Post by Jupiter on Apr 23, 2022 13:09:17 GMT 2
Nimi: Lazarel Artharen
Rotu: Pahuuden jumala
Ikä: Ulkonäöltään kolmenkymmenen rajamailla, kronologisesti noin 75-vuotias
Skp: Mies
Perhe: Äiti Lilyena Artharen, isä Erthyor Artharen (†), pikkusisko Scillana sekä poika, Edgart, joka tunnetaan hänen äpäräveljenään
Taikuus: Lazarelin erikoisalaa ovat telepatia ja muodonmuutostaikuus - yhdistelmä, jota ei hevillä soisi hänen kaltaiselleen pahanilmanlinnulle.
Lazarel on harjoittanut muodonmuutostaikuutta pienestä pitäen, ja se tulee miehelle kuin toinen luonto. Hän pystyy omaksumaan uusia olomuotoja vaivatta ja virheettä, ja mikäli tarkoituksena on esittää jotakuta olemassa olevaa henkilöä, höystää hän esitystään telepatiataikuudella uhrien ajatuksia ja epäilyjä lukien. Hän käyttääkin usein toisten kasvoja apuna juonissaan. Onhan se aivan eri asia jos tuntematon, tummanpuhuva mies koettaa rohkaista jotakuta murhaan, kuin jos kohteen rakas vaimo tekee sen väärin väittein ja kyynelsilmin.
Pahuus voi myös muuttaa elollisia olentoja esineiksi, sekä päinvastoin (mutta elävää hän ei noista luomuksista saa). Tätä kykyä mies käyttää lähinnä itsepuolustukseen tai kidutukseen mikäli tarvis, mutta se ei kuulu hänen perustoimintatapoihinsa.
Mitä telepatiataitoihin tulee, hyödyntää Lazarel niitä pääasiallisesti toisten ajatusten ja tunnetilojen lukemiseen ja muokkaamiseen, sekä heidän sisimpäänsä kätkettyjen paheiden löytämiseen ja niihin rohkaisuun. Jo asemansakin puolesta mies on tässä erittäin hyvä; muihin kuin jumaliin hänellä on lähes täydellinen kontrolli tällä saralla, ja hän on kykenevä istuttamaan ajatuksia ja tahtotiloja jopa vannoutuneimpien ja hurskaimpien miehien päihin. Harvemmin hän kuitenkaan näin tekee; mies paljon mieluummin tuo esille toisten jo omaamia paheita kuin luo niitä tyhjästä.
Jumalten kanssa mies joutuu luonnollisesti näkemään paljon enemmän vaivaa pahuuteen rohkaisussaan. Vaikka ajatusten ja tunnetilojen luku onnistuukin kohteen taikavoimista riippuen, ei hän kykene noin vain muokkaamaan heidän ajatuksiaan. Siksi hän pyrkiikin vaikuttamaan kanssajumaliinsa vaivihkaisemmin, enemmän puheen kuin taian kautta.
Pahuuden tiedetään myös kuiskivan ajatuksia ja ehdotuksia toisten päähän jopa silloin, kun hän ei itse ole lähelläkään - usein saaden uhrinsa luulemaan, että ajatukset ja ideat tulivat heiltä itseltään. Joskus hän käyttää tätä kykyä ihan vain kiusantekoon. Hänellä on myös herkkä korva rukouksille, mikäli sellaisia sattuu ihmisiltä tulemaan, ja aika ajoin kuulee vahingossa myös muille jumalille osoitettuja pyyntöjä.
Edellä mainittujen lisäksi Lazarel osaa kiroustaikuutta, mutta ei ole harjoittanut sitä hetkeen. Aluksi hän piilotteli sen osaamista välttääkseen epäilyt - nykyisin hän ei ole vain nähnyt tarvetta sen käytölle. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että viimeaikainen olosuhteiden muutos saattaa palauttaa hänet takaisin vanhojen oppien pariin...
Maine: Ihmisten kesken Lazarelilla on... moninainen maine. Jotkut uskovat hänen olevan jonkinlainen demoni tai hirviö, joka on suoraan vastuussa laaksoa piinaavista, pahoista pedoista. Toiset taas olettavat, ettei hän ole edes mikään yksittäinen olento, vaan piileksii jokaisen ihmisen omassa sielussa heidän hyvyyttään testaamassa. Jotkut olettavat hänen olevan jopa jumalien suoranainen vihollinen. Ne, jotka uskovat hänen olevan jumala, kuvittelevat hänet vanhaksi ja rumaksi eukoksi, sarvipäiseksi pitkäksi mieheksi, tai muotoaan muuttavaksi, ilmaa myrkyttäväksi miasmaksi. Jotkut olettavat hänen kulkevan maan päällä mustan kissan muodossa. Häntä rukoillaan pääasiassa hirviöiden (demonien) karkottamiseksi, muiden kiroamiseksi, tai pimeiden voimien saamiseksi, ja hän tuppaa olemaan laitapuolen kulkijoiden suosiossa. Yleensä häntä rukoilevat ovat valmiita mittaviinkin uhrauksiin saadakseen tahtomansa, mikä passaa miehelle oikein mainiosti.
Jumalien ja pikkujumalien kesken Lazarel tunnetaan hurmaavana mutta epämääräisenä miehenä, jonka päähänpistojen perässä on joskus hankala pysyä. Mies katoilee välillä vuosiksi mitään sanomatta, eikä kukaan ole täysin varma, miksi tai mihin. Jotkut olettavat, että hänen lapsuuden sairautensa pakottaa hänet vuodelepoon, ja hän itse puoltaa tätä teoriaa. Jotkut uskovat, ettei hän koskaan edes lähde; vaihtaa vain ulkomuotoaan ja piileskelee aivan muiden nenien alla. Hänen tiedetään melko avoimesti venyttävän sääntöjä, niitä kuitenkaan julkisesti rikkomatta. Ja mikäli hänelle valitetaan asiasta, hymyilee hän maireasti ja ilmoittaa, että hän vain yksinkertaisesti toimittaa Pahuuden Jumalan virkaa.
Lazarel tunnetaan myös pahana enteenä; yleensä hänen ilmestymistään seuraa vääjäämättä jossain vaiheessa jonkinlainen onnettomuus tai ikävä välikohtaus, jonka vakavuus vaihtelee parisuhderiidasta aina murhaan saakka. Tapahtumia ei kuitenkaan koskaan voida suoraan liittää häneen, ja miehellä on aina alibi itse tapahtumahetkellä. Juuri epävarmuus miehen osallisuudesta, yhdistettynä tämän telepatiataikuuteen ja karismaan, saa monet luottamaan tämän vakuutteluihin vaikka tietäisivätkin sisimmässään sen olevan huono idea. Ja sitä paitsi, jos hän todella olisi kaiken väitetyn takana, olisihan joku jo pistänyt hänen toimilleen stopin... niinhän?
Demonit eivät miehestä juuri mitään tiedä.
Vaikutelma: Lazarelin mainetta tuntemattomat saavat hänestä yleensä varsin miellyttävän ensivaikutelman. Mies on rauhallinen, kohtelias, ja osoittaa mielenkiintoa puhekumppaniaan kohtaan. Hän kyselee ja kuuntelee tunnollisesti, osaten jaella yllättävän osuvia neuvoja. Moni saa nopeasti käsityksen, että mies todella ymmärtää heitä - mikä on usein tottakin, kiitos hänen telepatiakykyjensä. Ongelma onkin, että hän todennäköisesti ymmärtää liikaa.
Miehen eleissä, olemuksessa ja puheessa on nähtävissä rauhallisuuden lisäksi tietty verkkaisuus. Hänellä ei tunnu koskaan oleva kiire mihinkään, eivätkä vastuut tai murheet tunnu häntä juurikaan painavan. Hymy on yleinen näky hänen kasvoillaan, mutta se, miten sen tulkitsee, riippuu katsojasta. Tuntemattomille se on kohteliaan muukalaisen lempeä hymy. Tuttavat saattavat tietää, että se voi muuttua virneeksi hetkenä minä hyvänsä.
Pahuuden kasvot ovat kapeat ja kalpeat, vailla arpia tai muita epäpuhtauksia - ja mikäli sellaisia ilmestyisi, hankkiuduttaisiin niistä eroon alta aikayksikön. Silmät ovat ovelat viirut, joita korostaa aika ajoin silmämeikki. Silmien väri on syvän sininen, ja oikean alaluomen alla koreilee kauneuspilkku. Hänen hiuksensa ovat vaaleat, tuuheat ja pitkät, vaikkei sitä välttämättä huomaa edestä katsottuna; hiukset kun ovat alinomaa kiinni pitkällä, ohuella ponihännällä, joka roikkuu miehen takamuksen tienoilla. Edestä miehen hiukset on kammattu vasemmalle, josta ne roikkuvat ohi posken, peittäen korvan ja kehystäen kasvoja. Oikealla puolella hiukset ovat puolestaan lyhyet, ja näkyville jääneessä korvassa roikkuu aina jokin koru. Kynnet Lazarel lakkaa usein mustiksi.
