Sääntöjä, kehotuksia ja säädöksiä

Moderators: Rawptor, Waedolow

Raapusta ihmeessä viestiä vieraskirjaan, jos haluat jättää terveisiä tai sinulla on kysyttävää ennen liittymistä!
Myös Usein Kysytyt Kysymykset vastauksineen löydät täältä.

Suurtori on Mihrasin kaupungin ydin ja sen reunamilla onkin tärkeimpiä liiketiloja, kuten apteekki ja pankki, sekä kirkko. Torilla on vuosittain erilaisia juhlamenoja, jolloin se koristellaan näyttävästi. Siellä on joka päivä myös torimyyjiä ja kaupungin elämä sijoittuu suurelta osin sen ympäristöön.
Myös julkiset mestaukset suoritetaan Suurtorilla sijaitsevalla lavalla.

Sub-board: Taverna Pääskynpesä

Nimestään huolimatta, on tori varsin kattava tavallisen kaupunkilaisen käyttöön. Siellä on käytännössä kaikkea sitä, mitä Suurtorillakin, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Pientorin laidalla on pitkät jalkapuut, joissa yleensä on joku, milloin mistäkin erheestä ja siellä on kattavasti ruokakojuja ja jopa tuontia satamasta. Pientorilla on myös esityksiä ja ohjelmaa, jota kaupunkilaiset tai vaikka lapset ovat itse sinne järjestäneet. Kesäisin Pientori on erityisesti täynnä elämää.

Myös joen eteläpuolella on tori, mutta täällä ei juuri järjestetä ohjelmaa tai rangaistuksia. Tämän torin viihtyisäksi kokevat erityisesti kala- ja merimiehet, mutta sieltä löytyy myös muuta, kuin kalaa ja köyttä. Torin tarjonta on kalan lisäksi enemmän tavara- kuin ruokapainotteista ja siellä on paljon käsityöläisten omia kojuja. Myös kirkko kerää varoja myymällä Jokitorilla esimerkiksi kynttilöitä.

Kaupungin ainoa virallinen kirkko. Sen yhteydessä on myös hautausmaa, jonne paikkansa lunastaneet, hurskaat ihmiset haudataan.
Kirkko on puinen ja sen seinät on maalattu valkoisiksi, katto on tervalla mustattu. Sen oven pielissä, ikkunoissa ja kellotornissa koreilee kaaoslaisuuden uskonsymboli.

Kirkon maaperällä on myös erillisissä asiaa varten pyhitetyissä pienissä rakernnuksissa alttarit Mihrasilaisten mielestä tärkeimmille Jumalille:
Kuoleman, Elämän, Sodan ja Rakkauden jumalille. Alttarit eivät ole erityisen koristeellisia, mutta jotain yksittäisiä aineellisia uhrauksia sieltä saattaa yhä löytyä. Jokaisessa hökkelissä on kynttilöitä ja uskonkirjoituksia.

Sub-board: Hautuumaat

Mihrasin satama sijaitsee aivan kaupungin länsirannikolla, jonne joki laskee. Se on yksi harvoista reiteistä pois laaksosta ja vaikeakulkuisuudesta johtuen vain erittäin taitavat merikapteenit tai sailorit purjehtivat tämän sataman kautta. Hieman sataman ulkopuolella on myös majakka.

Mihrasin kaupungin paremmalla puolella on vain yksi suuri silta, joka onkin kovassa käytössä. Siltä saa napattua mukaansa usein kaupungin parhaat juorut (lehtisistä tai kaupunkilaisilta) ja sillä esiintyy usein trubadureja ja muita muusikoita lanttien toivossa.
Silta on tarpeeksi leveä, jotta kaksi eri suuntiin kulkevaa hevosvaljakkoa voivat ohittaa toisensa. Se on kaunis ja päällystetty mukulakivillä. Sillan alla on tilaa seistä tai olla, mutta siellä on kalastaminen kielletty.

