkua niitä rantaleijonan tavoin muille ihmisille esitellä.
Maailmaa ja ympäristöä tarkkaillaan mustilta näyttävien silmien takaa, joskin väri on oikeasti tummanruskea. Tummat ja tuuheat kulmakarvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa sen hetkisistä mielentiloista, vaikka miehen perusilme tuppaakin olemaan melko pokeri sekä usein varsin ärsyyntyneenkin oloinen. Geeniperimästään johtuen on miehen iho astetta normaalia päivittyneempi jatkuvasta kerros pukeutumisestaan huolimatta. Hiukset ovat väriltään mustat sekä malliltaan sivuilta lyhyiksi leikatut; kuontalo on niin paksu, ettei miehellä ole ykinkertaisesti koskaan aikaa edes yrittää saada sitä näyttämään mitenkään päin hyvältä; näinpä keskellä kulkeva aavistuksen pidempi mohikaanin tapainen sojottaa siis useimmiten lähes jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Työtehtävillä ollessaan on miehen pukeutuminen lainvarijalle ominaista ja tässä asussa se kulkeekin lähes suurimman osan viikostaan; eri ruskean, sekä punertavan sävyjä omaava asu ei juurikaan eroa työtovereiden vaatetuksesta mitenkään silmiin pistävästi. Selkämystä peittää musta pitkä viitta, jonka lisäksi Bastian kulkee alati huppu päässään. Olkia, sekä vasenta puolta rintakehästä suojaavat palaset haarniskaa.
Arkipukeutuminen jatkuu siitä mihin työpukeutuminen jää; suurimmaksi osin vaatetus omaa punertavia sävyjä ja pukeutuminen on varsin rentoa. Siitä huolimatta, ettei pukeutuminen vaikuta mitenkään silmiinpistävän korealta, minkään mallin rytkyissä ei miestä kuitenkaan koskaan nähdä. Ulkonäöstä pidetään siis huolta, mutta loppupeleissä huomion kuitenkin myös kiinnittää se musta ja puolet kasvoista peittävä kangashuivi - sen alta paljastuukin valitettavasti myös syy sille, miksei mies halua niitä koko kasvojaan suinkaan muille paljastella. Siellä useimmiten sängen peittämän, aikoinaan haljenneen ylähuulen tienoilla sijaitsee nimittäin niin karun näköinen arpi aina nenänpielestä kaulan puoleen väliin saakka, ettei moista kehdata kenellekään näyttää ja moista hävetäänkin salaa aivan suunnattomasti.
Oikeisiin taistelutilanteisiin voi mies kokoaan käyttää toki hyväkseen, mutta parhaiten hän on kuitenkin taistelukentillä pitäessään pidemmän välimatkan. Tämän suuriluisen mörssärin voisi kuvitella olevan kuin kotonaan lähikamppailussa, mutta pienoiseksi yllätykseksikin tämä ihmiseksi varsin haukansilmäinen mies on kuitenkin tappavimmillaan pidemmän kantaman omaavia jousiaseita käyttäessään ja pistinten käytössä voisi ehkä olla hieman opettelemisen varaa.
Metsästysretkillään maastoutumiseen käytetään tarkkasilmäisimpien saaliseläinten takia neutraalin väristä ja itse asiassa puusta valmistettua hieman kalloa muistuttavaa maskin tapaista, sekä viittaa.
Maailmaa ja ympäristöä tarkkaillaan mustilta näyttävien silmien takaa, joskin väri on oikeasti tummanruskea. Tummat ja tuuheat kulmakarvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa sen hetkisistä mielentiloista, vaikka miehen perusilme tuppaakin olemaan melko pokeri sekä usein varsin ärsyyntyneenkin oloinen. Geeniperimästään johtuen on miehen iho astetta normaalia päivittyneempi jatkuvasta kerros pukeutumisestaan huolimatta. Hiukset ovat väriltään mustat sekä malliltaan sivuilta lyhyiksi leikatut; kuontalo on niin paksu, ettei miehellä ole ykinkertaisesti koskaan aikaa edes yrittää saada sitä näyttämään mitenkään päin hyvältä; näinpä keskellä kulkeva aavistuksen pidempi mohikaanin tapainen sojottaa siis useimmiten lähes jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Työtehtävillä ollessaan on miehen pukeutuminen lainvarijalle ominaista ja tässä asussa se kulkeekin lähes suurimman osan viikostaan; eri ruskean, sekä punertavan sävyjä omaava asu ei juurikaan eroa työtovereiden vaatetuksesta mitenkään silmiin pistävästi. Selkämystä peittää musta pitkä viitta, jonka lisäksi Bastian kulkee alati huppu päässään. Olkia, sekä vasenta puolta rintakehästä suojaavat palaset haarniskaa.