Miehen tyylitaju muistuttaa siskoaan - tai kenties toisin päin, ottaen huomioon, että hän puki Scillanan tämän ollessa pieni. Hän pukeutuu pitkälti mustaan, punaiseen, violettiin tai siniseen, eikä hänen yltään pastellisävyjä juurikaan löydy. Mutta vaikka hän ei käytäkään kovin laajaa värikirjoa, ovat hänen vaatteensa aina näyttävät. Pahuus arvostaa suuresti korkealaatuisia kankaita ja koristeellista kuviointia. Hänen vaatteensa ovat hyvin istuvat ennemmin kuin löysät, ja hän suosii yksityiskohtaisia liivejä, takkeja, ja kauluksia. Asukokonaisuuksia täydentävät aina erilaiset, usein synkällä symboliikalla höystetyt korut. Monien korujen valmistukseen on käytetty enemmän tai vähemmän orgaanista materiaalia; luita, tuhkaa, hampaita, verta ja niin edelleen. Hän kertoo mielellään niiden tarinan kysyttäessä. Joskus hänen vaatteidensa helmat saattavat hävitä usvamaisesti ilmaan, varsinkin teleportaation jälkeen.
Asuinpaikka: Milloin missäkin, riippuen siitä, minkä ulkomuodon mies on omaksunut ja kuinka pitkäksi aikaa. Pääasiallisesti kuitenkin kartanossaan jumalten omassa kaupungissa.
Suhtautuminen muihin rotuihin: Lazarel pitää lähtökohtaisesti muista jumalista, vaikkei kenties oikeista syistä. Hän ei ole koskaan pitänyt jumalten tekopyhyydestä tai näiden alati tiukentuvista, mielivaltaisista säännöistä, saati sitten ylijumalien ansaitsemattomasta arvostuksesta. Mutta, juuri siksi että monet jumalat pitävät itseään muita parempina ja ovat niin kiinni säännöissään, Lazarel nauttii heidän paheidensa lietsonnasta. Mies uskoo, että jokaisessa jumalassa on liuta pahuutta; huonoja tapoja, itsekkäitä ajatuksia ja haluja, joita he eivät koskaan uskaltaisi myöntää ääneen edes itselleen. Hän pyrkii "vapauttamaan" tovereitaan hyveidensä kahleista ja haluaa kovasti nähdä, millaisia nämä ovat sisimmissään, kun kaikki odotukset ja rajoitukset riisutaan. Kuka onkaan sisältä kaunis, kuka ruma?
Kun hän sille päälle sattuu, mies nauttii siunattujen ja pikkujumalien kiusoittelusta muun muassa houkuttelemalla nämä ajattelemaan tai toimimaan sääntöjen vastaisesti hänen nähtensä, ja lupaamalla sitten pitää heidän salaisuutensa jahka ehdoista sovitaan. Pahuuden pikkujumalat kärsivät miehen päähänpistoista myös muilla tavoin; hänen kadotessaan vuosiksi jäävät kaikki hänen työnsä pikkujumalten vastuulle - ja hänen palatessaan poloiset eivät vuorostaan saa työnrauhaa hänen häirinnältään. Hän itse kuitenkin vakuuttaa rakastavansa pikkujumaliaan yli kaiken, ja tuppaa "hemmottelemaan" näitä minkä kerkeää.
Lazarel pitää myös ihmisistä, ja mieltää Mihrasin laakson näyttämönä hänen ja Noyelan ikuiselle shakkipelille. Ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia sekä hyvään että pahaan, ja joskus pienetkin tuuppaukset saattavat saada aikaan melkoisia ketjureaktioita. Niiden seuraaminen on viihdettä parhaimmillaan, ja Lazarel vaelteleekin mielellään ihmisten keskuudessa kuiskimassa näiden korviin ja lietsomassa heidän synkimpiä ajatuksiaan teoiksi.
Demonit kiinnostavat Lazarelia valtavasti. Mikäs sen kutkuttavampaa sääntöjä kaihtavalle pahuuden jumalalle, kuin olennot, jotka toimivat miltei täysin tunteidensa ja mieltymystensä varassa? Ja nyt ne uhmaavat jopa itse "voittamattomia" jumalia. Ai että! Hän ei malta odottaa sotaa; moiset kun tuppaavat tuomaan esille osanottajiensa pahimmat puolet. Demonien paljastumisesta asti, Lazarel on myös haaveillut "oman" demonin saamisesta. Yksilöstä, jota voisi tutkia ihan ajan kanssa. Ovatko moiset koulutettavissa? Löytyykö niistä mitään hyvää, ja pystyykö niiden hyvyyttä kehittämään - tai koulimaan kokonaan pois? Kenties sota antaa hänelle mahdollisuuden saada vastauksia noihinkin kysymyksiin.
Luonne: Lazarelia on yhtä vaikea kuvailla kuin häntä on tulkita, mies kun on varsinainen ristiriitaisuuksien kehto. Hän on ailahtelevainen ja alati päähänpistojensa vietävänä, vaihtaen niin kasvojaan kuin prioriteettejaan alinomaa. Ja silti kaikki hänen tekonsa tuntuvat palvelevan jotain suurempaa tarkoitusperää, jonka toteuttamisessa mies on rasittavankin kärsivällinen. Hän ymmärtää hyvän ja pahan kaksinaisuuden, sekä tarpeen pitää yllä niiden tasapainoa - mutta myös, että hänen koko olemassaolonsa tarkoitus on kallistaa vaakaa omaksi edukseen. Pahuus ei perusta laeista, nauttien niiden venytyksestä ja rikkomisesta - ja vielä enemmän muiden houkuttelusta siihen. Tästä huolimatta on joitain kirjoittamattomia lakeja, joihin mies ei kajoa; pelit kun ovat aina mielenkiintoisempia mikäli niillä on säännöt. Paitsi, tietenkin, jos hän sattuisi häviämään.
Monet ristiriidat tekevät miehestä arvaamattoman, ja tämän pään sisään onkin hankala päästä. Ironista, ottaen huomioon, että mies itse viihtyy muiden pääkopissa melkein yhtä paljon kuin omassaan. Hän on äärimmäisen utelias, ja haluaa aina olla ajan tasalla - varsinkin tapahtumista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Miehellä onkin tiedonkerääjiä vähän joka kolkassa; osa vapaaehtoisia, osa ei. Hän kutsuu näitä Kyyhkysikseen. Lazarel on myös suostuvainen vaihtamaan ja tekemään kauppaa tiedolla, ja puhuu tuo itsestäänkin kyseltäessä; tosin usein ympäripyöreästi, kaunistellusti, tai vain valheellisesti. Hän onkin enemmän kyselijä ja kuuntelija sattuneesta syystä.
Kuten arvata saattaa, Lazarelin kohteliaan ja rauhallisen hymyn takana piilee loppujen lopuksi paljon, no, pahaa. Hän on sadistinen, julma ja jotain halutessaan, keinoja kaihtamaton. Säännöt jäävät toiseksi hänen omille haluilleen. Hän nauttii pahanteosta, negatiivista reaktioista, ja varsinkin toisten korruptoinnista; mitä "parempi" ihminen ennen, sitä suurempi miehen tyydytys. Hän on häärinyt useiden intohimorikosten, parisuhdedraamojen ja väärinymmärrysten takapiruna, ja harva säästyy hänen peukaloinniltaan loputtomiin; olivat nämä sitten ystäviä tai perhettä, joista hän välittää. Henkilökohtaista se ei kuitenkaan ole. Mies vain uskoo, että jokaisen sisässä piilevä paha puoli on heidän todellinen minänsä - ja juuri sen hän haluaa raahata päivänvaloon.