Kaupungin hyvän puolen, tarkemmin kirkon läheisyydessä on suurehko, mutta vaatimaton talo naapurimökkeineen, jota kutsutaan Suojapaikaksi. Sieltä löytyy esimerkiksi yösuojaa kerjäläisille talvipakkasilla tai ruokaa satonsa menettäneen maanviljelijän lapsille. Joskus naisetkin ovat paenneet tänne viinaan menneitä aviomiehiään yöksi ja myös orpolapset ovat usein kerääntyneinä näille seuduille paremman orpokodin puuttuessa. Suojapaikka toimii kirkon varojen ja kaaoslaisen ohjauksen lisäksi lahjoitusten ja vapaaehtoistyön voimalla.
Suojaa täältä saatuaan on henkilö kiitollisuudenvelassa paitsi kirkolle, myös tietenkin jumalille ja jos kyseinen henkilö esimerkiksi menestyy myöhemmin elämässään, tulee kirkko varmasti lunastamaan palkkionsa ennemmin tai myöhemmin.

Kaupungin toinen joen ylittävä isompi silta, joka on lähempänä kaupungin muureja. Lempinimensä se on saanut ansaitusti, sillä sen alta löytyy usein tummiin pukeutuneita hahmoja vaihtamassa toisilleen tietoja tai tuotteita jopa ihan päiväsaikaankin ja öisin kaupunkilaiset välttelevät koko siltaa, sillä moni on menettänyt siellä kukkaronsa. Sillan läheisyydessä alue on muutenkin huonommin hoidettua ja valvottua, eikä naisten tai lasten tulisi kulkea siellä itsekseen.

Mihrasin muurit ovat kiviset ja näyttävän korkeat, mutteivat kovinkaan paksut. Niitä pitkin ei voi esimerkiksi kömpelömpi henkilö kävellä, niin kuin suuremmissa kaupungeissa. Muurin ylitse ei voi mitenkään hypätä, mutta taidokas henkilö voisi varmasti ylittää sen tavalla tai toisella. Muurit kiertävät koko kaupungin ja ovat tiedetysti avoinna ainoastaan Mihrasin porteilta, mutta myös muista sisäänkäynneistä (esimerkiksi Jokitorin tuntumassa) huhutaan. Muureille kiipeäminen on joistakin kohdista mahdollista, mutta ehdottomasti helpompaa kaupungin puolelta, mutta se on kiellettyä jalkapuun uhalla.

Tämä silta kaupungin ulkopuolella ei ole kaunis, mutta se on leveä ja kestävä. Sen yli kulkee päivittäin paljon kärryjä, jotka kuljettavat tavaroita pellolta toiselle tai satoa kaupunkiin. Maalaispojat kerääntyvät myös välillä sillan tuntumaan vislailemaan maitotytöille ja läheinen tanssilava kerää muutenkin alueelle nuoria ja seikkailunhaluisia.

Revonkolossa järjestetään Porelium cunae, puhekielessä Turpajuhlat. Se on hylätty ränsistynyt maalaistalo, rajamailla. Maalaistaloa on pikkuhiljaa remontoitu sisältä ja sen kellarista on tehty areena tappelua varten. Kellarin lisäksi maalaistalossa on kaksi kerrosta, yläkerrokset ovat vieraille pääsykiellettyä aluetta ja täysin lukossa. Keskikerroksessa on oleskelutilaa ja siellä myydään pimeää juotavaa.
Osallistuminen maksaa kaksi kultarahaa, mutta maksettuaan tappelemaan saa tulla niin paljon kun haluaa, kunhan sääntöjä noudatetaan. Juotavat maksavat erikseen pienen summan. Paikalla on myös vedonlyönnin välittäjä, joka huolehtii vedonlyöntirahoista ja maksuista. Kerhon järjestäjä pysyy nimettömänä, häntä kutsutaan nimellä Foscor. Foscor pukeutuu tummaan hienoon pukuun, hattuun ja hieman pelottavaan valkoiseen kettumaskiin. Ihoa ei näy ollenkaan.
Kerhoon voi tulla töihin erilaisiin tehtäviin, mutta niistä on sovittava Foscorin kanssa ja työntekijän pitää pukeutua myös tummiin pukuihin ja synkkiin eläinmaskeihin. Niillä on myös oltava koodinimet.