Arkipukeutuminen jatkuu siitä mihin työpukeutuminen jää; suurimmaksi osin vaatetus omaa punertavia sävyjä ja pukeutuminen on varsin rentoa. Siitä huolimatta, ettei pukeutuminen vaikuta mitenkään silmiinpistävän korealta, minkään mallin rytkyissä ei miestä kuitenkaan koskaan nähdä. Ulkonäöstä pidetään siis huolta, mutta loppupeleissä huomion kuitenkin myös kiinnittää se musta ja puolet kasvoista peittävä kangashuivi - sen alta paljastuukin valitettavasti myös syy sille, miksei mies halua niitä koko kasvojaan suinkaan muille paljastella. Siellä useimmiten sängen peittämän, aikoinaan haljenneen ylähuulen tienoilla sijaitsee nimittäin niin karun näköinen arpi aina nenänpielestä kaulan puoleen väliin saakka, ettei moista kehdata kenellekään näyttää ja moista hävetäänkin salaa aivan suunnattomasti.
Oikeisiin taistelutilanteisiin voi mies kokoaan käyttää toki hyväkseen, mutta parhaiten hän on kuitenkin taistelukentillä pitäessään pidemmän välimatkan. Tämän suuriluisen mörssärin voisi kuvitella olevan kuin kotonaan lähikamppailussa, mutta pienoiseksi yllätykseksikin tämä ihmiseksi varsin haukansilmäinen mies on kuitenkin tappavimmillaan pidemmän kantaman omaavia jousiaseita käyttäessään ja pistinten käytössä voisi ehkä olla hieman opettelemisen varaa.
Metsästysretkillään maastoutumiseen käytetään tarkkasilmäisimpien saaliseläinten takia neutraalin väristä ja itse asiassa puusta valmistettua hieman kalloa muistuttavaa maskin tapaista, sekä viittaa.
⚜️ LUONNE Helposti räjähdysherkkänä tyyppinä Bastienia ei tarvitse ärsyttää edes tietoisesti saadakseen sen menettämään malttinsa - nollasta sataan tulistuva tyyppi omaa nokan vartta pitkin tarkkailevan sekä ylimielisen ensivaikutelman, joskin ärsyttävän puoleensa vetävällä charmillaan varustettuna. Varsin ylimielisiä piirteitä omaavasta miehestä saa myös varsin helposti seuraa baarikahakoihin - ja mikäli sikäli moiseen törmää, on tämä jantteri luultavasti siellä mähinän keskellä jo nyrkkejään hyvää vauhtia heiluttelemassakin heti ensimmäisenä. Luultavasti aloittanut koko jutun vain siksi, ettei vastapäätä istuvan tyypin naama miellyttänyt tai se erehtyi katsomaan väärällä tavalla väärään aikaan. SItä saakin olla jatkuvasti topuuttelemassa ollakseen menettämättä hermojaan.
Mies on tietoinen siitä olemassa olevasta charmistaan - ja jota ei pelkää tarvittaessa käyttää nätin tytön kapakan tiskillä nähdessään. Hieman liian usein ne äidin pienet tytöntylleröt kuitenkin odottavat jatkosta liikoja; toivovat kukkia ja luoja ties mitä muuta. Sanomattakin selvää, että yksi sun toinenkin parisuhde on ajautunut karille miehen silkasta välinpitämättömyydestä tätä niin kutsuttua kumppaniaan kohtaan, kun mielenkiinto on yllättäen siirtynytkin jonnekin aivan muualle. Parisuhde-tyyppiä ei miehestä täten tultaisi luultavasti saamaan koskaan ja itsekin moisen noteerattuaan on hän loppupeleissä niitä tapauksia, jotka katoavatkin mielellään paikalta ennen kukonlaulua - ja ilman minkään sortin todisteita tietenkään jättämättä. Oikeasta romantiikasta ei miehellä ole harmaintakaan aavistusta, eikä oikeastaan moinen kiinnostakaan; se ei halua olla mitenkään sidoksissa tai tossun alla jonkun toisen pinkkejä hattaraunelmia toteuttamassa. Vetovoimaa tunnetaan myös samaa sukupuolta olevia kohtaan, joskin moinen tieto on kaapissa poissa muiden tiedosta - ja visusti myös pysyykin siellä.