Lazarel korottaa ääntään harvoin, ja suuttuu vielä harvemmin. Häntä on myös vaikea loukata; miten loukata jotakuta, joka on jo täysin tietoinen paheistaan? Hän on hillitty ja suunnitelmallinen, ja monen yllätykseksi, täysin kykenevä luomaan ja ylläpitämään positiivisia suhteita muihin. Hän on sosiaalinen ja nauttii muiden seurasta jopa silloin, kun ei ole aktiivisesti koettamassa tuhota näiden elämää. Hän voi kiintyä toisiin, vaikkei se ehkä merkitsekään hänelle aivan samaa, kuin muille. Kenties yksi suurimmista harhaluuloista onkin, ettei Lazarelilla olisi empatiakykyä. Päinvastoin; hän kykenee asettumaan toisten kenkiin saumattomasti - ja se vasta vaarallista onkin. Hän voi kokea toisten tunteet kuin ominaan, ja tietää tarkalleen mitä vaaditaan, että haluja tai pelkoja saadaan lietsottua oikeaan suuntaan. Joten jos häneltä jotain puuttuu, on se enemminkin sympatia.
Menneisyys: Voisi luulla, että synnynnäinen lahjakkuus taikuuteen olisi ilon asia jumaliksi havittelevien siunattujen perheelle. Toisin kävi Lazarelin kohdalla; hän kun sattui syntymään fyysisesti hyvin heikkona ja usein sairastelevana sukuun, joka tunnettiin kateellisuudestaan ja omiensa salamurhauksesta. Tietäen, että Lazarelin sairastelu teki taiallisesti lahjakkaasta pojasta oivan kohteen, hänen vanhempansa pyrkivät pitämään pojan eristyksissä. Häntä ei päässyt näkemään kuka tahansa, eikä hän saanut viettää aikaa edes palvelijoiden kanssa siltä varalta, että joku heistä osoittautuisikin salamurhaajaksi. Lilyena ja Erthyor olivat yrittäneet lasta pitkään, ja aikoivat suojella esikoistaan keinoja kaihtamatta.
Niinpä Lazarelin varhainen lapsuus koostui pitkälti sängyssä makoilusta ja taian opiskelusta. Vuosien kuitenkin vieriessä, hänen fyysinen kuntonsa alkoi pikkuhiljaa parantua - ja päästyään kerran jaloilleen, poikaa ei ollut enää pysäyttäminen. Hän juoksenteli pitkin kartanon, kokeillen rajojaan ja lopulta livahtaen läheiseen metsään.
Kun huolesta suunniltaan olevat vanhemmat sitten lopulta löysivät esikoisensa, oli hän leikkimässä jonkin sortin oudon pedon kanssa. Isä tappoi hirviön siltä seisomalta, ja vei pojan nopeasti takaisin kartanon siimekseen. Hän ei ollut varma, oliko peto ollut vain epämuodostunut eläin - vai kenties jopa vainoista selvinnyt demoni. Varmuuden vuoksi, isä vannotti poikaansa pysymään vaiti tapahtumasta. Mikäli kyseessä oli ollut demoni, perheen maine kärsisi jos muu maailma kuulisi, että heidän lapsensa leikki sellaisen kanssa. Isä otti myös tilaisuuden opettaa pojalleen, että moisten kanssa ei kaveerattu - ne tapettiin saman tien. Ne olivat pahoja hirviöitä, jotka tappoivat ihmisiä. Nuori Lazarel hämmentyi tästä selityksestä. Jos tappaminen teki niistä pahoja, miksei niiden tappaminen sitten ollut pahaa?
"Koska minulla on siihen oikeus - ja velvollisuus", tuli isän vieläkin hämmentävämpi vastaus.
Tuosta päivästä lähtien, Lazarelin eristys muusta maailmasta kärjistyi. Isä pelkäsi pojan lipsauttavan jotain tapahtuneesta ja saavan niskoilleen suvun vihan. Ja vaikka Lazarel saattoi voida paremmin fyysisesti, oli hän silti liian heikko voimiinsa nähden. Niinpä isä teki hyvin radikaalin ratkaisun; hän telkesi pojan huoneeseensa kunnes tämä olisi joko tarpeeksi vanha ja kykenevä hallitsemaan taikaansa itsensä puolustamiseksi, tai tarpeeksi terve ja hyvässä kunnossa selvitäkseen esimerkiksi myrkytys- tai kirousyrityksistä. Isä täytti pojan huoneen kaikella, mitä uskoi tämän tarvitsevan, ja rohkaisi opiskelemaan nimenomaan kiroustaikuutta, jotta kykenisi tunnistamaan, torjumaan ja hyödyntämään sitä itsekin. Pojan huoneen isä valeli omalla taikuudellaan, valuttaen koko ajan hieman henkienergiaansa sen suojeluun, ettei kukaan vain pääsisi satuttamaan Lazarelia.
Leikittyään lelut läpi, eristetyllä pojalla ei ollut juurikaan muuta tekemistä, kuin taikuuden opiskelu ja harjoittelu - joten siihen hän sitten syventyi. Hän opiskeli isän neuvojen mukaan kiroustaikuutta, mutta kiinnostui pian vielä enemmän muodonmuutostaikuudesta. Hän huvitti itseään pitkälti muuttamalla esineitä eri muotoihin; hän loi esimerkiksi itselleen pienen joukon rottia seurakseen kirjoista, jotka oli lukenut jo moneen kertaan. Valitettavasti rotat eivät tietenkään olleet elollisia, joten kun isä seuraavan kerran tuli katsomaan poikaansa, löysi hän tämän istumassa kasassa rotanraatoja. Tämä oli kuulemma väärin.
Kun isän työt sitten pitivät miehen kiireellisenä pitkiä pätkiä kerrallaan, eikä tältä siis jäänyt aikaa käydä Lazarelin luona yhtä usein, löysi poika uuden käyttötarkoituksen muodonmuutostaialleen. Hän muokkasi omat kasvonsa isänsä näköisiksi, ja alkoi viettää aikaa huoneensa suuren peilin vieressä. Siitä hän sitten katseli isänsä kasvoja ja kuvitteli tämän olevan seurassaan. Pikkuhiljaa, hän alkoi jopa matkia tämän puhetta ja eleitä saadakseen itsensä vakuuttuneemmaksi esityksestään. Se toimikin aikansa, kunnes isä sai tietää asiasta ja kielsi moisen. Toisten esittäminen kun oli kuulemma myös väärin.
Niinpä poika päätyi sitten opettelemaan telepatiaa, jotta kykenisi kuulemaan muiden ajatuksia - ja siten tuntemaan itsensä vähemmän yksinäiseksi. Tästä hän ei kuitenkaan isälleen kertonut.
Sitten, eräänä päivänä pojan ollessa jo mies, isä lupasi, että tämä pääsisi pian pois huoneestaan. Hän alkoi olla tarpeeksi kyvykäs taian käyttäjä, eikä ollut kärsinyt sairaskohtauksista hetkiin. Hän lupasi, että vuodenvaihde toisi nuorukaiselle mahdollisuuden ulkoilmaan. Lazarel innostui ja alkoi laskemaan päiviä, haaveillen muistojensa uumenista löytyvistä maisemista kartanon ulkopuolella. Hän päätti, että lukisi ennen ulospääsyään loput omistamansa kirjat - ja päätyi niin lukemaan myös kielletystä uhritaikuudesta. Aihe kiinnosti nuorukaista, ja tämä alkoi kokeilumielessä käyttää kuolleita rottiaan taian simulointiin vain nähdäkseen, toimisiko se. Isän reaktio oli arvattava; hän järkyttyi, ja kielsi moisen humpuukin harjoittamisen edes leikillään.
Kun vuosi sitten lopulta vaihtui, toi isä tullessaan huonoja uutisia. Eräs heidän serkuistaan oli kuulemma murhattu. Uhka oli suuri, että joku muu kuolisi seuraavaksi - varsinkin, kun isä oli alkanut itsekin heikentyä. Hänen suuret taikavarastonsa olivat alkaneet hiipua vuosien saatossa; olihan niitä kuluttanut ensin vuosikymmenien takaiset demonivainot, ja sitten perheen jokapäiväinen suojelu. He eivät voineet riskeerata Lazarelin elämää näinä vaarallisina aikoina, joten tämän oli odotettava vielä jonkin aikaa. Isä tuntui rehelliseltä - mutta telepatiaa osaava poika pystyi aistimaan huolen takana muutakin. Hän ei ollut täysin varma mitä, mutta uskoi sen olevan häpeää. Lazarel tulistui. Syttyi riita, ja Lazarel kyseenalaisti miehen tarkoitusperät. Halusiko tämä edes koskaan päästää häntä ulos, vai pelkäsikö tämä hänen pilaavan suvun maineen? Oliko maine todella tärkeämpää, kuin miehen oma poika? Hän kirosi isäänsä - ja isänsä, käyttämällä oppimiaan taitoja tätä vastaan. Jos mies kerran pelkäsi sairautta niin paljon, saisi luvan sairastua ja eristää itsensäkin. Ehkä hän sitten ymmärtäisi poikansa tuskan.