Virallisesti Ikikätkö on majatalo, mutta useimmat tulevat viettämään aikaa kapakan puolella. Se saa oluensa läheisestä panimosta, joten se on maukkaampaa kuin monessa muussa juottolassa. Toisinaan majatalo saa asukkaita kaupungissa vieralijoista, jotka haluavat majoittua huokeasti, tai pitkänmatkalaisista, joilla ei ole asiaa kaupunkiin.

Jumalten Akatemia on suuri, ikivanha luostarirakennusta muistuttava linna. Sitä ympäröi matalahko muuri, jonka seiniä pitkin kasvaa erilaisia köynnöskasveja ja joka on jopa paikoin romahtanut. Samoin linnan valkoinen rappaus on osin jo ropissut alas, mutta silti Akatemia on ylhäinen näky kohotessaan vuoren rinteellä kohti taivaita. Muurien sisäpuolella on myös puutarha ja linnarakennuksella vielä oma sisäpihansa, jossa järjestetään juhlallisuuksia. Akatemian rajoja suojaa loitsu, jonka ohitse pääsevät vain ne, joille sen salat on jaettu: muille muurien takana ei näy olevan mitään.

Mihrasissakin on yksi siunattujen kylä, Elahan, joka on sijainnut Akatemian muurin kupeessa jo vuosisatoja. Se ei ole kovin suuri, mutta sieltäkin löytyy tori, sepät ja muut tarvittavat palvelut. Elahanin ainokaisessa kapakassa voi monesti nähdä Akatemia opiskelijoita, opettajia tai muuta henkilökuntaa, ja onpa siellä tavattu jumaliakin aina aika-ajoin, kun nämä ovat saapunet vierailulle entiseen opinahjoonsa.
Elahanin kylä on pieni, mutta silti siellä tapahtuu paljon johtuen aivan vieressä olevasta koulusta. Sen väkiluku on kasvanut viime vuosien aikana, joten on todennäköistä, että sen palvelut tulevat monipuolistumaan lähiaikoina. Kylän arkkitehtuuri on ihmisten omaa sirompaa ja värimaailma huomattavasti aurinkoisempi: talot on rakennettu yksinomaan puusta ja niiden seinissä saattaa nähdä jo muitakin värisävyjä, kuin valkoista ja tervaa.

Kaupungin pohjoispuoleisessa metsässä kulkee useita kulkureittejä ja metsää onkin hakattu melko hajanaisesti. Metsässä asustelee myös ihmisiä. Siellä tavataan vain melko tavanomaisia eläimiä, eikä tätä metsää pidetä sen suhteen yleisesti mitenkään vaarallisena, vaikka sielläkin voi joskus törmätä satunnaiseen suteen.
Maantierosvoja useiden teiden varsilta kuitenkin saattaa löytyä!

Sub-board: Demonien asuinrotko

Mihrasin laaksolla on varsin pitkä rantaviiva myös kaupungin ulkopuolella, mutta sinne pääseminen laivalla on hankalaa, joskin mahdollista. Rantaviivasta löytyy niemien ja poukamien lisäksi myös pitkiä rantoja, mutta etenkin pohjoisempana rannikko on vaarallista seutua jyrkkine pudotukseneen ja liukkaine kallioineen. Kaupungin läheisyydessä rannikolla asuu ymmärrettävästi paljon kalastajia ja merimiehiä ja ompa huhua kulkenut merirosvoistakin.

Sub-board: Ludiaanien pappila

Merimiehet kutsuvat usein merta naispuoliseksi viitaten sillä sen ailahtelevaisuuteen, kiihkoluontoisuuteen ja kauneuteen. Mihrasin laaksoon pääseminen meriteitse on äärimmäisen työn takana, mutta se on mahdollista. Aivan kaupungin edustalla meri on rauhallisempi, johtuen saaristosta, joka hajottaa suurimpia tyrskyjä jo kauan ennen rantaviivaa.

Joki jakaa Mihrasin laakson ja kaupungin Eteläiseen osaan ja Pohjoiseen osaan. Se laskee laakson itäreunaa peittäviltä vuorilta ja kulkee metsän kautta aina kaupungin läpi mereen asti. Joen yläjuoksulla virtaus on voimakas ja joesta törröttää useissa kohdissa teräviä kivenmurikoita. Virtaus on kova myös metsässä, mutta joen ylittäminen ei ole enää mahdotonta kapeimmista kohdista.