Lähestulkoon osa-aikatyöstä käyvä pesästä pesään liihottaminen vapaa-ajalla (useammankin kuin) parin kaljan turvin on miehen mielestä useimmiten varsin varteen otettava vaihtoehto - siis niin kauan kuin vastassa ei satu olemaan joku oman elämänsä kuudessakymmenessä huiteleva Baba Yaga. Noidista puheen ollen on mies valmis myös mestaamaan (tai vähintäänkin valmis sinne mestaus-puulle, sekä roviolle saattelemaan) kaikki, jotka vähääkään ihmisten keskuudesta eroavat - siis muiden täkäläisten rikollisten lisäksi. Minkään sortin yliluonnollisia asioita ei kaaoslaisena tietenkään katsota lävitse sormien!
Työhönsä täysillä keskittyvältä mieheltä ei löydy miellyttämisenhalua oikeastaan ketään tai mitään kohtaan (ellei kapteenia lasketa mukaan); se nyt on sanomattakin selvää että työtehtävissä on -ei vain yritettävä, vaan- oltava muita parempi. Veljellinen ja jatkuvasti -joskin varsin mustaa- läppää heittävä kaveri niille joiden kanssa tullaan toimeen, muuten melkoinen -suoraan sanottuna- kusipää lähestulkoon kaikille muille. Työaikansa ulkopuolella vapaa-aika kuluu suurimmaksi osin surullisen kuuluisissa pubeissa - ja joiden tarjonta onkin tullut jo varsin tutuksi. Pöytiä vallataan niiden kanssa jotka kuuluvat miehen pieneen, mutta tiiviiseen kaveriporukkaan - tähän niin kutsuttuun bro-tyyppiseen porukkaan lukeutuvat osa työkavereista -sekä varsinkin lainvartijoiden kapteeni Ludwig Salzfels, jota katsotaan aina ylöspäin ja jota ainoana henkilönä moisesta piiristä oikeasti kunnioitetaan ylitse muiden-.
Bastian on niitä ihmisiä joiden voidaan ajatella olevan täysin kykenemättömiä toimimaan mukavasti muita kohtaan; jäyhän ja kylmän olemuksen omaavalta mieheltä löytyy kuitenkin se auliimpikin puoli, sillä kansakuntaa oikeuksin puolustava, joskin tunteettomalta ja kylmältä vaikuttava paksu ulkokuori kätkee kuitenkin sisäänsä ihmisen, joka osaa kuitenkin olla myös huomaavainen. Arjessa se esiintyy pitkälti köyhälistön alueella kulkiessa pienoisena avun tarjoamisena yhdellä sun toisella tavalla, oli se sitten taskun pohjalle jäänyt lantti jonka voi jollekin ojentaa, tai jossakin päin Mihrasia ihan vain raskaiden taakkojen kantamista suoraan kotiovelle.
Vittumainen luonne muita kohtaan on osa sitä omaa suoja barrikadia jonka mies on vuosien aikana ympärilleen kyhännyt. Täysin tunteeton ei tämäkään kaksilahkeinen tapaus kuitenkaan ole; tunteista vain ei olla koskaan opittu puhumaan. Mikäli se avautuu, se avautuu humalassa ja yksi maailman suurimmista ihmeistä ehkä olisikin, että se suostuisi kenellekään omia asioitaan vuodattamaan - varsinkaan selvinpäin. Tietysti näitä tempauksia sitten kadutaan myöhemmin jälkikäteen. Kuuntelevana korvana mies toimii pitkälti pikkusiskolleen, sillä eihän muiden ihmisten asiat nyt ainakaan niin kovin näytä tätä tyyppiä kai kiinnostavan. Päivittäin ihmispaljouden keskellä mukamas virallisestikin patsastellessaan tarvitsee mies kuitenkin myös välillä omaa aikaa; työaikansa ulkopuolella mies harrastaakin aktiivisesti jousimetsästystä hunnijousensa turvin. Lapsuuden kauhukokemukset metsistä tuottavat kuitenkin edelleen painajaisia ja mies pysytteleekin mahdollisimman kaukana niistä hämäristä metsän siimeksistä, joihin yksin eksymistä se sisimmässään pelkään ylitse kaiken!
⚜️ MENNEISYYS Nuoren lainvartijan Theodore Prycen pyytäessä jo vuosia salatun romanssin varjolla Iria Bartonen kättä omakseen, olivat -huovuttajan, sekä valitettavasti myös orjana toimineen- naisen rikas isäntäperhe, Alfreddssons, raivoissaan. Theon vanhempien yrittäessä pestä ahkerasti käsiään tapahtuman tiimoilta, roihahti kuitenkin lopulta kahden suvun välille sellainen sukuviha, etteivät mitättömät tappouhkauksetkaan oven takana myöhemmin hetkauttaneet enää suuntaan eivätkä toiseen. Sopua ei koskaan syntynyt ja mikä parasta; jälkikasvuhan on tietenkin sitten jatkanut aivan samalla linjalla!