Lazarel ei tiennytkään, kuinka tehokas hänen kirouksensa oli. Osasyynä lieni se, ettei nuorukainen osannut vielä täysin hallita voimiaan, vaan ammensi ne kaikki kerralla pieneen kostoonsa. Loppu oli kuitenkin isän heikentyneen terveyden syytä; taikavoimien alkaessa huveta, ei tämä pystynyt myöskään suojautumaan yhtä tehokkaasti. Isä heikkeni silmissä, mutta ei silti koskaan laskenut suojausta Lazarelin huoneen ympäriltä - niin paljon pojan suojelu tälle merkitsi. Isä ei kuitenkaan ollut tyhmä, ja eräänä päivänä, hän tuli poikansa puheille kysyen suoraan, oliko tämä syyllinen ylleen langetettuun kiroukseen. Lazarel säikähti. Hän oli varma, että isä ei koskaan päästäisi häntä ulos, jos saisi tietää totuuden - ja niin, paniikissaan, hän hyökkäsi isänsä kimppuun ja surmasi tämän. Se oli suurempi helpotus, kuin hän olisi osannut odottaa. Nyt... hän oli viimein vapaa. Tavallaan.
Isän kuoltua, Lazarel astui lopulta ulkomaailmaan hieman yli kahdenkympin iässä. Mutta ei itsenään.
Nuorukainen tiesi, että isän murha olisi rangaistava teko. Joten hän hankkiutui eroon ruumiista ja otti tämän paikan. Kyllä hän isäänsä osasi esittää, varsinkin nyt, kun mies vietti suuren osan ajastaan kotona heikentyneenä, eikä juuri muita jumalia tavannut. Olihan hän esittänyt isäänsä vuosia, tuudittaen itseään uneen miehen äänellä.
Ongelmia tosin piisasi siitä huolimatta. Kenties suurin järkytys miehelle oli, että hänen vanhempansa olivat juuri ehtineet tulla raskaiksi ennen isän kuolemaa, ja äiti synnytti pian Lazarelille pikkusiskon; tytön nimeltä Scillana, jolta Lazarel oli juuri riistänyt isän ikuisiksi ajoiksi.
Hän kiintyi tyttöön nopeasti ja halusi varmistaa, ettei tämä joutuisi kärsimään sellaisesta elämästä, kuin hän itse oli. Valitettavasti miehen oli silti pidettävä yllä esitystään; hänen oli oltava ankara, ahkera, ja kaikkea muuta, mitä isä oli ollut. Esitys kesti vuosia, mutta tytön vanhetessa, veli halusi olla tälle myös, no, veli. Hän halusi rohkaista tyttöä, ja opettaa tälle omaa elämänkatsomustaan. Hän oli kyllästynyt kantamaan isänsä pärstää, ja halusi luoda jotain omaa. Niinpä, Scillanan ollessa 9-vuotias, Lazarel lavasti "isänsä" kuoleman ja astui mukamas esiin eristyksestään isänsä menetystä suremaan. Hän toivoi, että voisi siten lopulta lähentyä siskonsa kanssa - mutta toisin kävi. Tyttö lähti pian sen jälkeen opiskelemaan jumalakatemiaan.
Joten Lazarel lähti perään. Hän oli hyvin vanha akatemian oppilaaksi; jo noin kolmekymppinen. Hän oli kuitenkin opiskellut taikuutta jo pitkään, joten moni kurssi oli lähinnä muodollisuus. Tästä huolimatta Lazarel viipyi akatemiassa kauan. Hän viihtyi siellä, saaden lopulta kokea paljon niitä asioita, joista oli nuoruudessaan jäänyt paitsi. Ja sitä paitsi, hän sai olla siskonsa lähellä. Laiska kampuselämä ei ollut lainkaan hullumpaa.
Sitten tulivat murhayritykset. Lazarel sai osakseen muutaman, mutta suurin osa niistä kohdistui Scillanaan; olihan tyttö nuorempi ja uhkaavampi kateellisille sukulaisille, kuin laiskimuksen maineen saanut isoveli. Lazarel järkyttyi yrityksistä ja tajusi ensimmäisen kerran kunnolla, miltä isä oli koettanut häntä suojella. Yksikään perhejuhla tai illallinen ei ollut enää sama sen jälkeen. Katsellessaan sukulaistensa hymyileviä, kauniita kasvoja, Lazarel ei voinut kuin nähdä mokomien sisäisen rumuuden. Koettaa nyt tappaa lasta! Varmuuden vuoksi, hän alkoi opiskella telepatiataikuutta entisestään - kunnes hänen ei enää tarvinnut vain kuvitella sukulaisten perimmäisiä tarkoituksia; hän saattoi kuulla ne. Ja mitä enemmän Lazarel kuuli, sitä enemmän hän halusi repiä pois nuo maskit ja pakottaa rumuuden pintaan.
Hänen sukulaisensa olivat miehen manipuloinnin ensimmäiset uhrit. Mies tonki näiden päistä tiedot siitä, ketkä olivat Scillanaan koettaneet kajota - ja lietsoi sitten näiden kateuden, pelon ja vihan tunteita nimenomaan toisiaan kohtaan. Tulos oli toivotunlainen; sukulaiset tuhosivat toisensa, ja iskut Scillanaa kohtaan eivät toistuneet. Lazarel oli ylpeä aikaansaannoksistaan ja tajusi tuolloin, että oli myös nauttinut siitä. Oli tuntunut vapauttavalta nähdä hymyjensä taakse piiloutuvat sukulaiset kerrankin rehellisinä itselleen ja pahoille ajatuksilleen. Isä tosin olisi varmasti sanonut, että hänen tekemänsä oli ollut jälleen väärin. Mutta jos hän olisi jumala... niin, eikö hänellä silloin pitäisi olla oikeus ja velvollisuus vaikka mihin?
Lazarel päätti lopulta ottaa opintonsa tosissaan, ja valmistui loppujen lopuksi suoraan jumalaksi. Olihan hän kuitenkin opiskellut oikeasti jo melkein kolme vuosikymmentä - ja sattuneesta syystä, epäsuosittu Pahuuden Jumalan pesti sattui olemaan vapaana.
Taitopisteet: (15/17), kehittymisvaraa 2 pistettä
Fyysinen voima: 1
Elämäntapojensa takia, Pahuus ei ole kovin vahva. Hän myös syntyi fyysisesti heikkona, ja vaikka hän ei enää jumalaksi tultuaan sairastelekaan, vietti hän ison osan elämästään lukittuna neljän seinän sisälle. Treenausmahdollisuuksia ei juuri ollut - ja nyt aikuisiällä hän ei näe moiselle tarvetta. Miksi kehittää omia lihaksiaan, kun hän voi vain "lainata" jonkun toisen fyysisesti voimakkaan muodon?
Ketteryys: 1
Lazarelia ei ole ketteryydellä tai nopeudella pilattu.
Taikuus: 4
Sen, minkä mies häviää fyysisessä kyvykkyydessä, hyvittää hän monin verroin taikavoimissa. Lazarel on siskonsa tavoin omannut pienestä pitäen vahvat taikavoimat, ja vierineet vuodet ovat antaneet hänelle kyvyn kultivoida niitä entisestään.
Oppineisuus: 2
Lazarel ei ole opiskellut aktiivisesti viimevuosina, mutta hän sai nuorena oivallisen perustan. Luonnollisesti hän läpäisi myös jumalakatemian koulutuksen.
Viisaus: 3
Jo työnkuvansakin ansiosta, Lazarel ymmärtää hyvin mielen salat ja sopukat, sekä hyvyyden ja pahuuden aseman maailmassa. Hän tietää paremmin kuin moni muu, ettei mikään ole mustavalkoista, eikä maailmassa ole yhtään synnitöntä olentoa. Hän on myös taitava selvittämään toisten tahtotiloja ja ymmärtämään heitä motivoivia tekijöitä, joskus jopa paremmin, kuin asianomaiset itse - tai ainakin niin hän heille vakuuttelee.
Karisma: 4
Lazarel omaa valitettavasti karismaa. Hänen maineensa maalaa hänestä epäilyttävän ja mahdollisesti jopa vaarallisen, mutta jopa tuolla tiedolla aseistautuneet löytävät usein itsensä kuuntelemasta häntä siitä huolimatta. Josko vain antaakseen vielä yhden mahdollisuuden tai ajatellen, että eivät voi joutua miehen uhreiksi jos tietävät hänen temppunsa. Valitettavasti mitä kauemmin hänen antaa puhua, sitä vaarallisemmaksi mies käy.
Muuta:
Rotu: Pahuuden jumala
Ikä: Ulkonäöltään kolmenkymmenen rajamailla, kronologisesti noin 75-vuotias
Skp: Mies
Perhe: Äiti Lilyena Artharen, isä Erthyor Artharen (†), pikkusisko Scillana sekä poika, Edgart, joka tunnetaan hänen äpäräveljenään
Taikuus: Lazarelin erikoisalaa ovat telepatia ja muodonmuutostaikuus - yhdistelmä, jota ei hevillä soisi hänen kaltaiselleen pahanilmanlinnulle.
Lazarel on harjoittanut muodonmuutostaikuutta pienestä pitäen, ja se tulee miehelle kuin toinen luonto. Hän pystyy omaksumaan uusia olomuotoja vaivatta ja virheettä, ja mikäli tarkoituksena on esittää jotakuta olemassa olevaa henkilöä, höystää hän esitystään telepatiataikuudella uhrien ajatuksia ja epäilyjä lukien. Hän käyttääkin usein toisten kasvoja apuna juonissaan. Onhan se aivan eri asia jos tuntematon, tummanpuhuva mies koettaa rohkaista jotakuta murhaan, kuin jos kohteen rakas vaimo tekee sen väärin väittein ja kyynelsilmin.
Pahuus voi myös muuttaa elollisia olentoja esineiksi, sekä päinvastoin (mutta elävää hän ei noista luomuksista saa). Tätä kykyä mies käyttää lähinnä itsepuolustukseen tai kidutukseen mikäli tarvis, mutta se ei kuulu hänen perustoimintatapoihinsa.
Mitä telepatiataitoihin tulee, hyödyntää Lazarel niitä pääasiallisesti toisten ajatusten ja tunnetilojen lukemiseen ja muokkaamiseen, sekä heidän sisimpäänsä kätkettyjen paheiden löytämiseen ja niihin rohkaisuun. Jo asemansakin puolesta mies on tässä erittäin hyvä; muihin kuin jumaliin hänellä on lähes täydellinen kontrolli tällä saralla, ja hän on kykenevä istuttamaan ajatuksia ja tahtotiloja jopa vannoutuneimpien ja hurskaimpien miehien päihin. Harvemmin hän kuitenkaan näin tekee; mies paljon mieluummin tuo esille toisten jo omaamia paheita kuin luo niitä tyhjästä.
Jumalten kanssa mies joutuu luonnollisesti näkemään paljon enemmän vaivaa pahuuteen rohkaisussaan. Vaikka ajatusten ja tunnetilojen luku onnistuukin kohteen taikavoimista riippuen, ei hän kykene noin vain muokkaamaan heidän ajatuksiaan. Siksi hän pyrkiikin vaikuttamaan kanssajumaliinsa vaivihkaisemmin, enemmän puheen kuin taian kautta.
Pahuuden tiedetään myös kuiskivan ajatuksia ja ehdotuksia toisten päähän jopa silloin, kun hän ei itse ole lähelläkään - usein saaden uhrinsa luulemaan, että ajatukset ja ideat tulivat heiltä itseltään. Joskus hän käyttää tätä kykyä ihan vain kiusantekoon. Hänellä on myös herkkä korva rukouksille, mikäli sellaisia sattuu ihmisiltä tulemaan, ja aika ajoin kuulee vahingossa myös muille jumalille osoitettuja pyyntöjä.
Edellä mainittujen lisäksi Lazarel osaa kiroustaikuutta, mutta ei ole harjoittanut sitä hetkeen. Aluksi hän piilotteli sen osaamista välttääkseen epäilyt - nykyisin hän ei ole vain nähnyt tarvetta sen käytölle. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että viimeaikainen olosuhteiden muutos saattaa palauttaa hänet takaisin vanhojen oppien pariin...
Maine: Ihmisten kesken Lazarelilla on... moninainen maine. Jotkut uskovat hänen olevan jonkinlainen demoni tai hirviö, joka on suoraan vastuussa laaksoa piinaavista, pahoista pedoista. Toiset taas olettavat, ettei hän ole edes mikään yksittäinen olento, vaan piileksii jokaisen ihmisen omassa sielussa heidän hyvyyttään testaamassa. Jotkut olettavat hänen olevan jopa jumalien suoranainen vihollinen. Ne, jotka uskovat hänen olevan jumala, kuvittelevat hänet vanhaksi ja rumaksi eukoksi, sarvipäiseksi pitkäksi mieheksi, tai muotoaan muuttavaksi, ilmaa myrkyttäväksi miasmaksi. Jotkut olettavat hänen kulkevan maan päällä mustan kissan muodossa. Häntä rukoillaan pääasiassa hirviöiden (demonien) karkottamiseksi, muiden kiroamiseksi, tai pimeiden voimien saamiseksi, ja hän tuppaa olemaan laitapuolen kulkijoiden suosiossa. Yleensä häntä rukoilevat ovat valmiita mittaviinkin uhrauksiin saadakseen tahtomansa, mikä passaa miehelle oikein mainiosti.
Jumalien ja pikkujumalien kesken Lazarel tunnetaan hurmaavana mutta epämääräisenä miehenä, jonka päähänpistojen perässä on joskus hankala pysyä. Mies katoilee välillä vuosiksi mitään sanomatta, eikä kukaan ole täysin varma, miksi tai mihin. Jotkut olettavat, että hänen lapsuuden sairautensa pakottaa hänet vuodelepoon, ja hän itse puoltaa tätä teoriaa. Jotkut uskovat, ettei hän koskaan edes lähde; vaihtaa vain ulkomuotoaan ja piileskelee aivan muiden nenien alla. Hänen tiedetään melko avoimesti venyttävän sääntöjä, niitä kuitenkaan julkisesti rikkomatta. Ja mikäli hänelle valitetaan asiasta, hymyilee hän maireasti ja ilmoittaa, että hän vain yksinkertaisesti toimittaa Pahuuden Jumalan virkaa.
Lazarel tunnetaan myös pahana enteenä; yleensä hänen ilmestymistään seuraa vääjäämättä jossain vaiheessa jonkinlainen onnettomuus tai ikävä välikohtaus, jonka vakavuus vaihtelee parisuhderiidasta aina murhaan saakka. Tapahtumia ei kuitenkaan koskaan voida suoraan liittää häneen, ja miehellä on aina alibi itse tapahtumahetkellä. Juuri epävarmuus miehen osallisuudesta, yhdistettynä tämän telepatiataikuuteen ja karismaan, saa monet luottamaan tämän vakuutteluihin vaikka tietäisivätkin sisimmässään sen olevan huono idea. Ja sitä paitsi, jos hän todella olisi kaiken väitetyn takana, olisihan joku jo pistänyt hänen toimilleen stopin... niinhän?
Demonit eivät miehestä juuri mitään tiedä.
Vaikutelma: Lazarelin mainetta tuntemattomat saavat hänestä yleensä varsin miellyttävän ensivaikutelman. Mies on rauhallinen, kohtelias, ja osoittaa mielenkiintoa puhekumppaniaan kohtaan. Hän kyselee ja kuuntelee tunnollisesti, osaten jaella yllättävän osuvia neuvoja. Moni saa nopeasti käsityksen, että mies todella ymmärtää heitä - mikä on usein tottakin, kiitos hänen telepatiakykyjensä. Ongelma onkin, että hän todennäköisesti ymmärtää liikaa.
Miehen eleissä, olemuksessa ja puheessa on nähtävissä rauhallisuuden lisäksi tietty verkkaisuus. Hänellä ei tunnu koskaan oleva kiire mihinkään, eivätkä vastuut tai murheet tunnu häntä juurikaan painavan. Hymy on yleinen näky hänen kasvoillaan, mutta se, miten sen tulkitsee, riippuu katsojasta. Tuntemattomille se on kohteliaan muukalaisen lempeä hymy. Tuttavat saattavat tietää, että se voi muuttua virneeksi hetkenä minä hyvänsä.
Lazarelilla on paljon yhdennäköisyyttä siskonsa kanssa, ja kaksikon voikin tunnistaa sisaruksiksi jo kaukaa - ainakin silloin, kun Pahuus oleskelee omana itsenään. Hän muuttaa ulkomuotoaan usein niin työn kuin huvinkin merkeissä, eikä häntä haittaa viettää pitkiäkin aikoja jopa vastakkaisen sukupuolen muodossa. Omana itsenään Lazarus on noin 185 senttiä pitkä, huoliteltu mies, joka kantaa itseään kuin kuninkaallinen konsanaan. Hän on yhtä ryhdikäs kuin sulavaliikkeinenkin, ja hänen jokainen eleensä vaikuttaa etukäteen harkitulta. Miehen liikkeet ovat kiireettömiä ja verkkaisia, ja jotkut sanovatkin, että hän ennemminkin lipuu kuin kävelee paikasta toiseen; ääneti ja sulavasti kuin aave.