Kyseiseen jälkikasvuun kuuluu myös Sebastian, joka olikin varsinainen piikki naapuruston lihassa aivan alusta alkaen. Lapsi rakasti konnankoukkuja kaikissa mahdollisissa muodoissa siellä Mihrasin keskikastin asuinalueella jossa saikin viettää turvallisen lapsuuden ja opiskella aivan kuten muutkin ikäisensä. Kavereita tuli ja meni; kumma kyllä, riitapukarin leimastaan huolimatta verivihollisia ei saatu - ellei siis laskettu mukaan sitä sukuvihojen puolesta tiedettyä sukua, joiden penskojen kanssa nahista milloin missäkin. Yksikseen keksi koltiainen yhtä sun toista naapureidensa pään menoksi - aivan sama oliko niillä ollut siihen asti hyvä päivä vaiko ei. Lempi puuhaa olikin päästää naapurin häijyn harmaahapsen siat vapaiksi tai tunkiea miespolon saappaiden kärjet täyteen paskapaakkuja sen takia, että se oli yksinkertaisesti vain hauskaa.
Irian opettaessaan (tai vähintäänkin yrittäessään) pojalleen moraalisia arvoja muun muassa kuinka käyttäytyä siveellisesti, antoi aina ylväästi itseään kantava, joskin sisimmiltään lapsenmielinen Theo pojalleen joskus hieman ristiriitaistakin tietoa; sen mukaan nenille pomppijoita sai pyörittää ja näyttää aina se kaapin paikka. Sebastian oli viiden saadessaan tietää perheenlisäyksestä ja lapsi oli tietenkin uudesta sisaruksestaan innoissaan. Yhdeksän pitkää kuukautta poika touhusi omiaan ja kiinnostus ampuma-aseisiin alkoi yhdestä omin pikku kätösin väkerrellystä ritsasta jolla häiriköidä ohitse käveleviä henkilöitä pihlajanmarjoja noiden pohkeisiin ampuessaan silloin, kun ne osasivat vähiten moista odottaa. Bastian oli kuuden saadessaan käsiinsä ensimmäisen ihka oman jousensa, joskin isäukon väkertämän ja pienen lapsen käsiin sopivan sellaisen. Aluksi naapurin omenat pöllittiin puuhun kiipeämällä, myöhemmin alas ampumalla -vaikka lähestulkoon jokainen naapuri jaksoikin kiljua, kuinka moinen oli hengenvaarallista ja moinen kapistus pitäisi ehdottomasti hävittää-. Versiot ja mallit kuitenkin vaihtuivat ajan myötä jos edellinen takavarikoitiin.
Vuodet vierivät ja sen suojelevan isoveljen roolin itselleen omaksunut Sebastian ei enää kiusannut naapurin harmaahapsista miestä. Eräs kaunis lokakuinen aamu ei kukaan ennakkoon tiennyt kuinka se päivä tulisi vielä hänen elämäänsä vaikuttamaan. Silloin 12-vuotias esiteineyden kynnyksellä oleva poika oli lupautunut isänsä mukaan aivan normaalille metsästysreissulle sinne jonnekin hieman kauemmas kaupungista; poika ei alkujaankaan pitänyt synkästä havupuiden varjostamasta metsiköstä laisinkaan. Elämä muuttui silmänräpäyksessä kun pojan kimppuun kävi joku - tai jokin! Se näytti hirveltä ja hevoselta samaan aikaan sellainen kuitenkaan olematta - terävät hampaat omaavan turpansa kanssa se oli valmis repimään kasvot tunnistamattomaan kuntoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Se yli kaksimetrinen jokin olisi ollut varmasti valmis pistelemään pojan poskeensa, ellei Theo olisi ollut siltä samalta sekunnilta valmis nirhemään otuksen - tai ainakin yrittänyt.
Isä pelasti poikansa hengen, käski pakenemaan ja viemään tieto otuksesta suoraan kaupunkiin. Ne huudot kaikuivat pojan korvissa vielä siinäkin vaiheessa kun poika silkkaa paniikkiaan kiljui itse apua siellä Mihrasin porteilla naama veressä ja melko miehekkään haavan kasvoihinsa saaneenaan. Edelleenkin unettomia öitä viettäessään on tämä tapahtuma syypää niihin edelleen piinaaviin painajaisiin. Iria pysyi jatkossa vahvana lastensa takia, mutta oli selvästi hajalla. Theodorista jäädessä lopulta etsintäpartion sanojen mukaan jäljelle vain verinen mytty riekalaisia vaatteita, ainoa maallinen omaisuus joka matkasi lopulta tiensä takaisin perheen ovelle oli tuon jo vuosia käyttämä hunnijousi - se sama, jota Bastian tätä nykyä kantaa mukanaan ja säilyttää kuin maailman tärkeintäkin aarretta.