Miehen tyylitaju muistuttaa siskoaan - tai kenties toisin päin, ottaen huomioon, että hän puki Scillanan tämän ollessa pieni. Hän pukeutuu pitkälti mustaan, punaiseen, violettiin tai siniseen, eikä hänen yltään pastellisävyjä juurikaan löydy. Mutta vaikka hän ei käytäkään kovin laajaa värikirjoa, ovat hänen vaatteensa aina näyttävät. Pahuus arvostaa suuresti korkealaatuisia kankaita ja koristeellista kuviointia. Hänen vaatteensa ovat hyvin istuvat ennemmin kuin löysät, ja hän suosii yksityiskohtaisia liivejä, takkeja, ja kauluksia. Asukokonaisuuksia täydentävät aina erilaiset, usein synkällä symboliikalla höystetyt korut. Monien korujen valmistukseen on käytetty enemmän tai vähemmän orgaanista materiaalia; luita, tuhkaa, hampaita, verta ja niin edelleen. Hän kertoo mielellään niiden tarinan kysyttäessä. Joskus hänen vaatteidensa helmat saattavat hävitä usvamaisesti ilmaan, varsinkin teleportaation jälkeen.
Asuinpaikka: Milloin missäkin, riippuen siitä, minkä ulkomuodon mies on omaksunut ja kuinka pitkäksi aikaa. Pääasiallisesti kuitenkin kartanossaan jumalten omassa kaupungissa.
Suhtautuminen muihin rotuihin: Lazarel pitää lähtökohtaisesti muista jumalista, vaikkei kenties oikeista syistä. Hän ei ole koskaan pitänyt jumalten tekopyhyydestä tai näiden alati tiukentuvista, mielivaltaisista säännöistä, saati sitten ylijumalien ansaitsemattomasta arvostuksesta. Mutta, juuri siksi että monet jumalat pitävät itseään muita parempina ja ovat niin kiinni säännöissään, Lazarel nauttii heidän paheidensa lietsonnasta. Mies uskoo, että jokaisessa jumalassa on liuta pahuutta; huonoja tapoja, itsekkäitä ajatuksia ja haluja, joita he eivät koskaan uskaltaisi myöntää ääneen edes itselleen. Hän pyrkii "vapauttamaan" tovereitaan hyveidensä kahleista ja haluaa kovasti nähdä, millaisia nämä ovat sisimmissään, kun kaikki odotukset ja rajoitukset riisutaan. Kuka onkaan sisältä kaunis, kuka ruma?
Kun hän sille päälle sattuu, mies nauttii siunattujen ja pikkujumalien kiusoittelusta muun muassa houkuttelemalla nämä ajattelemaan tai toimimaan sääntöjen vastaisesti hänen nähtensä, ja lupaamalla sitten pitää heidän salaisuutensa jahka ehdoista sovitaan. Pahuuden pikkujumalat kärsivät miehen päähänpistoista myös muilla tavoin; hänen kadotessaan vuosiksi jäävät kaikki hänen työnsä pikkujumalten vastuulle - ja hänen palatessaan poloiset eivät vuorostaan saa työnrauhaa hänen häirinnältään. Hän itse kuitenkin vakuuttaa rakastavansa pikkujumaliaan yli kaiken, ja tuppaa "hemmottelemaan" näitä minkä kerkeää.
Lazarel pitää myös ihmisistä, ja mieltää Mihrasin laakson näyttämönä hänen ja Noyelan ikuiselle shakkipelille. Ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia sekä hyvään että pahaan, ja joskus pienetkin tuuppaukset saattavat saada aikaan melkoisia ketjureaktioita. Niiden seuraaminen on viihdettä parhaimmillaan, ja Lazarel vaelteleekin mielellään ihmisten keskuudessa kuiskimassa näiden korviin ja lietsomassa heidän synkimpiä ajatuksiaan teoiksi.
Demonit kiinnostavat Lazarelia valtavasti. Mikäs sen kutkuttavampaa sääntöjä kaihtavalle pahuuden jumalalle, kuin olennot, jotka toimivat miltei täysin tunteidensa ja mieltymystensä varassa? Ja nyt ne uhmaavat jopa itse "voittamattomia" jumalia. Ai että! Hän ei malta odottaa sotaa; moiset kun tuppaavat tuomaan esille osanottajiensa pahimmat puolet. Demonien paljastumisesta asti, Lazarel on myös haaveillut "oman" demonin saamisesta. Yksilöstä, jota voisi tutkia ihan ajan kanssa. Ovatko moiset koulutettavissa? Löytyykö niistä mitään hyvää, ja pystyykö niiden hyvyyttä kehittämään - tai koulimaan kokonaan pois? Kenties sota antaa hänelle mahdollisuuden saada vastauksia noihinkin kysymyksiin.
Luonne: Lazarelia on yhtä vaikea kuvailla kuin häntä on tulkita, mies kun on varsinainen ristiriitaisuuksien kehto. Hän on ailahtelevainen ja alati päähänpistojensa vietävänä, vaihtaen niin kasvojaan kuin prioriteettejaan alinomaa. Ja silti kaikki hänen tekonsa tuntuvat palvelevan jotain suurempaa tarkoitusperää, jonka toteuttamisessa mies on rasittavankin kärsivällinen. Hän ymmärtää hyvän ja pahan kaksinaisuuden, sekä tarpeen pitää yllä niiden tasapainoa - mutta myös, että hänen koko olemassaolonsa tarkoitus on kallistaa vaakaa omaksi edukseen. Pahuus ei perusta laeista, nauttien niiden venytyksestä ja rikkomisesta - ja vielä enemmän muiden houkuttelusta siihen. Tästä huolimatta on joitain kirjoittamattomia lakeja, joihin mies ei kajoa; pelit kun ovat aina mielenkiintoisempia mikäli niillä on säännöt. Paitsi, tietenkin, jos hän sattuisi häviämään.
Monet ristiriidat tekevät miehestä arvaamattoman, ja tämän pään sisään onkin hankala päästä. Ironista, ottaen huomioon, että mies itse viihtyy muiden pääkopissa melkein yhtä paljon kuin omassaan. Hän on äärimmäisen utelias, ja haluaa aina olla ajan tasalla - varsinkin tapahtumista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Miehellä onkin tiedonkerääjiä vähän joka kolkassa; osa vapaaehtoisia, osa ei. Hän kutsuu näitä Kyyhkysikseen. Lazarel on myös suostuvainen vaihtamaan ja tekemään kauppaa tiedolla, ja puhuu tuo itsestäänkin kyseltäessä; tosin usein ympäripyöreästi, kaunistellusti, tai vain valheellisesti. Hän onkin enemmän kyselijä ja kuuntelija sattuneesta syystä.
Kuten arvata saattaa, Lazarelin kohteliaan ja rauhallisen hymyn takana piilee loppujen lopuksi paljon, no, pahaa. Hän on sadistinen, julma ja jotain halutessaan, keinoja kaihtamaton. Säännöt jäävät toiseksi hänen omille haluilleen. Hän nauttii pahanteosta, negatiivista reaktioista, ja varsinkin toisten korruptoinnista; mitä "parempi" ihminen ennen, sitä suurempi miehen tyydytys. Hän on häärinyt useiden intohimorikosten, parisuhdedraamojen ja väärinymmärrysten takapiruna, ja harva säästyy hänen peukaloinniltaan loputtomiin; olivat nämä sitten ystäviä tai perhettä, joista hän välittää. Henkilökohtaista se ei kuitenkaan ole. Mies vain uskoo, että jokaisen sisässä piilevä paha puoli on heidän todellinen minänsä - ja juuri sen hän haluaa raahata päivänvaloon.