Iria ei kyennyt kuin katsoa avuttomana vierestä poikansa kasvua nauravaisesta lapsesta katkeroituneeksi, myöhemmin väkivalloin ongelmia ja omaa pahaa oloaan purkavaksi teiniksi, koska avautuminen oli ehdoton ei. Puhuminen oli mahdotonta; suojamuurin ympärilleen kyhäillyt Sebastian koki tunteista puhumisen silkkana heikkoutena ja mikäli niistä olisi pitänyt puhua, mieluummin raivottiin. Aluksi väkivaltaan ja koviin otteisiin turvauduttiin aina pikkusiskon jouduttua jonkun tuupittavaksi, myöhemmin sitä purettiin niihin kapakassa räksyttäviin rottiin ja lopulta siitä tuli tapa - ja josta ei vielä näihinkään päiviin mennessä olla oikeastaan päästy eroon.
Tehtyään jo pidemmän aikaa hanttihommia hieman pitkin kaupunkia ja myöhemmin omilleen muutettuaan, oli unelma jo alkanut nostella päätään ja ikää tultua tarpeeksi tiesi Bastian tasan tarkkaan mitä elämältään halusi. Ei omena lopulta kauas puusta pudonnut. Ainiaan ja ikuisesti isäänsä ylöspäin katsoneesta koltiaisesta kasvoi lopulta lainvartija-alokas, se joka oli aina ensimmäisenä paikan päällä -vaikka sitten humalaansa horjuen-, silloin kun muita vielä keräiltiin kadun varsilta edellisen illan riennoilta takaisin kasarmille. Sille tielle jäi mies, joka on näihin päiviin asti ollut aina valmis kotikaupunkiaan suojelemaan ja pitämään kadut mahdollisimman tyhjinä kaiken sorttisista hulttioista.
---
⚜️TAIDOT;
Fyysinen voima ★★★★☆Mitä puolestaan tulee voimaan kerran niitä lihaksiakin on? Voimankäytön varomisessa voisi aika-ajoin olla miehellä parantamisen varaa, sillä siinä missä tilanteen tullen sitä lähes räjähtävää voimaa kyllä löytyy kuin pienestä kylästä, ei moista kuitenkaan jakseta ylläpitää kovinkaan kauaa - eikä sivusta seuraajiakaan haluta sen koomin tietenkään vahingossa satuttaa.
Ketteryys ★★☆☆☆
Sanomattakin selvää, ettei moisella kropalla tämä oman elämänsä Robin Hood pompi talojen katoilta toiselle tai mitään muutakaan vastaavaa, sillä jo tikapuiden kiipeäminen on varsin vaivalloisen näköistä touhua niiden natistessa lähes liitoksistaan. Ketteryyttä omaavissa taistelutilanteissa se pystyy väistämään ja iskeämään voimalla nopeasti takaisin, joskin liikkeet ovat vääjäämättä hitaamman puoleisia.
Taikuus ☆☆☆☆☆
Ihmisenä ei ole kykeneväinen taikuuteen.
Oppineisuus ★★☆☆☆
Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi vartijakoulutus on tuonut miehelle lisää tietoa moiseen kastiin, varsinkin lain puolesta.
art © Zeralex
Vanhempia on aina kuunneltu ja suurin osa viisauden saralta onkin iskostunut päähän sitä kautta. Elämästä siis tiedetään kaikki tietämisen arvoinen.
Karisma ★★★☆☆
Kylmän ja aavistuksen röyhkeänkin ulkokuoren takaa on mies varsin hyvä manipuloimaan muita puheillaan -ensiksi varsin vakuuttavasti sekä suorasukaisesti uhkailtuaan-, joskin sitä muuan erilaista karismaa käytetään aivan toisiin tarkoituksiin. Osaa esittää miellyttämisenhaluista -jollaista ei todellisuudessa pätkääkään ole-, mikäli lopputulema on itselle suotuisa ja kannattava.
Taitopisteitä (13/15), varaa kehittyä 2.
⚜️ei
Hahmo © Gl1tch, 2022 | Hahmo hyväksytty 07/011/-22.