Lazarel korottaa ääntään harvoin, ja suuttuu vielä harvemmin. Häntä on myös vaikea loukata; miten loukata jotakuta, joka on jo täysin tietoinen paheistaan? Hän on hillitty ja suunnitelmallinen, ja monen yllätykseksi, täysin kykenevä luomaan ja ylläpitämään positiivisia suhteita muihin. Hän on sosiaalinen ja nauttii muiden seurasta jopa silloin, kun ei ole aktiivisesti koettamassa tuhota näiden elämää. Hän voi kiintyä toisiin, vaikkei se ehkä merkitsekään hänelle aivan samaa, kuin muille. Kenties yksi suurimmista harhaluuloista onkin, ettei Lazarelilla olisi empatiakykyä. Päinvastoin; hän kykenee asettumaan toisten kenkiin saumattomasti - ja se vasta vaarallista onkin. Hän voi kokea toisten tunteet kuin ominaan, ja tietää tarkalleen mitä vaaditaan, että haluja tai pelkoja saadaan lietsottua oikeaan suuntaan. Joten jos häneltä jotain puuttuu, on se enemminkin sympatia.
Menneisyys: Voisi luulla, että synnynnäinen lahjakkuus taikuuteen olisi ilon asia jumaliksi havittelevien siunattujen perheelle. Toisin kävi Lazarelin kohdalla; hän kun sattui syntymään fyysisesti hyvin heikkona ja usein sairastelevana sukuun, joka tunnettiin kateellisuudestaan ja omiensa salamurhauksesta. Tietäen, että Lazarelin sairastelu teki taiallisesti lahjakkaasta pojasta oivan kohteen, hänen vanhempansa pyrkivät pitämään pojan eristyksissä. Häntä ei päässyt näkemään kuka tahansa, eikä hän saanut viettää aikaa edes palvelijoiden kanssa siltä varalta, että joku heistä osoittautuisikin salamurhaajaksi. Lilyena ja Erthyor olivat yrittäneet lasta pitkään, ja aikoivat suojella esikoistaan keinoja kaihtamatta.
Niinpä Lazarelin varhainen lapsuus koostui pitkälti sängyssä makoilusta ja taian opiskelusta. Vuosien kuitenkin vieriessä, hänen fyysinen kuntonsa alkoi pikkuhiljaa parantua - ja päästyään kerran jaloilleen, poikaa ei ollut enää pysäyttäminen. Hän juoksenteli pitkin kartanon, kokeillen rajojaan ja lopulta livahtaen läheiseen metsään.
Kun huolesta suunniltaan olevat vanhemmat sitten lopulta löysivät esikoisensa, oli hän leikkimässä jonkin sortin oudon pedon kanssa. Isä tappoi hirviön siltä seisomalta, ja vei pojan nopeasti takaisin kartanon siimekseen. Hän ei ollut varma, oliko peto ollut vain epämuodostunut eläin - vai kenties jopa vainoista selvinnyt demoni. Varmuuden vuoksi, isä vannotti poikaansa pysymään vaiti tapahtumasta. Mikäli kyseessä oli ollut demoni, perheen maine kärsisi jos muu maailma kuulisi, että heidän lapsensa leikki sellaisen kanssa. Isä otti myös tilaisuuden opettaa pojalleen, että moisten kanssa ei kaveerattu - ne tapettiin saman tien. Ne olivat pahoja hirviöitä, jotka tappoivat ihmisiä. Nuori Lazarel hämmentyi tästä selityksestä. Jos tappaminen teki niistä pahoja, miksei niiden tappaminen sitten ollut pahaa?
"Koska minulla on siihen oikeus - ja velvollisuus", tuli isän vieläkin hämmentävämpi vastaus.
Tuosta päivästä lähtien, Lazarelin eristys muusta maailmasta kärjistyi. Isä pelkäsi pojan lipsauttavan jotain tapahtuneesta ja saavan niskoilleen suvun vihan. Ja vaikka Lazarel saattoi voida paremmin fyysisesti, oli hän silti liian heikko voimiinsa nähden. Niinpä isä teki hyvin radikaalin ratkaisun; hän telkesi pojan huoneeseensa kunnes tämä olisi joko tarpeeksi vanha ja kykenevä hallitsemaan taikaansa itsensä puolustamiseksi, tai tarpeeksi terve ja hyvässä kunnossa selvitäkseen esimerkiksi myrkytys- tai kirousyrityksistä. Isä täytti pojan huoneen kaikella, mitä uskoi tämän tarvitsevan, ja rohkaisi opiskelemaan nimenomaan kiroustaikuutta, jotta kykenisi tunnistamaan, torjumaan ja hyödyntämään sitä itsekin. Pojan huoneen isä valeli omalla taikuudellaan, valuttaen koko ajan hieman henkienergiaansa sen suojeluun, ettei kukaan vain pääsisi satuttamaan Lazarelia.
Leikittyään lelut läpi, eristetyllä pojalla ei ollut juurikaan muuta tekemistä, kuin taikuuden opiskelu ja harjoittelu - joten siihen hän sitten syventyi. Hän opiskeli isän neuvojen mukaan kiroustaikuutta, mutta kiinnostui pian vielä enemmän muodonmuutostaikuudesta. Hän huvitti itseään pitkälti muuttamalla esineitä eri muotoihin; hän loi esimerkiksi itselleen pienen joukon rottia seurakseen kirjoista, jotka oli lukenut jo moneen kertaan. Valitettavasti rotat eivät tietenkään olleet elollisia, joten kun isä seuraavan kerran tuli katsomaan poikaansa, löysi hän tämän istumassa kasassa rotanraatoja. Tämä oli kuulemma väärin.
Kun isän työt sitten pitivät miehen kiireellisenä pitkiä pätkiä kerrallaan, eikä tältä siis jäänyt aikaa käydä Lazarelin luona yhtä usein, löysi poika uuden käyttötarkoituksen muodonmuutostaialleen. Hän muokkasi omat kasvonsa isänsä näköisiksi, ja alkoi viettää aikaa huoneensa suuren peilin vieressä. Siitä hän sitten katseli isänsä kasvoja ja kuvitteli tämän olevan seurassaan. Pikkuhiljaa, hän alkoi jopa matkia tämän puhetta ja eleitä saadakseen itsensä vakuuttuneemmaksi esityksestään. Se toimikin aikansa, kunnes isä sai tietää asiasta ja kielsi moisen. Toisten esittäminen kun oli kuulemma myös väärin.
Niinpä poika päätyi sitten opettelemaan telepatiaa, jotta kykenisi kuulemaan muiden ajatuksia - ja siten tuntemaan itsensä vähemmän yksinäiseksi. Tästä hän ei kuitenkaan isälleen kertonut.
Sitten, eräänä päivänä pojan ollessa jo mies, isä lupasi, että tämä pääsisi pian pois huoneestaan. Hän alkoi olla tarpeeksi kyvykäs taian käyttäjä, eikä ollut kärsinyt sairaskohtauksista hetkiin. Hän lupasi, että vuodenvaihde toisi nuorukaiselle mahdollisuuden ulkoilmaan. Lazarel innostui ja alkoi laskemaan päiviä, haaveillen muistojensa uumenista löytyvistä maisemista kartanon ulkopuolella. Hän päätti, että lukisi ennen ulospääsyään loput omistamansa kirjat - ja päätyi niin lukemaan myös kielletystä uhritaikuudesta. Aihe kiinnosti nuorukaista, ja tämä alkoi kokeilumielessä käyttää kuolleita rottiaan taian simulointiin vain nähdäkseen, toimisiko se. Isän reaktio oli arvattava; hän järkyttyi, ja kielsi moisen humpuukin harjoittamisen edes leikillään.
Kun vuosi sitten lopulta vaihtui, toi isä tullessaan huonoja uutisia. Eräs heidän serkuistaan oli kuulemma murhattu. Uhka oli suuri, että joku muu kuolisi seuraavaksi - varsinkin, kun isä oli alkanut itsekin heikentyä. Hänen suuret taikavarastonsa olivat alkaneet hiipua vuosien saatossa; olihan niitä kuluttanut ensin vuosikymmenien takaiset demonivainot, ja sitten perheen jokapäiväinen suojelu. He eivät voineet riskeerata Lazarelin elämää näinä vaarallisina aikoina, joten tämän oli odotettava vielä jonkin aikaa. Isä tuntui rehelliseltä - mutta telepatiaa osaava poika pystyi aistimaan huolen takana muutakin. Hän ei ollut täysin varma mitä, mutta uskoi sen olevan häpeää. Lazarel tulistui. Syttyi riita, ja Lazarel kyseenalaisti miehen tarkoitusperät. Halusiko tämä edes koskaan päästää häntä ulos, vai pelkäsikö tämä hänen pilaavan suvun maineen? Oliko maine todella tärkeämpää, kuin miehen oma poika? Hän kirosi isäänsä - ja isänsä, käyttämällä oppimiaan taitoja tätä vastaan. Jos mies kerran pelkäsi sairautta niin paljon, saisi luvan sairastua ja eristää itsensäkin. Ehkä hän sitten ymmärtäisi poikansa tuskan.
Lazarel ei tiennytkään, kuinka tehokas hänen kirouksensa oli. Osasyynä lieni se, ettei nuorukainen osannut vielä täysin hallita voimiaan, vaan ammensi ne kaikki kerralla pieneen kostoonsa. Loppu oli kuitenkin isän heikentyneen terveyden syytä; taikavoimien alkaessa huveta, ei tämä pystynyt myöskään suojautumaan yhtä tehokkaasti. Isä heikkeni silmissä, mutta ei silti koskaan laskenut suojausta Lazarelin huoneen ympäriltä - niin paljon pojan suojelu tälle merkitsi. Isä ei kuitenkaan ollut tyhmä, ja eräänä päivänä, hän tuli poikansa puheille kysyen suoraan, oliko tämä syyllinen ylleen langetettuun kiroukseen. Lazarel säikähti. Hän oli varma, että isä ei koskaan päästäisi häntä ulos, jos saisi tietää totuuden - ja niin, paniikissaan, hän hyökkäsi isänsä kimppuun ja surmasi tämän. Se oli suurempi helpotus, kuin hän olisi osannut odottaa. Nyt... hän oli viimein vapaa. Tavallaan.
Isän kuoltua, Lazarel astui lopulta ulkomaailmaan hieman yli kahdenkympin iässä. Mutta ei itsenään.
Nuorukainen tiesi, että isän murha olisi rangaistava teko. Joten hän hankkiutui eroon ruumiista ja otti tämän paikan. Kyllä hän isäänsä osasi esittää, varsinkin nyt, kun mies vietti suuren osan ajastaan kotona heikentyneenä, eikä juuri muita jumalia tavannut. Olihan hän esittänyt isäänsä vuosia, tuudittaen itseään uneen miehen äänellä.
Ongelmia tosin piisasi siitä huolimatta. Kenties suurin järkytys miehelle oli, että hänen vanhempansa olivat juuri ehtineet tulla raskaiksi ennen isän kuolemaa, ja äiti synnytti pian Lazarelille pikkusiskon; tytön nimeltä Scillana, jolta Lazarel oli juuri riistänyt isän ikuisiksi ajoiksi.
Hän kiintyi tyttöön nopeasti ja halusi varmistaa, ettei tämä joutuisi kärsimään sellaisesta elämästä, kuin hän itse oli. Valitettavasti miehen oli silti pidettävä yllä esitystään; hänen oli oltava ankara, ahkera, ja kaikkea muuta, mitä isä oli ollut. Esitys kesti vuosia, mutta tytön vanhetessa, veli halusi olla tälle myös, no, veli. Hän halusi rohkaista tyttöä, ja opettaa tälle omaa elämänkatsomustaan. Hän oli kyllästynyt kantamaan isänsä pärstää, ja halusi luoda jotain omaa. Niinpä, Scillanan ollessa 9-vuotias, Lazarel lavasti "isänsä" kuoleman ja astui mukamas esiin eristyksestään isänsä menetystä suremaan. Hän toivoi, että voisi siten lopulta lähentyä siskonsa kanssa - mutta toisin kävi. Tyttö lähti pian sen jälkeen opiskelemaan jumalakatemiaan.
Joten Lazarel lähti perään. Hän oli hyvin vanha akatemian oppilaaksi; jo noin kolmekymppinen. Hän oli kuitenkin opiskellut taikuutta jo pitkään, joten moni kurssi oli lähinnä muodollisuus. Tästä huolimatta Lazarel viipyi akatemiassa kauan. Hän viihtyi siellä, saaden lopulta kokea paljon niitä asioita, joista oli nuoruudessaan jäänyt paitsi. Ja sitä paitsi, hän sai olla siskonsa lähellä. Laiska kampuselämä ei ollut lainkaan hullumpaa.
Sitten tulivat murhayritykset. Lazarel sai osakseen muutaman, mutta suurin osa niistä kohdistui Scillanaan; olihan tyttö nuorempi ja uhkaavampi kateellisille sukulaisille, kuin laiskimuksen maineen saanut isoveli. Lazarel järkyttyi yrityksistä ja tajusi ensimmäisen kerran kunnolla, miltä isä oli koettanut häntä suojella. Yksikään perhejuhla tai illallinen ei ollut enää sama sen jälkeen. Katsellessaan sukulaistensa hymyileviä, kauniita kasvoja, Lazarel ei voinut kuin nähdä mokomien sisäisen rumuuden. Koettaa nyt tappaa lasta! Varmuuden vuoksi, hän alkoi opiskella telepatiataikuutta entisestään - kunnes hänen ei enää tarvinnut vain kuvitella sukulaisten perimmäisiä tarkoituksia; hän saattoi kuulla ne. Ja mitä enemmän Lazarel kuuli, sitä enemmän hän halusi repiä pois nuo maskit ja pakottaa rumuuden pintaan.
Hänen sukulaisensa olivat miehen manipuloinnin ensimmäiset uhrit. Mies tonki näiden päistä tiedot siitä, ketkä olivat Scillanaan koettaneet kajota - ja lietsoi sitten näiden kateuden, pelon ja vihan tunteita nimenomaan toisiaan kohtaan. Tulos oli toivotunlainen; sukulaiset tuhosivat toisensa, ja iskut Scillanaa kohtaan eivät toistuneet. Lazarel oli ylpeä aikaansaannoksistaan ja tajusi tuolloin, että oli myös nauttinut siitä. Oli tuntunut vapauttavalta nähdä hymyjensä taakse piiloutuvat sukulaiset kerrankin rehellisinä itselleen ja pahoille ajatuksilleen. Isä tosin olisi varmasti sanonut, että hänen tekemänsä oli ollut jälleen väärin. Mutta jos hän olisi jumala... niin, eikö hänellä silloin pitäisi olla oikeus ja velvollisuus vaikka mihin?
Lazarel päätti lopulta ottaa opintonsa tosissaan, ja valmistui loppujen lopuksi suoraan jumalaksi. Olihan hän kuitenkin opiskellut oikeasti jo melkein kolme vuosikymmentä - ja sattuneesta syystä, epäsuosittu Pahuuden Jumalan pesti sattui olemaan vapaana.
Taitopisteet: (15/17), kehittymisvaraa 2 pistettä
Fyysinen voima: 1
Elämäntapojensa takia, Pahuus ei ole kovin vahva. Hän myös syntyi fyysisesti heikkona, ja vaikka hän ei enää jumalaksi tultuaan sairastelekaan, vietti hän ison osan elämästään lukittuna neljän seinän sisälle. Treenausmahdollisuuksia ei juuri ollut - ja nyt aikuisiällä hän ei näe moiselle tarvetta. Miksi kehittää omia lihaksiaan, kun hän voi vain "lainata" jonkun toisen fyysisesti voimakkaan muodon?
Ketteryys: 1
Lazarelia ei ole ketteryydellä tai nopeudella pilattu.
Taikuus: 4
Sen, minkä mies häviää fyysisessä kyvykkyydessä, hyvittää hän monin verroin taikavoimissa. Lazarel on siskonsa tavoin omannut pienestä pitäen vahvat taikavoimat, ja vierineet vuodet ovat antaneet hänelle kyvyn kultivoida niitä entisestään.
Oppineisuus: 2
Lazarel ei ole opiskellut aktiivisesti viimevuosina, mutta hän sai nuorena oivallisen perustan. Luonnollisesti hän läpäisi myös jumalakatemian koulutuksen.
Viisaus: 3
Jo työnkuvansakin ansiosta, Lazarel ymmärtää hyvin mielen salat ja sopukat, sekä hyvyyden ja pahuuden aseman maailmassa. Hän tietää paremmin kuin moni muu, ettei mikään ole mustavalkoista, eikä maailmassa ole yhtään synnitöntä olentoa. Hän on myös taitava selvittämään toisten tahtotiloja ja ymmärtämään heitä motivoivia tekijöitä, joskus jopa paremmin, kuin asianomaiset itse - tai ainakin niin hän heille vakuuttelee.
Karisma: 4
Lazarel omaa valitettavasti karismaa. Hänen maineensa maalaa hänestä epäilyttävän ja mahdollisesti jopa vaarallisen, mutta jopa tuolla tiedolla aseistautuneet löytävät usein itsensä kuuntelemasta häntä siitä huolimatta. Josko vain antaakseen vielä yhden mahdollisuuden tai ajatellen, että eivät voi joutua miehen uhreiksi jos tietävät hänen temppunsa. Valitettavasti mitä kauemmin hänen antaa puhua, sitä vaarallisemmaksi mies käy.
Muuta: